VALIKKO
25.1.2013 23:44

Laillisena ja laittomana, siirtolaisena ja maahanmuuttajana

”Miten kautta tulit Espanjaan? Suoraan Suomesta, missä se on? Mitäh, matkustitko tänne lentokoneella? Sittenhän sinulla on paperit kunnossa, madre mia!”

Kun tapaamme Elchessä asuvia malilaisia ja senegalilaisia, mieheni kanssa käydyistä keskusteluista löytyy yleensä edellä mainittu osio. Tavallisesti kotoaan suoraan lentokoneella Espanjaan saapuvat laillisesti vain naiset lapsineen, joiden miehet ovat vuosien Espanjassa asumisen jälkeen viimein saaneet oleskeluluvan ja voivat näin ollen hakea oleskelulupia ja viisumeita kotimaassaan asuville perheenjäsenilleen.

Espanjaan pääsee laittomasti esimerkiksi uimalla Marokosta tai veneellä mistä tahansa Länsi- tai Pohjois-Afrikan maasta. iTunesissa on viime viikosta lähtien ollut menossa My French Film-festivaali, jonka valikoimissa on Moussa Touréen ohjaama La Pirogue. Elokuva kertoo 30 ihmisestä, jotka lähtevät veneellä Senegalista Espanjaan. Jotkut matkustajaraukat luulevat päämääränään olevan New York.

Kun asuimme Dakarissa, kävimme usein keskustelemassa Yarakh-nimisen kaupunginosan kalastajien kanssa. Yarakhissa tapasin ensimmäistä kertaa ihka elävänä ihmisen, joka oli oikeasti lähtenyt kiikkerällä kalastusveneellä kotirannastaan nyssäkkä mukanaan kohti Espanjaa ja Las Palmasia. Matkalippu oli maksanut miehelle 500 000 Länsi-Afrikan frangia eli melkein 800 euroa. Mies kertoi, ettei ikimaailmassa lähtisi enää samanlaiselle reissulle. Ei, vaikka matka maksaisi 100 frangia. He olivat eksyneet matkalla, bensa oli loppunut, samoin juomavesi. He ajelehtivat merellä kymmenen päivää eksyttyään. 4 kuoli ja muutama menetti mielenterveytensä nähtyään liikaa merta, taivasta, aurinkoa ja päämäärättömyyttä. Lopulta espanjalainen rannikkoa vartioiva helikopteri havaitsi heidät. Koko seurue palautettiin Senegaliin pikimmiten.

Miehen tarina on tavallinen, mutta silti veneisiin on aina lähtijöitä. Vaarat tiedetään, mutta halutaan silti yrittää, voihan olla, että juuri oma veneellinen onnistuu pääsemään maihin, töihin ja rahan makuun.

Talouskriisin kourissa kärvistelevässä Espanjassa ei paperittomalla siirtolaisilla ole kovin kummoista työtä tarjolla. Ennen kriisiä paperittomat tekivät pikkuhommia, joita löysivät mukavasti: siivosivat, vartioivat öisin paikkoja ja työskentelivät hedelmä- ja vihannesviljelmillä. Nyt kun jokainen Espanjassa asuva joutuu tinkimään elintasostaan nämäkin työt ovat kysyttyjä paperillisten keskuudessa. Elchessä on tiettyjä paikkoja, joihin afrikkalaiset työttömät kerääntyvät yhdessä istumaan ja odottamaan, että joku tulisi tarjoamaan edes jotain työtehtävää, josta maksetaan. Kun vaalea työnantaja lähestyy odottavaa joukkoa, kaikki lähtevät juosten häntä kohti ja työnantaja valitsee nopeasti haluamansa työntekijät hälisevästä joukosta.

Toinen työttömien kodittomien espanjalaisten, romanialaisten ja afrikkalaisten ”bisnes” on dyykata roskiksia. Dyykkaajat etsivät tavaraa, joka kelpaa myytäväksi käytetyn tavaran kauppiaille puhdistuksen ja korjauksen jälkeen.

Olemme tavanneet niitäkin kolmansien maiden kansalaisia, joita on onnistanut. Malilaisia, jotka ovat saaneet oleskeluluvan työsopimuksen ansiosta ja edelleen tekevät työtä joka päivä appelsiiniviljelmillä tai vartijoina. Senegalilaisia, joilla on oma kohtuullisesti menestyvä afrikkalaisten tuotteiden myymälä. Nigerialaisen, jolla on oma nettikahvila ja jonka hyvinkoulutettu nigerialainen vaimo on pankissa töissä englanninkielentaitonsa ansiosta. Puhumattakaan niistä monista Etelä-Amerikkalaisita maahanmuuttajista, joiden äidinkieli on espanja. He lähettävät säännöllisesti rahaa kotimaihinsa perheilleen, jotta he voisivat syödä, kouluttautua ja satsata koteihinsa.

Näiden saavutettujen unelmien ansiosta halutaan edelleen Eurooppaan ja Amerikkaan asumaan ja työskentelemään, vaikka pieni osa laittomasti maahan tulleista onnistuu näissä tavoitteissa toivotulla tavalla. Lotossakin on naurettavan pieni voittoprosentti, mutta silti suomalaiset lottoavat. Siinä pelissä on sentään kyseessä vain rahat, venearpahommissa taas henki.

Kommentit

  • jiitee

    Afrikkalaiset kuvittelevat, että Euroopassa kaikesta maksetaan paljon ja rahaa on jokaisella jostain taianomaisesta syystä. Aika heikko pitää yleissivistyksen olla jos kuvitellaan, että veneellä lähdetään Afrikasta New Yorkiin tuosta noin vain.

    Mitähän tapahtuisi, jos Suomi ja -vaikkapa- Ghana tekisivät sopimuksen, että kansat vaihtavat asuinpaikkaa. Ghanalaiset saisivat valmiin maan, asunnot, teollisuuden hallintorakennemallin jne. Suomalaiset saisivat Ghanan siinä kunnossa kuin se nyt on.
    Tarkastetaan tilanne 10 vuoden kuluttua. Olisikohan Ghana enää köyhä ja korruptoitunut ja Suomi enää kehittynyt?

    • rosita

      Se on kyllä ihmeellistä, ettei yleissivistys jakaudu kaikille 2010-luvullakaan. Elämä on NIIN erilaista jossain Guinean maalaiskylän perukoilla. On ihmisiä, jotka eivät ole koskaan lähteneet kylistään mihinkään. Koskaan. Silloin on varmaan vaikea kuvitella, miten suuri maailma on. Tai meri, jos sitä ei ole koskaan nähnyt.

      Elcheen selviytyneistä afrikkalaisiata suuri osa on luku-ja kirjoitustaidottomia. On ollut ilo nähdä, miten jotkut opettelevat nelikymppisinä lukemaan espanjaa ja omaa äidinkieltään – ja oppivat! 🙂

      • jiitee

        ”Elämä on NIIN erilaista jossain Guinean maalaiskylän perukoilla. On ihmisiä, jotka eivät ole koskaan lähteneet kylistään mihinkään. Koskaan. Silloin on varmaan vaikea kuvitella, miten suuri maailma on. Tai meri, jos sitä ei ole koskaan nähnyt”

        Kuule. Iso osa viime vuosisadan alkuvuosikymmeninä syntyneistä suomalaisistakaan ei käynyt oikein missään elämänsä aikana. Isovanhempani olivat tällaisia, silti tavattoman tietäviä ja sivistyneitä ihmisiä. Suomesta mentiin sata vuotta sitten Amerikkaan ja kyllä tiedettiin minne mentiin, tiedettiin sekin, että Ellis Islandilla voidaan käännyttää takaisin, ei ollut turvapaikanhakuoikeutta ja muuta mitä afrikkalaiset käyttävät hyväkseen. Lukea ja laskeakin osattiin, vaikka koulutussysteemi ei niin kovin kummoinen ollut.

        Nämä eurooppalaiset siirtolaiset rakensivat Amerikan ja tekivät siitä suurvallan.
        Nelikymppinen joka on juuri oppinut lukemaan omaa äidinkieltään ja jotain muuta kieltä ei ole kovin arvokas työmarkkinoilla, lukemaan oppimisesta on pitkä matka laajempaan kielitaitoon. Monella afrikkalaisella kielellä ei muutenkaan julkaista juuri mitään painettua sanaa.

        • rosita

          Kuulen. Hienoa, että Suomessa asiat olivat hyvin jo sata vuotta sitten. Jee!

          Lukemaan oppiminen on mahtava alku! Teemme vapaaehtoistyötä järjestölle, joka painaa luettavaa materiaalia esimerkiksi sellaisille kielille, joiden puhujilla ei ole ostovoimaa. Siitä se lähtee, sivistys ja kehitys, ja oman identiteetin vahvistuminen, kun voi lukea omaa äidinkieltä ja muita kieliä.

          • jiitee

            Miksi afrikkalaiset eivät tee sitä luettavaansa itse? Miksi sinun pitää tehdä sitä? Ei suomenkaan osaajilla paljon ostovoimaa ollut vielä sata vuotta sitten.
            Köyhässä Suomessa oli silti kirjailijoita ja säveltäjiä, tekniikkakin kehittyi. Afrikkalaisia vastaavia? Hmmm….eipä tule mieleen.

          • rosita

            Siksi, että on kiva auttaa. Googlaa niin löytyy!

  • Sahra

    Tässä kohtaa on kyllä pakko varmaan jiiteenkin katsoa peiliin. Jos sinulle ei tule mieleen afrikkalaisia säveltäjiä, kirjoilijoita ja kuvataiteilijoita, on kyse aukosta sinun yleissivistyksessäsi, ei siitä etteikö sellaisia olisi. Hatunnosto Rositalle auttamisesta ja kiitos hyväntuulisesta blogista, jota lukiessa saa hymyn huulille ja usein nauraa räkättää ääneen! 😀

    • rosita

      Voi hiiiiiii, kiitos!! Ihan punastun taas kun on niin kiva kommentti!

      Meinasin alkaa selittämään jiiteelle, ettei länsimaisessa taidekasvatuksessa paneuduta paljon muuhun, kun toisten länsimaiden taiteeseen ja perinteeseen, eikä se tarkoita sitä, että sitä mitä ei koulussa opeteta, ei ole olemassa, mutta en sitte viitsinyt päteä. Google on minua pätevämpi pätijä ja Suomessa on hienot koulutussysteemit, vaikkei siellä taidekasvatus kaikkeen kajoakaan. Kuten vanha viisaus kuuluu, aina se jossain ontuu!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.