VALIKKO
3.2.2016 23:23

Barcelonasta, vihdoinkin!

Barcelonassa ilma on raikas tammikuussa ja se tuoksuu samalta, kuin Bamakossa. Ilmaa hengittäessä tietää, ettei ole satanut hetkeen vettä (saati sitten lunta) ja huomaa, ettei tiedetä mitään ilmasta, joka on niin kylmää, että ulkoillessa sattuu naamaan ja mieli mustenee. Olon valtaa riemukas tunne ja tekee mieli huudella ”heippa vaan peilijää, johon kaaduin viime viikolla” ja ”aaaahhahhaa, mulla ei oo hanskoja” ja kaikkea yhtä irrottelevaa. Lauseita, jotka ovat seurausta siitä, että ihminen on reväisty neljässä tunnissa keskelle kesää.
Barcelona meren rannalla
Barcelonan matkamme oli historiallinen, sillä se oli Ebbavavvan ihka ensimmäinen visiitti ulkomaille! Ressukka oli ihailtavan reipas koko ensimmäisen reissupäivämme, vaikka heräsi kanssamme puoli viideltä aamulla ja joutui lähtemään 20 asteen pakkasessa lentokentälle. Ei haitannut Ebbaa moinen, naureskeli vain hän ja otti ekat tirsat lentokentällä, kahdet lentokoneessa ( etukäteen jännittämiemme nousun ja laskun aikaan) ja kolmet unet perille päästyämme kaupungilla.

Passeig De Gracialla työskentelevä ystävämme tuli hakemaan laukkumme Diagonal-metroasemalta ja me lähdimme katselemaan kaupunkia. Tai siis oikeastaan etsimään syötävää. Niin ja kahvia. Olimme Barcelonassa kolmatta kertaa, väsyneitä ja nälkäisiä, joten nähtävyydet jätimme sillä kertaa väliin (saatte tosin nauttia niistä tämän postauksen kuvituksena).
Barcelonan suihkulähteet
La Ramblalle päin kävelemiseen sijaan paistattelimme päivää kävelemällä kohti pienempää Rambla de Catalunya-katua. Löysimme onneksi aika nopeasti ihan tavallisen kuppilan, jossa päivän menun eka annos oli Paellaa, wuhuu! Paella oli hyvää ja simpukkaista ja maistui juuri niin espanjalaiselta, että turisti oli tyytyväinen. Söimme vahingossa niin pitkän kaavan mukaan, että meille ei jäänyt kuin pari hassua tuntia kaupunkiaikaa, ennen kuin ystävämme pääsisi töistä ja lähtisimme heille Badalonaan. Nuo tunnit käytimme shoppaillen miehelle, kahvia juoden ja koristeellisia taloja ihastellen. Vähän samaa näyttivät tekevän monet vanhat pariskunnat, jotka olivat pukeutuneet ylettömän tyylikkäästi päivää paistatellakseen. Aloin käydä mielessäni ”miks mulla ei oo hienompi tukka/edes huulipunaa/nätimmät kengät” kysymyssotaa siinä vaiheessa, kun ainakin viisi vastaantullutta seitsemänkymppistä señoraa näytti paremmalta kuin minä. Vaikka olen kyllä huomannut, että kaunis vauva on paras asuste ja tehokkain huomion kääntäjä silmäpussi-äiskästä!
parvekkeet_Barcelonassa
Elikkä tosissaan niin ystävämme asuvat Barcelonan vieressä Badalona-nimisessä pienemmässä kaupungissa. Vähän niin kuin me asutaan Vantaalla, tässä Helsingin vieressä. Sama asia kataloonialaisittain. Painelimme sinne metrolla ja söimme ystäviemme kanssa soppaa ja salaattia. Ebbavauva tutustui kavereihimme heti, se oli kiva! Olemme muuten tutustuneet kaikki vuoden 2007 lopussa Malissa, Bamakossa, ihan sattumalta. Se oli aikaa, jolloin emme vielä mieheni kanssa edes seurustelleet, hihhi, emmepä olisi ikinä arvanneet, että vuoden 2016 alussa syömme yhdessä soppaa Badalonassa ja meillä on vauvakin! Ihanaa.
badalona_metro
Meidän Ebbavauvalla on kuitenkin sen verran kantava itkuääni, että lähdimme yöksi ystävämme kahdeksankymppisten vanhempien luo vähän matkan päähän. Heitä ei mahdollinen itku häiritsisi öisin, koska he eivät kuule aina muutakaan puhetta. Tai ovikelloa, kuten myöhemmin opimme. Mahtavia vanhuksia olivat, heistä lisää myöhemmin!

Mentyämme nukkumaan ajattelin talvea, jonka vietimme Elchessä. Kylmä asuntomme ja sen vielä kylmemmät laattalattiat tuntuivat samalta Badalonan vanhustenkin luona. Hyvän kahvin ja auringon valon voimalla ne eivät kuitenkaan häiritse lainkaan. Haaveilen usein nukkumaan mennessä seuraavan päivän aamiaisesta ja aamukahvista, tuolla kertaa kuitenkin niin innoissani, että vähän sylkeä tuli suuhun. Oikeesti, kahvi vaan on niin hyvää Espanjassa!
Casa de Gaudi Barcelona

Kommentit

  • Moi! 🙂 Mahtavaa löytää juttuja ja kuulla omakohtasia kokemuksia vauvan kans matkustelusta, aihe on jo etukäteen mietityttänyt kovasti tässä kun viimesiä raskausviikkoja viedään. Oon salaa pelännyt sitäkin, että kadotan kroonisen matkakuumeeni uuden perheenjäsenen myötä ja tyydyn lillumaan vaaleanpunaisessa hattaraisessa vauva-arki -pilvessä, enkä tulis kaipaamaan seikkailuja ja irtiottoja enää samalla tavalla. En kyllä oikeasti usko, että niin tulisi käymään, mutta kaikenlaista sitä on päivät pitkät aikaa miettiä.. 🙂

    Kivalta näyttää sun blogi nyt muuton jälkeen! Itsekin on kieltämättä tullut mietittyä, että mitenköhän mahdan jatkossa sopia rantsun alle bloggaamaan kun matkustaminen vähenee väkisinkin ja ajatukset täyttää kaikki muu paitsi matkapostausaiheet.. Aika näyttää!

    • Rosita

      Kiitos kommentista, kivaa kun löysit tänne! Ja kiitos kehuista, olen itekin tyytyväinen Stooriin ja tähän koko muuttoon, vaikka vanhojen postausten kuvat onkin näköjään kadonneet matkalla. Aina se jossain ontuu! 😀

      Matkoja ja vauvaa tulee näkymään kyllä täälläkin, uusi matka odottaa jo! Innostuttiin vähän Norskin uuden vuoden alessa:D

      Mä odotan innolla sun ekaa vauvakuulumispostausta. Ne ekat viikot on niin jotain isoa ja uutta. Ja mukavia, kun vaan köllitään ja syödään. Onnea myös viimeiseen puserrukseen!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.