VALIKKO
27.3.2016 22:55

Ebbavavvan elämänmuutos

Nîmesin Angatan alaotsikoksi ”Vapaapäivien viemää” ajatellessani, että tässähän näitä vapaapäiviä on ensi vuoteen asti vauvan kanssa kotona kikkaillessa.

Sitten sainkin yllättäen tiedon kivasta projektista, johon olisin tervetullut heti. Ei yötöitä, osa-aikainen pesti muutamana päivänä viikossa, ei matkustamista. Tartuin syöttiin ja löysin itseni töistä. Koulutuspäivänä ihmettelin, että istunko tässä todella minä, juomassa kurajuhlamokkaa keskeytyksettä tahrattomissa vaatteissa. Esittelin itseni osaamatta juuri muuta sanoa, kuin että mulla on vauva. Näytin vauvan kuvaa kaikille ja laitoin miten menee-viestin kotiin. 10 kuukautta valvottuani esitin kommentteja, jotka saivat toiset nauramaan. Mahtavaa, olen tullut hauskaksi, eikä tartte edes yrittää tehdä vitsejä!

Sitten luin toisesta kivasta ja sopivasti haastavasta tehtävästä puljussamme ja innostuin. Lähetin hakemuksen, väärinkäsitys väritti haastattelua, jonne menin ilman aamukahvin juomista (aamukahvi kotona on se tujakka espresso, joka saa tahmeimmankin aivokoneiston pyörimään), ja olenkin jonkin aikaa viisi päivää viikossa työssä uudessa hommassani. Vapaapäivät eivät nyt sitten viekkään, vaan juna työpaikalle. Days of our lives became trains of our lives.

Ebbavavva pärjää ilman minua. Hän syödä mässyttää kanankoipea itse, heilauttaa täydestä puurolusikasta puolet seinään ja loput suuhun ja matkii ranskalaista kysymysintonaatiota omalla kielellään. Tosin öisin hänen on päästävä halailemaan minua ja pitämään kiinni hiuksistani, etten vaan häviä mihinkään hänen nukkuessaan. Voi pikkuisen ensimmäistä elämänmuutosta ja minun kohta puolikaljua päätäni.

Olin ajatellut, että pitkä pätkä kotona lasta hoitaen olisi ollut ainoa oikea vaihtoehto minulle. Ajattelin, että sen kerran kun lapsen saa, niin täytyyhän siitä nauttia täysiä ainakin se kolme vuotta, kun kerran on mahdollisuus. Töihin paluu ei kuitenkaan tunnu lainkaan pahalta. Olen tosiaan lähettänyt edelleenkin vain sen yhden miten menee-viestin, enkä ole kontrolloinut miehen tapaa olla Ebbavavvan kanssa. Paitsi vähän kolmen tunnin välein syömisestä olen muistuttanut, mutta en mitenkään hulluna pakkomielteisenä oma tapani on ainoa oikea-naisena, vaan ihan normaalisti olen sanonut. Ai niin, ja bambaran kielen aktiivisemmasta käyttämisestä sanon kyllä aika usein.

Meillä on siis uusi arki. Vapaapäivien viemästä kirjoitan kyllä edelleen, mutta näköjään harvemmin, sillä vapaapäiviäkin on harvemmin. Muuttokin on kohta edessä. Ihanaa saada arkeen astianpesukone ja hissi.

Enää en arkisin odota, että postinkantaja tulisi pois koluamasta rapusta, että voisin viedä nukkuvan Ebbaseni heräämättä sisään

Enää en arkisin odota, että postinkantaja tulisi pois koluamasta rapusta, että voisin viedä nukkuvan Ebbaseni heräämättä sisään

Kommentit

  • Hanna Laine

    Tämä oli kirjoitettu tosi kivasti. Kävi mielessä, että osaisinpa minäkin kirjoittaa tällä tavalla siististi ja ytimekkäästi 🙂 Aika hurjaa, mikäli olette kerrostalossa eläneet ilman hissiä!

    • Rosita

      Kiitos kommentista ja kehusta! Ihanaa 🙂

      Ilman hissiä pärjäsi oikeastaan ihan hyvin alle puolivuotiaana kanssa, joka ei juuri heräillyt kannettaessa rattaista NELJÄNTEEN kerrokseen omaan sänkyyn. Mutta nyt on eri juttu, joka ikinen risahdus ja rasahdus herättää! Ja onhan se pidemmän päälle hirveen vaivalloista hommaa tuo rappusten ramppaaminen kauppakassien ja vauvan kanssa. Uudessa asunnossamme on myös parveke. Kuvittele, voin viedä nukkuvan vauvan hissillä kotiin ja työntää vaunuissa parvekkeelle nukkumaan piiiiitkääään. Mitä luxusta! 😀

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.