VALIKKO
11.12.2015 13:43

Jos nukut, niin ohjaat

Meinasin aloittaa postauksen sanalla aamu, mutta katopas, kello on jo yksi ja tätä vaihetta päivästä kutsutaan muistaakseni iltapäiväksi. Kello yhteen mennessä toimisto-orjat ovat syöneet lounaansa ja odottavat tyytyväisenä, että pääsevät kolmen tunnin päästä kotiin. Lentokentällä työskentelijät taas ovat käyneet kotona nukkumassa ja palaavat perkaamaan Helsinki-Vantaan iltapäiväruuhkaa. Minä sitä vastoin olen juuri lopetellut aamiaiseni nauttimisen ja Ebbavavva on ensimmäisillä päiväunillaan.

Kun yöt ovat seikkailuja, joihin kuuluu leikkihetkiä ja unissaan höpinää ja hyminää KOVALLA äänellä, alkaa aamun käsite käydä elastisemmaksi kuin Laihon Kimmo. Olen aika hyvä pitkittämään vauvan unia aamusta, mutta kello 10:30 on pitkään nukkumisennätyksemme. Aamurutiineihimme menee kaikissa kiemuroissaan yleensä kaksi tuntia, jonka jälkeen Ebbavavva haluaa nukkumaan ja minä haluan aamupalaa.

Mietinkin siis usein itsekseni, että on se vaan hyvä, ettei ole pakko mennä töihin ennen lapsen kolmea ikävuotta. Kauhistelen amerikkalaisia, joilla on oikeus k-a-h-d-e-n (2, två) kuukauden äitiyslomaan, joka sekin täytyy itse rahoittaa. Terve. Jos olisin palannut töihin lapseni ollessa kahden kuukauden ikäinen, olisin aiheuttanut melkoisia turvallisuusriskejä lentomatkustajille väsymyspäissäni. Nyt vasta aiheuttaisinkin, kun univelkaa on takana puoli vuotta. Suomessa kriiseillään, kun äidit putoavat työelämän kelkasta eivätkä etene urallaan ja saa ikinä isompaa palkkaa, vaan hoitavat aina vaan lapsiaan kotona. Olen sitä mieltä empiirisen yhden hengen otannan tutkimukseni perusteella, että työelämän kelkan on parempi odottaa paremmin nukkuvaa ohjastajaa.

imageTässä on kuva aamukahvimukistani. Peppi on vahva, Peppi laskee öisin kultarahojaan ja koijjaa Jymy-Juntusta ja sen kaveria. Mutta Peppi saakin nukkua puoleen päivään jalat tyynyllä ihan rauhassa.

P.S. Joo, vaihdoin lapseni bloginimen. Docka oli liian siirappinen ja sitä paitsi Ebba on ihan oikea lempinimi.

Kommentit

  • Tiia

    On vinkeää, mitä univelka tekee ihmiselle, kun sitä kertyy riittävästi. Kun minulla oli muutama vuosi sitten järkyttävän paha unettomuusputki päällä, yhtenä päivänä ovikello soi. Raahustin avaamaan ovea kylpytakki päällä ja tukka pystyssä ja totesin, että siellä oli eräs ystävä, joka oli päättänyt tulla yllätysvierailulle. Hänen suustaan pääsi spontaani ja vilpitön huudahdus: ”Sä näytät ihan kauhealta!” Halusin olla vieraanvarainen ja tarjota kahvia, mutta en kerta kaikkiaan onnistunut muistamaan, miten kahvinkeitin toimii, ja niinpä jouduin soittamaan miehelle ja pyytämään apua.

    P.S. Kävin eilen mummosi luona, kun hän aina meidän tavatessa pyytelee kovasti käymään ja nyt sattui kerrankin olemaan sopiva väli. Hän tietysti näytti kuvia vauvasta. Vauva on tosi söpö!

    • rosita

      Voi kiitos vauvakehuista!! Rakastan, kun vauvaani kehutaan!!

      😀 oi terve tuota sinun kahvinkeitinkokemusta! 😀 jep, on niitä mullakin. Mä sain kahvilassa kauhean kriisin, kun luulin et olin maksanu vitosella ja sain 15€ silti takas rahaa. Aivan hullun pähkäilyn jälkeen hoksasin, että joi se oli kuitenki 20€, millä maksoin ostokseni ja tuotteiden hinta oli tosiaan sen 5€. Äly hoi älä jätä!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.