VALIKKO
28.11.2012 10:17

Elämänkumppanimme kahvi

Ensimmäisillä ulkomaanmatkoillani parhaan ystäväni kanssa matkojen kohokohtia olivat ihanat kahvilta. Tuolloin matkamme suuntautuivat Keski-Eurooppaan maanosamme kahvilakulttuurin syntymäsijoille, ja kahvilassa istuskeluun saattoi helposti kuluttaa yhden iltapäivän. Pöytiin tarjoilu ja kahvilan käyttäjäkunta, tuoksut ja sisustus analysoitiin sen tärkeimmän, eli jonkin herkullisen erikoiskahvin lisäksi ruotoja myöten. Olen edelleen sitä mieltä, että Prahassa sijaitsevat tunnelmallisimmat kahvilat, joissa olen koskaan käynyt.

Siitä huolimatta, että olemme olleet hurjasta nuoruudestamme asti täyspäisiä kahvifriikkejä, olemme molemmat eläneet suhteessamme kahviin myös suvantovaiheen. Paras kaverini Reetta koki pienen kahvinvihaamiskauden seikkailtuamme yhdessä Malissa, jossa joimme joka aamu Nescafé-pikakahvia. Se oli pahaa, ja kun pahaa juo tarpeeksi usein, niin alkaahan se tulla jo korvista ulos. Minä koin samanlaisen reaktion viime kuun lopulla työpaikkakahvimme ansiosta. Olin ollut flunssassa, eikä minun siksi tehnyt mieli kahvia enää samoin kuin ennen. Toivuttuani yritin istua iloisena kahvipöydässä päivän piristettä juoden, ja hämmästyin, kun tajusin, millaista kuraa olen kaatanut sisuksiini päivästä toiseen! Pahan kahvin aiheuttama inhoreaktio oli meille molemmille niin vahva, ettemme hetkeen uskoneet hyvää kahvia olevan olemassakaan, ja siirryimme kukin tahollamme hetkeksi tee-ihmisiksi.

Nyt, kun olen toipunut tunnetasolla inhoan kahvia-reaktiostani, olen alkanut hakea laten tai cappucinon suunnilleen kerran viikossa kahvilasta töihin mukaan. Minun loistava pomoni on niin fiksu, että hän on määrännyt työpäivämme alkamaan kahvitauolla. Kahvitauko heti aamusta on aivan loistava idea, sillä siinä karisevat aamukohmeen rippeet ja me työntekijät jaksamme olla iloisia ja tehokkaita heti klo 8:15 eteenpäin. Tullessani noutokahvini kanssa aamulla kahvitauolle, muutamat työntekijät reagoivat höyryävään kuppiini vinoilemalla. Sanovat, että kyllä täälläkin saa maksaa kupillisesta kahvia, että jos se maistuu paremmalta, kun se on maksullista, niin kakkoseuroa vaan pöytään, hehehehe! Naureskelemme yhdessä asialle aamulla, ja samalla mietin, että eikö nuo toiset oikeasti maista, että tuo kahvi on pahaa. Eivätkö he oikeasti ymmärrä, että espressoshotilla varustettu kuuma vaahdotettu maito on taivaallista, ja suodatettu liian vahva kultakatriinasaludo vähän vähemmän hyvää?

Minä olen päättänyt, että jos minun ei tee mieli pahaa kahvia, juon hyvää kahvia. Jos hyvää kahvia ei ole tarjolla, juon teetä. Paras ystäväni Reetta on päättänyt jatkaa hyvien kahvilakokemusten etsimistä sieltä, missä milloinkin on, eli useimmiten Pohjois-Suomesta. Reetan kahvilakokemuksista voi lukea täältä. Linkki löytyy myös tuolta oikealta linkkilistasta.

Hyviä kahvihetkiä kaikille!

Kommentit

  • lepanu

    ”Naureskelemme yhdessä asialle aamulla, ja samalla mietin, että eikö nuo toiset oikeasti maista, että tuo kahvi on pahaa. Eivätkö he oikeasti ymmärrä, että espressoshotilla varustettu kuuma vaahdotettu maito on taivaallista, ja suodatettu liian vahva kultakatriinasaludo vähän vähemmän hyvää? ”

    Exactly my thoughts. 🙂 Luulin pitkään, etten pidä kahvista. Ongelmaksi paljastui kuitenkin se, että Suomessa olin aina maistellut vain vaaleapaahtoisia kahveja, joista en vieläkään pidä. Maailmalla sitten – Balkanilla ja Puolassa (!) – pääsin tummempien paahtojen makuun (paahdoista silloin mitään vielä tietämättä) ja opin nopeasti pitämään kahvista. Seikkailuni kahvimaailmssa alkoi turkkilaisesta kahvista Serbiassa ja laajeni americanojen kautta espressoihin ja tummapaahtoisiin suodatinkahveihin. Puolassa on erinomainen kahvilaketju nimeltä Coffee Heaven, josta sai aina taivaallisen hyviä americanoja. Coffee Heaveniä onkin pitkälti kiittäminen siitä, että jäin pysyvästi kahvinjuojaksi. 🙂

    Nyttemmin Suomessa valmistan kotona espressoa ja nautin kahviloissa espressoja ja americanoja. Työpaikan automaattikura jää kuitenkin juomatta, ja juonkin töissä mieluummin teetä. Samoin erilaisissa tilaisuuksissa otan yleensä mieluummin teetä, kun en siitä vaaleapaahtoisesta ns. Suomi-kahvista vieläkään pidä. Taisin syntyä kahvimakujen suhteen väärään maahan. 😀

    • rosita

      Kiitos hienosta kommentistasi! Upea matkakertomus hyvän kahvin äärelle pääsemisestä! 🙂

      Mäkin teen kotona pressokeittimellä hyvää kahvia. Lisäksi olen löytänyt yhden tositosi hyvänmakuisen suomalaisen suodatinkahvin, jota juon: Meiran Hieno-kahvi! Sitä saa sekä vaalea- että tummapaahtoisena. Suosittelen kokeilemaan! 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.