VALIKKO
27.1.2012 23:30

Budapestin sattumusten sarja ja lippuralli

Viimeisenä Budapestin päivänämme jouduimme check-outtaamaan hotellista jo klo 10. Jos klo 12 ottaa koville, niin klo 10 on jo valmistautumista lähenevään maanantai-aamuun. Lähdimme hotellilta matkalaukkuinemme bussilla numero 8 muistaakseni Urania-nimiselle päätepysäkille keskustassa näkemään ystäviämme. Yllätys oli suuri, kun heidän joukossaan oli eräs nuori mies, jonka olen viimeksi tavannut vuonna 2007 asuessani Prahassa kaverini kanssa. Tästä epätodennäköisestä kohtaamisesta teki mahdottoman tuntuisen se, että hän ja hänen vaimonsa olivat tullee sattumalta lomalle Tsekistä Budapestiin, he eivät suinkaan olleet muuttaneet sinne tai edes matkustaneet sinne usein. Mekin olimme lähteneet Budapestiin samanlaisella ”mennään nyt johonkin”-meiningillä ja tha-daah, siellä sitten olimme samassa paikassa samaan aikaan! Kyllä maailma on pieni ja sattumat suurenmoisia!

Viimeisen päivän kunniaksi söimme hyvin Ezaz-nimisessä paikassa keskustassa ja istuimme siellä ehkä kolme tuntia. Kuuntelimme ranskalaisten vanhojen rouvien juttuja ja ruotsalaisen pariskunnan arviota ruoastaan. Katsoimme jalkapalloa ja juttelimme. Mukavaa, että saimme viettää kiireetöntä sunnuntaita.

Otimme taas metro-bussi yhdistelmän lentokentälle, ja edelleen vielä matkamme viimeisenä päivänä meille oli epäselvää, saako sillä yhdellä lipulla mennä tunnin ajan niin monella kulkuvälineellä kuin ehtii, vai onko se voimassa vain yhden pysäkinvälin. Liput ovat erilaisia riippuen siitä, mistä ne ostaa. Raitiovaunupysäkiltä ostettu lippu oli oikeastaan vain valkoinen paperinpala, eikä siinä lukenut yhtään mitään. Raitiovaunupysäkkien lippuautomaatit ovat todella vanhanaikaisia metallikapistuksia, joihin raha laitetaan sisään kolikko kerrallaan, ja joka kolikon jälkeen veivataan sellaisesta metallikammesta, että sinne meni. Kerran laitoin sellaisen täyteen rahaa, enkä saanut yhtäkään lippua vastineeksi, vaikka kuinka veivasin kampea. Hienoista automaateista ostetut metroliput taas ovat oransseja ja täynnä pientä pränttiä, ja niissä lukee, että niitä voi käyttää tunnin ajan metroissa, mutta ei saa vaihtaa muihin kulkuvälineisiin. Hotellin turistioppaassa taas luki, että liput pitää vaihdettaessa valitoida (vai validoida? ”Validoi se, validoin sen”. Silti valitoida kuulostaa oikealta. Voihan suomen kieli!), jotta sillä voi matkustaa. Tullessa ostimme yhden oranssin lipun, jolla menimme ensin bussilla ja sitten vaihdoimme metroon. Metroon mentäessa isomahainen tarkastaja setä huusi meille ”validation!” ja osoitti oranssia metallikapistusta, johon lippu piti työntää, ja se söi lipusta palan. Jännää, koska busseissa on noita samoja kapistuksia, mutta ne eivät syö lipusta palaa. Tarkoittaako se sitä, että bussissa ei voi tehdä validationia? Todennäköisesti matkustimme Budapestissa suurimman osan matkoistamme julkisilla pummilla, oli se sen verran sekavaa tuo Unkarilaisten lippuralli.

Paluumatka sujui ongelmitta ja jälleen hauskan sattuman kanssa. Luulimme jo tuntevamme kaupunkimme lähes kaikki ranskankieliset asukkaat. Väärässä olimme, samalla lennolla oli eräs belgialainen kaupungistamme. Samoin kuin se kaikkitietävä täti. Kyllä maailma on pieni!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.