VALIKKO
6.8.2012 09:34

Ensimmäisen maailman ongelmia

En pidä omassa läänissäni ilmestyvää Keskisuomalaista kovin kiinnostavana sanomalehtenä. Lehden ulkoasu on riskejä ottamattoman, turvallisen tylsä. Jutut ovat todella paikallisia, eli luokkaa: ”Eeronkäkkärän ainoan kevyen liikenteen väylän uusiminen ei ehdi valmiiksi koulujen alkuun mennessä”. Lisäksi koko lehden sävy on jotenkin….Masentava. Lehti sisältää paljon kieltolauseita ja tarinoita ihmisten vaikeuksista sunnuntai-liitteessä.

Siksi olinkin iloisesti yllättynyt, kun selasin lehteä eräällä mökillä, ja luin jutun, joka sai minut nauramaan ääneen! Juttu käsitteli ensimmäisen maailman, eli rikkaiden hyvinvointivaltioiden yksilöiden ongelmia. Näkökulma oli rohkea, olisihan ollut vakavampaa ja tärkeämpää puhua kolmansien maiden ongelmista, mutta joku oli toimituksessa pistänyt ihan lekkeriksi. Jutussa kerrottiin vitsikkääseen sävyyn siitä, miten pienet asiat voivat oikeasti vaivata täällä ensimmäisen maailman sisustetuissa omakotitaloissa kasvaneita ihmisiä. On esimerkiksi kamalaa, että:

-käsi on niin iso, ettei se mahdu Pringles-purkkiin
-sipsejä syödessä ei kuule telkkaria
-leipä menee kahtia, kun siihen levittää liian voimallisesti voita
-ei ole hyvää mesekuvaa
-on kauhea nälkä, mutta ei jaksa laittaa ruokaa
-ulkona ihmiset istuvat ja syövät terasseilla, mutta itse pitää olla töissä
-haluaisi mennä uimaan, mutta ei voi, ettei uusi suihkurusketus kärsi

Näitä voisi keksiä loputtomiin! Kuinka monta kertaa olen itse ajatellut voivotellen kolmanneksi viimeistä kohtaa! Kuinka usein työkaveri valittaa toiseksi viimeistä! Kyllä meidän elämämme näissä ensimmäisissä maailmoissa on rankkaa. Minun mielipiteeni on, että kun alkaa ottaa tarpeeksi vakavasti nämä ensimmäisen maailman ongelmat, esimerkiksi silloin, kun huomaa laativansa Pringlesille pyyntöä isommasta sipsipurkin suuaukosta, on parasta ostaa menolippu johonkin kolmansista maista.

Olette varmaan lukeneet kaikkien pikkusanomalehtien yleisöpalstoja. Niihin kirjoittelijat ovat malliesimerkkejä ensimmäisten maailmojen kansalaisista, joilla on aivan liikaa aikaa kiinnittää huomiota elinympäristönsä epäkohtiin. Ehdotan, että joka kuukausi valitaan jokaisesta sanomalehteen tekstaria lähettävästä nillittäjästä pahin, ja lähetetänä kyseinen yksilö kolmeksi kuukaudeksi asennekasvatukseen esimerkiki Nigeriin tai Jemeniin. Tuskin tuon matkan jälkeen enää kiinnostaa, mihin kohtaan metsäpolkua naapurin koira kakkii.

Kommentit

  • tirina

    Keskarin toimittaja on näköjään löytänyt first world problems -kuvia. http://www.opsmonkey.com/3183/first-world-problems/. Dip for my chips on yksi vakavimmista ongelmista, mitä tiedän. Tumblerista noita löytyy paljon ja muutama tunti vierähtää helposti kun kirjoitat googlen kuvahakuun first world problems.

    • rosita

      Haahhahaaa, ai että, naurattaa kauheasti toi Dip for my chips-juttu! Se ON iso ongelma, ja siitä joutuu KÄRSIMÄÄN melkein aina kun syö sipsejä, kamalaa!!

  • Veera Bianca

    ai että nä on muuten hauskoja 😀 tai ehkä vähän surullisiakin koska niin totta…

    • rosita

      Eikö oo kamalaa, ku iteki joskus tollai valittaa, hohooo….!

  • sarrrri

    Tämä on niin totta että melkein yllyin aplodeihin tätä lukiessani 😀

    • rosita

      Haha! Tekisi mieli sanoa, että on niin ylevä ihminen, ettei valita tollasia juttuja, mutta se olisi vale… 😀

    • rosita

      Haahhahaa! Ai että mikä kuva!! Kohta oot tollee suihkussa ja mietit et vitsi ku pitäis mennä LUENNOLLE 😉

      Ksml fonttikin on ihan ku tiliotteesta!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.