VALIKKO
4.3.2012 08:48

Keltanokka vihermatkailija

Voitin Running With Wild Horses-blogista Mondon Vastuullisen matkailijan käsikirjan. Viimeksi olen voittanut jotain Ruotsin laivan legokilpailusta yhdeksänkymmentä-luvulla, niin että voittamisesta minulla on jo kokemusta, toisin kuin ekomatkailusta.

Ekoilulle täällä kotonakaan ei aina tule näytettyä vihreää valoa. En ole niitä tyyppejä, jotka taittelevat sanomalehdistä biojäteasiaan pussukoita kierrätyksenilo kasvoilta paistaen. Käytän biojätepusseja, ja jos ne ovat päässeet loppumaan, kippaan kaiken sekajätteeseen. Ostelen aina välillä luomuruokaa, mutta se on niin kallista, että espanjalaiset tusinatomaatit vievät usein voiton suomalaisesta luomusta meidän salaattikipossa. Minulla on tosi hieno töistä saatu Globe Hopen kierrätysmateriaalista valmistettu luja kauppakassi, mutta koska en ole niitäkään tyyppejä, että aina suunnittelisin kauppareissun ajankohdan tarkkaan, usein ostelen muovipusseja, koska se hieno Globe Hope-kassi on kotona eteisen kaapissa impulsiivisesti valitun kauppaanmenohetken johdosta. Ainut oikeasti päässäni liikkuva vihreä ajatus liittyy tavaroiden ja vaatteiden kierrätykseen. Maailma on mielestäni niin täynnä tavaraa, että sen määrä suorastaan tukehduttaa. Painajaiseni olisi käydä jossain tehtaassa, jossa tuotetaan jotain turhaa, vaikkapa miljoona kumiankkaa joka päivä. Miljoona turhaa tuotetta täyttäisivät tilan, jossa olen, ja niitä valmistettaisin aina vain lisää silmieni edessä… Apua! En kestä sitä, että maailma on täynnä uutuuttaan kiiltelevää tavaraa, kun voi kierrättää vanhaakin. Siksi esimerkiksi kotimme huonekaluista ja sisutuksesta vain sängynpeitto ja kolme verhokaistaletta on hankittu uutena, muut asiat ovat antiikkiliikkeestä, kirpputorilta tai saatu ystäviltä.

Mutta että ekomatkailu… Rehellisesti sanottuna, minulle ei ole koskaan tullut mieleen yhdistää ekoajattelua matkailuun. En ole vielä lukenut uutta vastuullisen matkailijan käsikirjaani loppuun, mutta olen jo saanut paljon ajateltavaa. Mielikuvani ekomatkailusta on ennen ollut lähinnä se, ettei kulkemiseen voi käyttää muuta välinettä kuin polkupyörää, ja että kaikki yöt on vietettävä teltassa metsässä. Nyt olen oppinut, ettei lentäminenkään toisaalta ole suurta syntiä, jos viettää kohdemaassa esimerkiksi puoli vuotta, tai jos rahalla hyvittää hiilidioksidipäästönsä. Tuskin tulen koskaan makselemaan mitään hyvityksiä, mutta tulen toivottavsti viettämään valitsemissani kohteissa paljon aikaa. Kirjassa kerrotaan, että Helsinki-Bangkok lento aiheuttaa 2600 kilo hiilidioksidia. Toisaalta saman verran hiilidioksidia syntyy, kun valmistetaan 1500 kiloa jäätelöä tai 450 litraa viiniä. Juon viiniä todella harvoin, joten jos vielä alan vuoden jäätelölakkoon, niin saan varmaan sitten matkustaa aivan hyvin omintunnoin vuodeksi Thaimaaseen, vai mitä?

Kuten sanottu, kirjan lukeminen on vielä kesken. Lupaan kuitenkin, että seuraavilla kerroilla, kun matkailemme, valitsen kirjan aihealueista kaksi ekojuttua, jotka sitten toteutan matkamme aikana. Tulen raportoimaan näistä ekoteoista täällä blogissa ja aloitan Keltanokka vihermatkailija- reportaasisarjan aiheesta. Mondon Vastuullisen matkailijan käsikirja on siis saanut minussa aikaan muutoksen, johon sitoudun, joten kirjan kirjoittajat voivat olla ylpeitä itsestään!

Kamalin juttu, jonka kirjasta luin, kertoi Tyynenmeren Jätepyörteestä. Hyi kamala… Ehkä alan kiikuttaa ylimääräistä kangaskassia nyt todenteolla joka käsilaukussani, ettei niitä hirveitä muovipusseja tarvitse enää ostaa….

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.