VALIKKO
19.12.2012 17:35

”Minen sitä veispuukkia taikka intternettijäkkäännii käytä”

Arkeni on jälleen aivan kafkaa.

Ensinnäkin tulin bussilla kotiin, jota ohjasi rallibussikuski. Olipa ihanaa olla kotona tavallista aikaisemmin, ja hienoa tuntea, että bussi todella viiletti kaupungin halki! Meinasin mennä kiittämään bussikuskia huippunopeasta kyydistä, mutta hän puhui arabiaa tai jotain muuta vastaavan kuuloista kieltä hands-freehensä sellaisella intensiteetillä, etten viitsinyt keskeyttää kommunikointia.

Nopeaa paikallisbussiakin kafkamaisempi tapaus iltapäivässäni alkoi, kun astuin bussista ulos ja lähdin ylittämään tietä mennäkseni kotiin. Lähiöömme lähti perässäni papparainen, joka meinasi vallan kaatua jäisellä suojatiellä. Kysyin papalta, että sattuiko pahasti. Ei kuulemma lainkaan, joten jatkoimme kävellen kohti lähiötämme jutellen samalla. Pappa oli hämmästynyt, kun kerroin, että lähdemme talveksi pois Suomesta, koska emme pidä talvesta. Risteyksessä eron hetkellä pappa kertoi savonmurteellaan, miten harmi on, että ystävyytemme jäi kävelytien mittaiseksi. Hän kertoi myös, ettei omista internetiä tai ole koskaan opetellut käyttämään Facebookia tai mitään muutakaan kuvapalvelua siellä, mutta että hänellä on paljon paperivalokuvia kotona.

”Semmosta minun pitttää kysyvä, että mitäs jos mie valokuvvaan sinuva? Mie ottasin sinusta valokuvan, mutta ei se mänis minnekkään intternettiin tai veispuukkiin, minä kotona sen pitäsin!”

En suostunut. Oli liian kafkaa, siis ihan alitajuntaa!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.