VALIKKO
16.6.2013 23:34

Matkavakuutusten kiemuroita suoristamassa

Kävin torstaina sivistämässä itseäni kuuntelemalla vakuutus- ja rahoitusneuvonta Finen infopakettia erilaisista vakuuttamisen kohteista ja euroista elämän arpapelissä. Kuuntelin erityisen tarkkaan matkavakuutuksia käsittelevän osuuden, josta opin muutaman ihkauuden asian.

Koska minä ja mieheni matkustamme vähintään kerran kuussa vähintään 50 kilometrin päähän kodistamme, olemme hankkineet jatkuvasti voimassa olevat matkavakuutukset, joihin ei kuulu matkatavaravakuutusta. Matkatavaramme kuuluvat kotivakuutuksen alaisuuteen. Tämä fakta itse asiassa selvisi minulle vasta viime talvena, kun yritin lopettaa kotivakuutuksemme Espanjan kuukausiksi. Onneksi vakuutus-täti vastusti tätä ajatustani ystävällisesti. Niin ja en aiemmin kokenut tarpeelliseksi vakuuttaa matkatavaroitani, koska ajattelin kuin Katto Kassinen: ”Sehän on vain maallista.” Säästyneet roposet käytin karkkiin ja kokikseen.

Olen pyytänyt korvausta matkatavaroilleni kahdesta eri vakuutusyhtiöstä. Kerran odottaessani bussia Senegalin Tambacoundassa viideltä aamulla, käänsin unenpöpperöisenä katseeni pois käsilaukustani viideksitoista sekunniksi. Se riitti varkaalle, joka vei hipihiljaa ja salamannopeasti rahani, passini, viisumini, puhelimeni, kirjani, kamerani ja avaimeni. Sain vakuutusyhtiöstä (Lähivakuutus) kielteisen korvauspäätöksen, koska olin kuulemma ollut huolimaton ja käyttäytynyt välinpitämättömästi laukkuani kohtaan. Kyllä, myönnän, että näin voisi minulle käydä edelleen viideltä aamulla maassa, josta ei saa aamukahvia. Suutuin, ja vaihdoin siis vakuutusyhtiötä Iffille.

Iffiltä olen saanut varkaustapauksissa kaksi myönteistä päätöstä, vaikkakin näissä varkaustapauksissa en ollut aamukohmepäissäni. Bamakon lentokentällä on sellainen ihmeellinen tapa, että maahan tullessa ennen lentokentältä poistumista matkustajien laukut läpivalaistaan. En tiedä mitä lentokoneesta ostettavaa tuotetta Maliin ei missään nimessä saa tuoda, mutta arvanette, että läpivalaistushihnan läheisyydessä vallitsee hallitsematon afrikkameininki. Tuhat ihmistä, laukkuja penkomista, epämääräinen jono ja huutoa ja naurua. Joku varasti törkeästi afrikkameininkiä hyväksi käyttäen käsimatkatavaralaukusta kamerani, mutta ottaen huomioon, että läpivalaisu on pakollinen toimenpide, sain kamerasta korvauksen. Toisen kerran Bamakossa kadulla kävellessäni kaksi skootterin kyydissä istuvaa poikaa nappasi käsilaukun kädestäni ja ajoi tiehensä. Tämäkin oli vakuutuksen kannalta korvaukseen johtava varkaus.

Finen asiantuntija selitti, että myös autoon jätetyistä matkatavaroista ei saa välttämättä korvausta, jos ne källitään sieltä. Tämä on hyvä tietää, sillä automatkaillessahan otetaan mukaan tavallista enemmän kamaa, koska ollaan niin innoissaan siitä, ettei tarvitse mahduttaa kaikkea yhteen laukkuun. Jos autoon on jättänyt jotain näkyvälle paikalle houkuttelemaan voroja, ei vakutuus ainakaan kuulemma korvaa mitään tyhjäpäisyyden perusteella, ks. em. laukkuvarkaus ennen aamukahvia. Asuntoautosta pöllityt kamat taas korvataan, koska autossa asutaan ja asumuksessa on luonnollisesti tavaraa.

Aikana, jolloin vielä otin joka matkalle oman matkavakuutuksen, minulta kyseltiin aina, että mihin matka suuntautuu ja että menenkö viidakkoon vai kaupunkiin. Finestä neuvottiin, että matkustettaessa maihin, joihin Ulkoasiainministeriö on antanut matkustusvaroituksen, kannattaa ilmoittaa asiasta omalle vakuutusyhtiölle. Matkavakuutuksen saamista tuollaisiin maihin meneminen ei estä, mutta saattaa olla, että vakuutuksesta joutuu maksamaan enemmän, jotta se kelpaa myöhemmin korvausten saamiseen.

Ulkoasiainministerö on antanut tammikuussa Malia koskevan tiedotteen, joka kuuluu näin:

”Ulkoministeriö kehottaa välttämään matkustamista Maliin sekä siellä parhaillaan oleskelevia suomalaisia poistumaan maasta toistaiseksi.”

Buuuuuu, miten kurjaa! Tämä nimittäin tarkoittaa todennäköisesti sitä, ettei Maliin menijä saa matkavakuutusta. Jos maasta kehotetaan poistumaan, tarkoittaa se yleensä sotatilaa tai kriisiä, eivätkä vakuutusyhtiöt myönnä mielellään tällaisille alueille mitään matkaa turvaamaan. Malissa on oikeastikin kyllä sota kaukana pohjoisessa Saharan laidalla. Pääkaupungissa eletään rauhaisasti ja normaalisti, mutta eihän sitä tietysti koskaan tiedä… Toisaalta kysyin Finen edustajalta, tietääkö hän esimerkkitapausta maasta, johon reissaajalle ei ole myönnetty matkavakuutusta. Yhtään esimerkkiä ei tullut kuulemma mieleen, mutta on kuitenkin olemassa matkavakuutuksen pykäliä ja kiemuroita, jotka voivat kieltää esimerkiksi sodassa olevaan maahan matkustamisen. Toisaalta jos sotatila maassa on hirvittävän kriittinen, maahantuloa rajoitetaan ja esimerkiksi Malissa Bamakon lentokenttä oli melskeisimpinä aikoina kiinni. Koska asiat ovat rauhoittuneet, Bamakoon voi taas lentää, joten sinne voisi kuitenkin kysäistä matkavakuutukusta. Ehkäpä vapaa maahantulo vaikuttaa vakuutuksen myöntämiseen, tai sitten ei.

Iloisempi uutinen on se, että nykyään matkavakuutuksen voi saada vaikka satavuotias vanhus. Ikäihmisen matkavakuutus voi olla joissain yhtiöissä kalliimpi kuin alle 70- vuotiaan nuoren, mutta edelleen on totta, että rahalla saa ja hevosella pääsee. Mummot ja papat voivat siis huoletta kiertää maailmaa niin monena eläkepäivänä, kuin voimia riittää!

Finen matkavakuutusinfo löytyy kokonaisuudessaan täältä. Linkissä perehdytään tarkemmin poikkeuksiin ja pykäliin, jotka liittyvät esimerkiksi matkalla sairastumisen korvauksiin. Itse en ole joutunut käymään matkalla sairaalassa kuin kerran Senegalissa, ja sekin malarian toteamisen lysti taisi maksaa viiden euron verran, niin ettei tullut korvaushakemusta naputeltua.

Onko sinulla matkavakuutustarinaa kerrottavanasi? Kommentoi, voit voittaa itsellesi jakamisen ilon!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.