VALIKKO
17.2.2017 18:00

Kulinaristiksi voi oppia

KUVAT Pexels.com

Mä olen usein miettinyt, että onko mulla outo maku ruuan suhteen vai oonko mä avoin uusille mauille. Ja mä olen mun empiirisen tutkimuksen pohjalta tullut siihen tulokseen, että monella on yksipuolinen maku ja mä olen avoin uusille kokemuksille ruuan suhteen.

Mä pidän esimerkiksi viinistä, mitä mun moni kaveri ei voi sietää. Oli se sitten puna- tai valkoviiniä. Vaikka mä en jotain viiniä olisikaan maistanut, mä voin antaa sille mahdollisuuden. Ravintolassa saatan spontaanisti tilata jonkun aivan mulle tuntemattoman drinkin ja kokeilla. Uskallan kokeilla uusia makuja, koska se on kivaa.

Tästä on kauan aikaa, mutta oltiin menossa muistaakseni lounastamaan. Mulle oli ihan sama minne mennään syömään ja mitä syödään. En mä edes oikein tiennyt mitä mä haluaisin syödä. Sitten putosi pieni pommi: miten olisi sushi? Mieleni teki sanoa ”juu ei”, mutta ei mulla ollut parempaakaan ideaa ja tuumasin, että en mä siihen kuole. Heitin mun ennakkokäsityksen kyseisestä ruokalajista lapamatoineen romukoppaan ja annoin sille mahdollisuuden. Se kannatti, sillä mä ihastuin. Ja edelleen elossa.

Siitä asti kun Jyväskylään rantautui eräs sushiravintola, olen halunnut käydä siellä. En tänäkään päivänä ole päässyt käymään, koska en ole saanut ketään mukaan ja mun mielestä sushittelu on kivempaa seurassa. ”Hyi raakaa kalaa” tai vain ”hyi” on ollut yleisimmät vastaukset, kun olen kysynyt käytäisiinkö joskus siellä. Kun annan vastineen ”on niitä kasvisvaihtoehtojakin” saan vastaukseksi ”no mutku siinä on sitä levää”. Juu okei, ei sitten. Mennään sinne minne aina ennenkin, jatketaan suppeaa maailmankuvaa ja ei hankita uusia kokemuksia.

Argumentteina on ollut myös ”no en mä osaa syödä puikoilla”. En mäkään osannut syödä puikoilla, kun ensimmäisen kerran sushille menin. Sanoin, että mä en koskaan ole puikoilla syönyt ja mulle opetettiin, miten niillä syödään. Mun mielestä sitä paitsi mikään ruoka ei ole ”hyi”. En mäkään kaikesta pidä, mutta olen kuitenkin muodostanut mielipiteeni maistamalla sitä itse. Itse asiassa nyt kun mietin, en keksi mitään ruokaa mitä en voisi syödä koska ”hyi”.

Lautasen keskellä lillui jokin pallero

Eräs toinen ”kauhun hetki” oli se, kun oli eräät syntymäpäivät. Oltiin menossa ihan kunnon ravinteliin ruokailemaan, kolme ruokalajia pitkän kaavan mukaan. Mä en tiennyt miten homma toimii, mutta pian sekin selvisi: ruuat oli ilmeisesti etukäteen tilattu, koska meitä oli niin paljon. Mä en tiennyt yhtään, mitä mun eteen tuodaan ja piti toivoa parasta. Alkuruoka oli jotain keittoa, joka oli ehkä tehty valkoisesta parsasta. Lautasen keskellä lillui jokin pallero. Katsoin sitä hetken ja tuumasin, että ei se tuosta itsekseen katoa. Maistoin lusikallisen ja voi että oli hyvää. Sitä en muista mitä sen palleron sisällä oli, mutta sekin oli hyvää.

Pääruokana taisi olla vasikkaa ja sen kypsyysaste oli jokin ”medium”. Se siis oli sellainen osittain kirkuvan punainen. Katsoin sitä potkaa lautasella ja aloitin varovasti sen ympärillä olleista rehuista. Ajattelin ettei tuo liha voi olla hyvää, mutta tuumasin etten voi tietää ennen kuin maistan. Se ei ollut ”pahaa” eikä aivan suosikkini, mutta kyllä sen söi hyvällä ruokahalulla. Se oli todella mureaa ja maukasta.

Makuja on monia, eikä kaikesta tarvitse pitää mutta mun mielestä pitäisi osata antaa mahdollisuuksia. Pitäisi uskaltaa kokeilla uutta ja pyrkiä nauttimaan siitä. Nauttia siitä, että syöt mukavien ihmisten kanssa, koette jotain uutta ja voitte jopa löytää uuden suosikkiruuan. Sieltä omalta mukavuusalueelta poistuminen todella avartaa. Ja olisi mustakin kivaa, että mun toivetta kuunneltaisiin edes joskus ja kokeiltaisiin jotain uutta tai erilaista. Mä olen kuitenkin joka kerta taipunut siihen samaan vanhaan.

Tai ehkä mä olen perinyt vain isäni kokeilunhalun. Hän kokeilee paljon uusia reseptejä ja makuja. Ja otsikosta huolimatta mä en pidä itseäni minään kulinaristisesti valveutuneena ihmisenä. Ihan vain tavallisena ruuasta nauttijana.

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.