VALIKKO
19.6.2013 08:29

Makuuhuoneessani kävi yöllä matkakärpänen

Nyt se on puraissut minua. Eilen en vielä aavistanut mitään, oli ihan normaali, mutta hyvin pitkä päivä. Illalla kokkasin ja söin ja odotin sitä hetkeä, että saan mennä nukkumaan. Yöllä sen on täytynyt tapahtua.

Heräsin ensimmäisen kerran rauhattomana kello viideltä ja toisen kerran kuudelta. En saanut enää unta seitsemältä ja tässä kuluneen tunnin aikana olen hoksannut, missä mennään.

Minua on puraissut matkakärpänen. Muistanette, että kirjoitin Espanjasta saapumisemme jälkeen, ettei minulla ole lentoja varattuna mihinkään, enkä edes halua matkustaa juuri nyt. Hyvä Angataa seuraava yleisö, tilanne on muuttunut yön aikana radikaalisti.

Minulla on lentoja odottamassa toteutumistaan ja jälleen intoa lähteä oikeastaan ihan mihin vaan, mutta erityisesti haluaisin Prahaan! Tai Roomaan! Roomaan siksi, etten ole käynyt siellä koskaan ja Prahaan siksi, etten ole käynyt siell pitkään aikaan!

Ooooo, miten olisi ihana olla nyt Prahassa, käyskennellä samoilla kujilla, joissa Franz Kafka on ennen käyskennellyt ja nähnyt kummia asioita. Uuuuuu, miten haluaisin ylittää Kaarlen sillan jazzin tahdissa ja kävellä lämpimässä ilmassa Pieneltä Puolelta Linnakaupunkiin ja katsoa alhaalla aukeavan maisemia! En koskaan juo olutta, mutta Prahassa teen niin, sillä siellä sitä osataan valmistaa sellaisella tavalla, että se maistuu suussani hyvältä. Ah, kuinka haluan kävelemään mukulakivikaduille!

Roomaan haluan siksi, että sen täytyy olla samankaltainen ihana historiallinen, hälinästä ja väreistä koostuva kaupunki, joka on Prahaa ainakin viisi kertaa suurempi. En ole koskaan käynyt Roomassa ja haluan sinne syömään, valokuvailemaan ja katsomaan maisemia auringon paahteeseen!

Katsokaa nyt, miten Woody Allenkin rakastaa Roomaa:

Kolme kuukautta on näköjään virallinen aikaraja, jonka jälkeen Suomessa oleskelevaa matkustajaa valtaa lähdön tunnelman kaipuu. Suomessa on mahtavaa tällä hetkellä, mutta silti. Matkustamisesta saa näköjään vieroitusoireita. Luulenpa, että pukeudun tänään aurinkolaseihin ja raitamekkoon, puhun julkisilla paikoilla vain ranskaa ja matkustan rautiovunulla päämääräämättömästi. Lähden siis turistiksi tuohon 20 kilometrin päässä sijaitsevaan pikkukaupunkiin nimeltä Helsinki. À bientôt!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.