VALIKKO
9.2.2016 21:52

Meneekö vauva pilalle, jos se syö viisi päivää sokerivelliä?

Barcelonan reissullamme googlasin otsikon kysymyksen heti ensimmäisenä päivänämme. Tiesittekö te, että Espanjassa ei syödä puuroja tai vellejä? En ollut koskaan tullut ajatelleeksi edellämainittua faktaa. Puuro on peruselintarvike suomalaisessa ja itse asiassa länsiafrikkalaisessakin vauvaperheessä. Niin perus, ettei sitä mieti. Ilmaa hengitetään, puuroa syödään. Ei ole aamua ilman puuroa tai iltaa ilman velliä. Kun puuroa ei löydy, on kriisin paikka. Sadan voltin kulttuurishokin paikka.

Ebbavavvallamme ei ole joka päivä kovin hyvä ruokahalu, mutta puuronsa ja vellinsä hän nauttii joka päivä, kuin vettä vaan. Kun selitin katalonialaiselle ystävälleni puuron konseptia hänen ihmetellessä suuresti antamaani reseptiä, ymmärsin, ettei maailma ole yksi puuroa syövä Suomi (tai Länsi-Afrikka).

”Haluat siis keittää viljaa, kauraa, niinkö? Kauraa ja kuumaa vettäkö haluat antaa lapsellesi? Miksi? Eikö se ole aika mautonta? Ei sokeria? Ei mitään muuta?”

Kun kävi selväksi, että puuroa en Barcelonassa keittelisi, halusi ystäväni valmistaa Ebbavavvalle välipalan, jota hänen sukulaisvauvansa vetelivät joka päivä. Välipala oli nimeltään papilla ja se olisi tosi terveellistä, sillä siihen tuli banaani, omena ja kokojyväviljakeksejä. Sokeria sisältäviä keksejä. Ennen tuota papillasmoothieta Ebbavavva ei ollut ikinä maistanut lisättyä sokeria ja luulin osanneeni piilottaa paniikkini asian suhteen. Kun Ebbavavva ei juuri välittänyt papillaksesta olin saanut salakavalasti tartutettua ystävääni mitävauvasyö-paniikkini, sillä hän oli lähtenyt salaa apteekkiin kyselemään ohjeita ravitsemuskriisin varalle.

Ystäväni palasi voitonriemuisena apteekista mukanaan ”puuroa”. Apteekkari oli myynyt hänelle seitsemän viljaa sisältävän jauhoseoksen, josta saattoi keittää puuroa. Harmi vaan, että jokaista viljadesiä kohti seokseen oli todennäköisesti lisätty kaksi desiä sokeria. Lisätty. Sokeria. Vauvan puuroon. Vauvan apteekista ostettavan erikoisterveyspuuroon. ”Pienokaisenne terveydeksi, ravinnoksi ja hyvälle huomiselle”, vakuutteli apteekista ostetun puuropaketin kylki. Minun päässäni huusivat neuvolan tätien äänet kuorossa ”ei suolaa eikä sokeria vauvalle”, kun keittelin vääränlaista velliä Ebbavavvalle. Velli tuoksui makealle ja maistui hataralle.
image
Matkamme kesti viisi päivää ja Ebbavavva veteli sokerivelliään huonommin aamulla, paremmin illalla. Kerrankin Google oli vauvaan liittyvissä asioissa tasapainoinen ystävä ja selvitti, että sokeri ei ole vauvalle mitenkään vaarallista. Sitä ei suositella ylipainoriskin ja hampaiden reikiintymisen takia, siinä kaikki. Ummikkoäitinä piti lähteä ihan Espanjaan asti panikoimaan ja oppimaan tämä. Hienosti avarsi taas matkailu vantaalaisen maailmankuvaa.

Arvatkaapa muuten, mitä majapaikkamme kahdeksankymppinen isäntä söi aamiaiseksi? Oluen ja makkaravoileivän. Aika äijää.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.