VALIKKO
16.4.2012 16:01

Hetkinen kahvinjuontia

Kahvilassa on meluisaa. Viereisen pöydän teinityttö kertoo teinipojalle lapsuutensa muskari-esityksestä, jossa hän oli pieni marja ja soitti rytmikapuloita. Etuvasemmalla kaksi ranskalaista tyttöä juttelevat ja puhaltavat jokaisen vokaaliloppuisen sanan päätteeksi ilmaa pitkään suustaan. Me kolme, jotka istumme pöydissämme yksin, näppäilemme kukin omaa iPhoneamme. Tämä, kuten melkein kaikki muutkin kaupunkimme kahvilat ovat ketjukahviloita, joista saa valmiiksi lämmitettyä Fazerin pullaa.

Tässä kaupungissa minä olen orpo ja ympäröity tapahtumilla. Minä odotan jonkinlaista kuningasideaa, jonka toteutumisen jälkeen tapahtumat lähtisivät minusta. Matkustaminen täyttää tuota tapahtumislähtöisyyden tarvetta. Minä ostan matkan, varaan hotellin, liikun kartan mukaan, arvaan, seuraan ohjeita ja menestyn. Löydän perille, olen tyytyväinen johtaja.

Miten virkistävää on olla maassa, josta on vaikea löytää ketjukahvilaa. Miten rauhoittavaa olla jossain, jossa on niin paljon aikaa, että aivoista tulee puuroa. Kaukana en ole orpo, vaan Minä.

Nyt menen kirpputorille ja lohduttaudun värikkäillä vaatteilla.

Kommentit

  • essi

    Niin totta noi ketjukahvilat:/ ja se valmispulla.

    • rosita

      On tosi kökköstä, et täällä kaupungissa esimerkiksi on vain yksi tarjottavansa itse valmistava kahvila, eikä sielläkään ole ikkunaa, et näkis ulos! Tiedäks Torikeskuksessa sen De Cafén? Se on niin siel montussa keskuksen viimeisessä kolossa ennen parkkihallia, ettei paljoo tee mieli mennä sinne koloseen :/

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.