VALIKKO
24.10.2014 21:16

Maistuisiko teille illalliseksi hiekka vai kenties afrikantäpläkyyhky?

Tässä jokin viikko sitten matkablogeissa kiersi ruokahaaste.

Haasteessa oli monta kysymystä koskien ruokailutottumuksia ja yllätyksiä ulkomailla. Myöhästyin totaalisesti haasteen tekemisestä, joten jaan kanssanne kaksi jännää ruokakokemusta: olen syönyt melkein hiekkaa Malissa ja afrikantäpläkyyhkyä Senegalissa.

Malissa syödään jonkinlaista hirssiä tai mitä lie muuta viljaa, joka on kivikovaa. Se tuntuu suussa hiekalta, maistuu hiekalta ja melkein näyttääkin hiekalta. Sitä tarjoillaan vaalean ruskean kastikkeen kanssa joka haisee. Haisee, nimenomaan. Katselin tuossa yksi päivä Yleltä dokumenttia Afrikan aliravitsemuksesta kärsivistä alueista ja siellä asuvista nuorista. Ruotsalainen ontuvasti ranskaa puhuva toimittajatyttönen vieraili monessa maassa, esimerkiksi Malissa sen pohjoisemmassa osassa eräässä kylässä. Toimittajaflickan vietti päivän opiskelijatyttöjen kanssa, joiden päivän ainut ateria oli juuri tuo edellä kuvailtu annos. Kun toimittajatyttö haistoi annosta, häneltä pääsi spontaanisti ruotsiksi: ”Luktar som bajs!”

Että sellaista herkkua. Miettikää sitä, lapset, kun seuraavan kerran valitatte ilmaisen kouluruokanne ääressä, joka on vain yksi monista päivän aterioistanne!

Sitten iloisempia aiheisiin. Länsi-Afrikassa on paljon kyyhkyjä, joita käytetään ravinnoksi siinä missä kanaakin. Pulut ovat kyyhkysten sukulaislintuja ja jos Dakarin kaduilla olisi sama määrä puluja, kuin Espan puistossa, ne olisi kuulemma syöty loppuun hyvin nopeasti.

Tekemästäni Dakar-matkaoppaassa suosittelen Dalifortia senegalilaisen ruoan herkkukortteliksi. Eräässä Dalifortissa sijaitsevassa ravintolassa olenkin syönyt ensimmäisen ja ainoan kerran elämässäni kyyhkystä. Kyseisessä ravintolassa grillataan kanoja ja kyyhkysiä ja ne tarjoillaan sipulin, tomaatin ja makuhermoja järisyttävän soossin kanssa. Vesi tulee kielelle pelkästä ajatuksestakin! Mutta siis niihin kyyhkysiin. Ne maistuivat suunnilleen samalta, kuin kana, mutta eivät kuitenkaan. Enemmänkin kyyhkysten syömistä vaikeuttaa niiden vauvakanamainen ulkonäkö. Ei jotenkin tee mieli syödä sellaista hyvin ruskettunutta minitipua, se tuntuu pahalta.

Mistäkö sitten tiedän syöneeni juuri afrikantäpläkyyhkyä? Kas kun minulla ja työtovereillani on silloin tällöin töissä luppoaikaa, päivystys- ja odottelumeininki. Googlettelimme ja wikipediöitsimme niin kauan erään kollegan kanssa, että selvisi, mitä kyyhkyä todennäköisemmin Dakarissa saattaisi laittaa suuhunsa. Afrikantäpläkyyhkyä.

Kommentit

  • Ree

    On se hyvä, että sitäkin hiekkaa saatiin syödä, niin on jotain mitä muistella! Musta se oli tosi noloo, mutta sun mielestä oli ihan ok jättää vähän lautaselle, kun ei ihan öhöm jaksa syödä loppuun. Onneks saatiin jälkkäriksi kuumaa vettä ja maitojauhetta ja muroja!

    • rosita

      Siitä hiekan syönnistä oon kyl kertonu juttua kaikki nämä vuodet! Ei kertakaikkiaan! Joo, onneks jälkkärit oli hyvää… HÄ, söiksä sen urheasti loppuun?! Mä en muistanutkaan tota yksityiskohtaa 😀

      • Ree

        Sinun luvalla jätin kesken! ;-D Mali-dieetti on ehdottomasti tehokkain kaikista, mitä oon kokeillu!

        • rosita

          Niin on, vähänkö laihduttiin sillon!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.