VALIKKO
8.5.2015 22:51

Hyvän ja pahan mielen vaatekaapilla

Nyt minä viimein luin sen! Nimittäin Rinna Saramäen kirjoittaman Hyvän Mielen Vaatekaappi-kirjan. Olen niin innoissani kaikesta, mitä olen oppinut!

image

Saramäen kirjan perusopetus vaatteiden suhteen tiivistyy näihin kahteen lauseeseen: ”vähemmän on enemmän” ja ”köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa.” Kyllä, ikiaikaisia viisauksia isoäidin ajalta, mutta niin vaikeaa toteuttaa nykyisen halvan, laaduttoman ja epäeettisen rättipikamuodin dominoimassa maailmassa. Ja toisin kuin isoäidin päivinä, ongelmamme ei ole se, etteikö olisi vaatteita, vaan se, että niitä on kaapissa aivan järkyttävät röykkiöt  ja silti ei ole mitään päällepantavaa. Ihmiset paniikkishoppailevat ja tunneshoppailevat. Vaatekaappi pursuaa ja asukriisiä pukkaa.

Taltuttaakseen shoppailuhimomme Saramäki keskittyy kirjansa ensimmäisessä osassa vaateteollisuuden eettisiin ja ekologisiin ongelmiin. Se on fiksusti tehty, itseäni alkoi nimittäin samantien harmittaa halvat ketjuvaatteet. Jos Bangladeshissa  tehty hilepaljettibile-toppi maksaa ketjuliikkeessä kympin, on melko lailla selvää, että sitä on verisin sormin kursittu siellä kasaan palkalla, joka ei riitä elämiseen ja työtunnein, joilla sitä muuta elämää ei kyllä olisikaan. Tämä on tietysti jo melko yleisesti tiedossa oleva asia, samoin kuin esimerkiksi puuvillan tuotantoon liittyvät vääryydet (Saramäki käyttää kirjassaan tapausesimerkkinä Malia, yhyyyy tuli niin paha mieli typerästä puuvillabisneksestä). Itselleni eniten uutta tietoa sain tekstiilien valmistuksen ympäristövaikutuksista ja laskelmista, joiden mukaan jo pienikin hinnannousu vaatekappaletta kohti takaisi riittävän toimeentulon kaukaisissa hikipajoissa työskenteleville riistetyille työläisraukoille. Onhan hyvä, että köyhissä maissa on saatavilla työtä, mutta siitä pitäisi saada asiallista palkkaa ja työtä tehdä kunnollisissa olosuhteissa.

Globaalin vaateteollisuuden ongelmat ovat niin moninaiset, että päätä alkaa särkeä. Se, mitä voi itse tehdä on Saramäen mukaan seuraavaa:

-Lähetä vaatemerkeille sähköpostia ja kysy, mistä heidän materiaalinsa ovat peräisin ja millaisissa oloissa ne valmistetaan. Vaihtoehtoisesti osta kamaa merkeiltä, jotka jo vastaavat näihin kysymyksiin avoimesti nettisivuillaan, ja joille eettisyys ja ekologisuus ovat tärkeitä. Tai kierrätä.

-Osta vain tarpeeseen. Selvittääksesi, mitä tarvitset, käy läpi vaatekaappisi ja karsi sieltä pois kaikki turha. Toteuta Project 333 ja seuraa näitä neuvoja, niin löydät lopulta oman tyylisi, saat siistin ja avaran vaatekaapin, josta löydät aina helposti päälle pantavaa ja opit yhdistelemään jäljellejääneistä vaatteista mitä vaihtelevampia asukokonaisuuksia:

image

-Laadi vaatebudjetti! Tämä oli itselleni ehkä kirjan suurin ahaa-elämys. Budjetille voi hakea suuntaa laskemalla, kuinka paljon on kuluttanut vaatteisiin rahaa vuoden aikana. Itse laskin tämän vuoden vaatehankinnat sukkineen kaikkineen ja yllätyin. Osan tänä vuonna tehdyistä hankinnoista olen jo laittanut eteenpäin eli olen tehnyt täysin turhia ostoksia! Tosi pöljää! Havaitsin kulutustottumuksistani sen, että ostan piheyspäissäni turhaa, vain siksi, että se on halpaa. Ostin esimerkiksi erään liikkeen outletista mustat peruskengät, joita ajattelin käyttäväni töissä. Käytinkin, kaksi kertaa, ja sitten ne hajosivat. Olisi kannattanut ostaa silläkin kuudella eurolla kahvia. Sitä paitsi minulla oli jo mustat ballerinat työkäytössä. Sen sijaan, että ostelisin kaikkea halpaa ja turhaa pitkin vuotta fiiliksen mukaan, voin päättää etukäteen vuodessa käytettävän summan sellaisiin vaatteisiin, joita tiedän tarvitsevani. Jos huomaan tarvitsevani vain yhden asian, mikä estää minua käyttämästä siihen vaikka koko vuoden budjettia? Tällöin voisin varmasti hankkia hinnakkaampaa ekologista ja eettistä matskua tai ehkä jopa teettää itselleni tarvitsemani vaatekappaleen omien mittojeni mukaan jossain ihanassa ateljeessa. Budjetin avulla varmistaisin hutiostosten eliminoinnin ja ostaisin kestävää ja laadukasta pitkäksi aikaa sillä tulisin todella miettineeksi ennen ostopäätöstä.

-Vaatehuoltoon ja materiaalivalintoihin kannattaa myös kiinnittää huomiota. Kirjassa on monipuolisia vinkkejä kummastakin aihealueesta. Tiesittekö esimerkiksi, että nokkonen on varteenotettava tekstiilimateriaali?

Tunnen olevani paljon valveutuneempi kuluttaja kirjan lukemisen jälkeen ja  järkevämpi rahankäyttäjä, parempi pihi. Innostuin kirjan lukemisen jälkeen googlailemaan kaikkea aiheeseen liittyvää, tässä vielä linkkivinkkejä asiasta kiinnostuneille:

Rimma Saramäen blogi Pitsikirja

Minimalistin vaatekaappi, joka koostuu 88 osasta

Luksuslaukkujen valmistuksen raaka todellisuus

 

EDIT: Pakko vielä kertoa tarkemmin, miten oma vaatekaappini on muuttunut nyt. Ensinnäkään en säilö siellä enää väärän kokoisia vaatteita, vaikka ne olisivat kuosiltaan kuinka ihania. Vaatteiden istuvuus ratkaisee, näyttävätkö ne hyvältä päällä, eikä ole mukava olla vaikka juhlissa mekossa, joka valuu olkapäiltä.

Toiseksi huomasin, että minulla on useita saman vaatteen toisintoja kaapissani. Miksi omistaa esimerkiksi kolme hopeista paljettipaitaa juhlakäyttöön, kun ihan varmasti yksikin riittää?

Kolmanneksi tajusin, etten ole farkkuihminen. Elämässäni on enemmän pukeutumistilaisuuksia, jotka vaativat hameita, kuin housuja. Kun housupäivä tulee eteen, valitsen mielummin ylleni housut jostain muusta materiaalista, kuin farkusta. Minulla on käytössä yhdet siniset farkut, enkä siis tarvitse toisia. Ajatella, että olen joskus edes miettinyt toisten hankkimista. Saramäen vinkistä kannattaa siis miettiä, millaisia pukeutumistilaisuuksia omassa elämässä kohtaa, jotta osaa ostaa niihin sopivia täsmävaatteita, eikä hanki vain trendivaattteita yhdeksi kaudeksi.

Oman tyylin kulmakivien löytäminen on myös ihanaa. Karsittuani vaatekaapista käyttämättä jäänyttä kamaa pois, hoksasin, että sinne jättämäni lempivaatteet ja eniten käyttämäni vaatteet ovat sellaisia, joissa on A) tuulahdus 1960 tai 70-lukua, B) jotka ovat modernin arjen vaatimusten mukaan malliltaan käytännöllisiä ja samalla vähän söpöjä/hauskoja/printillisiä/koristeltuja (vaatekaappini ei tosiaan perustu klassisiin perusvaatteisiin, niitä käytän eniten kotona ja kauppaan mennessä). Voisin siis löytää tarvitsemiani vaatekappaleita ja asusteita myös vintage-liikkeistä, joissa en juuri ole älynnyt shoppailla, vaikka kirppareilla tuleekin käytyä.

Viidenneksi tajusin, etten tällä hetkellä tarvitse yhtään uutta vaatetta. Minulla on kaikkea. Syksyksi saatan tarvita uudet kengät, mikäli kiilakorot eivät sovi kohta vaihtuvaan elämäntilanteeseeni, mutta se selviää sitten. Yksi ihan oikea puute minulla on vaatekaapissani: juhlava, vaalea käsilaukku, johon mahtuisi sisään iPad ja pari kirjaa. Laukku ei saisi olla liian yksinkertaisen minimalistinen malliltaan. Sen pitäisi olla laadukas, eko ja eettinen. Olen valmistautunut etsimään sellaista vaikka vuosia, aion etsiä niin kauan, että löydän sopivan. Siihen asti kuljen iPad kädessä ja änkään kamani liian pieniin juhlalaukkuihini.

Kommentit

    • rosita

      Minusta tämä Saramäen juttu sopii matkailijoille kuin nenä päähän! Pakkaaminen käy näppärämmin, kun vaatekaapin sisällöstä suunnilleen kaikki sopii yhteen, eikä valinnanvaraa ole liikaa. Ja onhan se kivempi käyttää rahansa matkoihin, kuin hetkessä hajoaviin ja tarpeettomiin vaatteisiin! 🙂

    • rosita

      Haa! Kiitos! 😀

  • Satu

    Mun täytyisi saada käsiini tämä Hyvän mielen vaatekaappi -kirja, kuulostaa todella kiinnostavalle. Hyvä postaus, antoi ajattelemisen aihetta!

    • rosita

      Kannattaa ehdottomasti lukea! Tykkäät varmasti, sillä sun minimalistinen ja klassinen tyyli sopii kirjan ideologiaan oikein hyvin!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.