VALIKKO
8.9.2014 09:44

Kahdeksankymppisten kanssa Kuopiossa

”Mihin tahansa päin kotoa lähtee, niin aina olot paranee.”

Se on minun kahdeksankymppisen pappani vakiovitsi. Hänellä on niitä monta ja ne ovat aika hyviä. Tässä viime lauvantaina (niinku savolaiset sannoo) lähdimme virkistysretkelle Kuopioon kahdeksankymppisten isovanhempieni ja äitini kanssa. Matkasimme autolla, se oli helpointa.imageimageEnsimmäinen ruksimme Kuopion kartan päällä oli Koivumäen Kartano. kartano on saman Gust Raninin suvun omistuksessa ties kuinka monennessa sukupolvessa ja avoinna yleisön vierailuille. Yläkertaan ei pidä erehtyä turistin menemään, sillä siellä asuu omistajasuvun vanha emäntä omassa rauhassaan. Alakerrassa voi vierailla vapaasti ja käydä kahvilla. Kahvilan yhteydessä on myös oikein suloinen pikkuputiikki, josta saa Kartanon teemaan sopivia tuotteita. Itse ostin Mummi ja minä-merkkistä ekopyykinpesuainetta, joka tuotsuu mansikalle.imageimageimageKartanon pihalla voi ihailla hienoja Pohjois-Savolaisia maisemia ja niitä ihaillessa pappa kertoi meille tämän vitsin:

”Tampereella oli eräs lääkäri, joka kutsui kaikkia miehiä Mateiksi ja naisia Maijoiksi. Eräs hieno Rouva tuli sitten hänen vastaanotolleen ja lääkäri kysyi: `No mikäs sitä Maijaa vaivaa?´ Tästä hieno Rouva vähän tulistui ja kysyi lääkäriltä: `Ettekö te tiedä, että minä olen nahkuri Virtasen Rouva?´ Lääkäri vastasi: `Mistäs pirusta minä kaikkien karvarien ämmät tunnen?!´”

Seuraavaksi ajoimme Kuopion asuntomessukaupunginosan läpi keskustaan. Kyllä siellä on vaan komeat sillat rakennettu yhdistämään Saaristokaupunki keskustan alueeseen! Kuopiolaiset voivat ihan tosissaan esitellä noita paikkoja kaupunkinsa parhaina puolina. Siellä oli niin nättiä, etten muistanut ottaa kameraa esiin lainkaan, joten suosittelen lämpimästä, että teette sieltä ruutujen toiselta polelta kotimaanmatkailuretken Kuopioon. Oli myös hauskaa, ettei kaikkia asuntomessualueen alkuperäisiä asuintaloja ja pihapiirejä oltu jyrätty moderniuden alta pois. Alueelle tulee vain enemmän luonnetta, kun muutama talo entisestä ajasta on paikallaan.imageimageimageKuopion käyntimme kohokohta oli Kuopion tori. Jyväskyläläisinä ihmettelemme mielellämme vilkasta torielämää, sillä kotikaupungissamme sellaista ei ole nähty sitten 70-luvun. Kuopion torilla oli tavallista enemmän tungosta, sillä käynnissä oli sadonkorjuu-teemaisen toriviikonlopun lisäksi Kuopio Food Festival, jossa kuopiolaiset ravintolat esittelivät herkkuannoksiaan katuruokaversioina. Ostimme muikkukukkoa, koska ahvenkukot oli myyty loppuun, ja juurreen tehtyvä mualaisruisleipee.image

imageimage imageimageKauppahallin läpi kävellessämme huomasimme sen kellarissa Rustiikki-nimisen ravintolan. Sinne laskeudutaan pyöröportaita. Meidän kahdeksankymppiset matkaseuralaisemme ovat tervepolvista väkeä, joten portaissa ei kompuroinut kukaan. Ravintolan lattiassa on muutamien pylväiden vieressä lattia sananmukaisesti vähän rustiikkinen, joten kannattaa kulkea niiden lähellä varovasti. Minun papalla on ruoka-aiheisiakin vitsejä:

”Pienelle tytölle ei kelvannut ruokapöydässä mikään, mitä tarjottiin. Lopulta emäntä turhautui ja kysyi lapselta: `No söisiks sitten mustia villoja?!´ Tähän lapsi vastasi: `No mistä me niitä sitte saadaan?´”imageimageRustiikissa ei tarvinnut syödä mustia villoja. Pappa söi hirmuhyvännäköistä kuhaa, minä ja äiti söimme mielettömän maukkaat vegeannokset ihanalla soossilla, ja mummo söi hankalasti nautittavaa muikkukeittoa. Muikut oli laitettu keittoon kokonaisina kaloina, ja niitä oli kinkkistä perata syötäväksi. Hyvää oli jopa tapauksessa. Ruokapöytään istuttaessa pappa sanoo usein tämän vitsikkään hyvän ruokahalun toivotuksen:

”Var som en ko och drick som en kalv!”

imageimageimageimageKuopion värikkäällä torilla oli paljon väkeä. Muilla keskustan kaduilla taas ei juurikaan. Ei edes Korttelimuseon kauniissa ympäristössä. Ihmettelimme, että missähän kaikki ovat. Luulisi, ettei koko Kuopion väki sentään torille mahdu. Saimme vastauksen, kun kävimme hakemassa kotimatkan varrelta kenkäkaapin äidille Kuopion Ikeasta. Siellähän niitä kuopiolaisia kuhisi, Ikeassa ja sen viereen pykätyssä kolossaalisessa kauppakeskuksessa, jossa on Bikbokit ja kaikki. Päivä, jonka vietimme Kuopiossa, oli kylmä elokuun viimeinen lauantai, joten kauppakeskus veti väkeä varmasti tästäkin syystä.

Päiväretki Kuopioon oli virkistävä niin kahdeksankymppisille, kuin meille nuoremmillekin. Kannattaa mennä Kuopioon.

”Sinne sua hevosetki vinkuu”,

niin kuin pappa sanoisi.

image

Kommentit

  • Maarit Johanna

    Hahaa, ihana hilpeä Kuopio! Tuon Matti ja Maija vitsin olen kuullut olevan jostain muualta kuin sieltä mutta eiköhän se ole levinnyt koko Suomeen jo muutenkin. Torilla en ole käynyt mutta näyttää sieltä saavan vaikka mitä 😀

    • rosita

      Hih, Kuopiossa oli hauskaa!

      Juu niillä on siellä torilla aivan kaikkee! Että ei se turhaan ole kuuluisa!

  • Nelly

    Olipas kiva lukea teidän reissusta! Nauratti nuo teidän papan jutut, hih hih 🙂 Tuli ihan ikävä päiväkaffeja baakkelsin kera!

    • rosita

      Papan jutut naurattaa aina! Me käytiin päiväkahville ja baakkelsilla Kuopion Ikeassa, koska siellä on ruotsalaista kahvia ja niin halapaa! Me ei vieläkään olla saatu passia, niin että päästäisiin teille kylään :/

  • Nelly

    Höh, tyhmät passit. Mutta tulkaa sitten kun pääsette, me ollaan kyllä täällä 🙂

    • rosita

      Hyvä juttu, kiva ku jaksatte odottaa, oi Nel-lyyyy! 😀

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.