VALIKKO
9.10.2013 19:24

Mieletön mäihä ja belgialaista asiakaspalvelua

Jos jollain voi joskus käydä elämässä aivan mieletön mäihä, ei mikään onnenkantamoisen poikanen vaan suuri ja iso TUURI, niin olen iloinen että se kävi meille elokuun 15. päivä Helsinki-Vantaan lentokentällä.

Matkustimme elokuun pariksi viimeiseksi viikoksi Pohjois-Ranskaan, Lilleen. Olimme saaneet kutsun opiskelemaan kurssille, ja olimme aivan innoissamme. Niin innoissamme, että järki sumentui ja hutiloimme netissä tehdyn check-innin ja mobiili-boarding passien siivittämänä niin yksinkertaisen asian, kuin lentokentälle ajoissa saapumisen. Lentomme lähti klo 6:25 ja myöhästyimme bussista nro 61, johon Tikkurilassa aiomme nousta klo 5:15. Innosta ja säästämisen ilosta pihisten odotimme pysäkillä seuraavaa bussia, ja naureskelimme vieressämme taksissaan nukkuvalle kuskille, joka odotti turhaan asiakkaita. Paha vaan, että bussi nro 61 oli perillä lentokentällä klo 5:48, 7 minuuttia ennen, kuin boardingin oli määrä alkaa. Teoriassahan on mahdollista käydä heittämässä matkalaukku baggage drop-pisteeseen ja selviytyä Helsinki-Vantaalla ykkösterminaalin turvatarkastuksen läpi puolessa tunnissa porteille, joiden numero on alle 20. Arvaatte varmaan tässä vaiheessa, että käytännössä tämä hypoteesi ei osoittautunut kohdallamme todeksi.

15.8. aikaisin aamulla ykkösterminaali oli aivan tukossa. Jono, joka tavallisesti lipuu hitaasti ja hallitusti sinisten Finavia-nauhojen läpi Lufthansan baggage drop-tiskille seisoi paikallaan ja kiemurteli läpi terminaalin saapuessamme paikalle. Terminaalissa kulki hermostuneita suurisilmäisiä työntekijöitä, jotka kävivät kyselemässä, kuka oli menossa vartin päästä lähtevään koneeseen ja kuka puolen tunnin päästä lähtevään. Oli ilmeistä, että jokin takkusi, sillä molempiin koneisiin menijöitä oli terminaali puolillaan, eivätkä jonot jostain syystä näyttänyt vetävän lainkaan. Mietimme hermostuksissamme, mitä ihmettä tekisimme, jos myöhästyisimme ja saisimmeko tuikitärkeät matkalaukkumme matkaan, vaikka niitä ei enää ruumaan suostuttaisikaan laittamaan. Jotenkuten jono kuitenkin eteni, ja kun koneen lähtöön oli enää 15 minuuttia, edessämme seisoi enää neljä matkustajaa jotka olivat kaikki tulossa samalle lennolle kanssamme. Silloin tapahtui ihme.

Lentomme peruttiin teknisen vian vuoksi!

Epätoivon hetkellä onnemme kääntyi! Jonotimme pari tuntia uusia lentolippujamme, jotka saimme iltapäivällä lähtevään koneeseen, wohou! Missasimme lennon viivästyksen takia junan Brysselistä Lilleen, johon olimme jo ostaneet liput, mutta niitä nyt saisi aina uusia. Ai että, olen kertonut tämän uskomattoman mäihä-tarinan jo ties kuinka monelle tutulle ja työkaverille, eikä loppua näy. Olen vieläkin asiasta niin iloinen!

Brysseliin päästessämme lähdimme juna-asemalle ostaaksemme uudet junaliput Lilleen. Kerroimme meitä palvelleelle lipunmyyjälle, että menetimme jo kerran hankkimamme junaliput lennon peruuntumisen takia ja siksi haluaisimme nyt uudet liput. Belgialainen virkailijapoikaparka tulkitsi tarinamme ilmeisesti jonkinlaisena uhkauksena, sillä hän ilmaisi useaan kertaan, ettei voi sille mitään, että olemme tulleet myöhässä, eikä ole hänen vikansa, jos lentoyhtiöt eivät hoida hommiaan. Kerroimme, että emme oletakaan saavamme ilmaiseksi uusia lippuja, vaan tulimme ihan normaalisti ostamaan häneltä uudet liput. Virkailijapoikaparka ei rauhoittunut, ja alkoi lisäksi väittää, että tilausjärjestelmästä löytämiensä tietojen mukaan olimme ostaneet alunperin liput Pariisiin ja kyseli, miksi haluammekin nyt Lilleen. Kinasimme siinä sitten olemattomista Pariisin lipuista, kunnes virkailijapoloinen keksi, että haaaaaa, siis juna oli menossa Pariisiin ja meidän lippumme oli tosiaan maksettu vain Lilleen asti. Heti oivalluksensa jälkeen virkailija alkoi puolustaen selittää, ettei ole hänen vikansa, että järjestelmä ilmoittaa ensimäisenä junan, eikä matkustajan päämäärän ja sekoittaa hänen ajatuksiaa.

Viimein belgialainen sai myytyä meille uudet junaliput. Lähdimme odottamaan junaa laiturille numero 22, sillä se lähti 20 minuutin päästä, emmekä halunneet missään nimessä myöhästyä siitä. Laiturille kertyi minuuttien kuluessa yhä vain enemmän ihmisiä. Yhtäkkiä kuului kovaäänisistä kuulutus, jonka mukaan junamme lähtölaituri oli muuttunut ja matkustajia pyydettiin siirtymään laiturille numero 18. Junan lähtöaikaan oli tässä vaiheessa kaksi minuuttia ja laiturille 18 päästäksemme piti mennä liukuportailla alas tunneliin ja sieltä taas portaita ylös laiturille. Kulkureitti oli kapea, liukuportaita vain yhdet ja ihmisiä yhtä paljon, kuin aamulla Helsinki-Vantaan ykkösterminaalin jonossa. Ennen kuin me pääsimme lähellekään laituria numero 18, ihmiset alkoivat päästellä pettyneitä ääniä kääntyen takaisin tunneliin ja huudellen, että juna lähti jo, ja me kaikki myöhästyimme.

Tämä myöhästyminen ei tuntunut enää suurelta onnenpotkulta, ja lähdimme vaihtamaan junalippuja. Tällä kertaa meitä palveli iloinen asiakaspalvelija, joka palautti rahamme aiemmista lipuista ja myi meille uudet liput viidellä eurolla junaan, joka ei veisi meitä Lilleen. Viimeinen Lillen juna oli se, joka jätti meidät laiturille, ja nyt meidän piti ostaa liput Ranskan ja Belgian rajalle. Se, miten pääsisimme sieltä Lilleen, olisi sitten virkailijan mukaan aivan meidän oma asiamme, eikä siellä rajalla olisi kuulemma yöllä takseja tai busseja, sillä asema, jolla meidän pitäisi jäädä pois, olisi todella pieni.

Jos meillä ei olisi ystäviä, olisimme olleet pulassa tai etsineet yöllä hotellia pikkukylästä. Onneksemme ystävämme Lillestä tuli hakemaan meitä rajalta autolla. Saavuimme Lilleen lopulta keskiyöllä ja olimme erittäin väsyneitä ja hirvittävän tyytyväisiä!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.