VALIKKO
5.11.2012 12:06

Miten irrottautua arjesta ja lähteä matkoille?

Meiltä kysytään usein, miten järjestämme elämämme niin, että voimme lähteä pois ja elää jossain muualla pitkiä aikoja.

Kun olin vielä sinkku ja opiskelija, elelin pienillä sivutuloilla ja opintopisteiden tuomalla opintotuella. Opintotukea saadakseen pitää suorittaa lukukaudessa tietty määrä opintopisteitä. Käytin tätä hyväkseni niin, että opiskelin ahkerasti esimerkiksi syys-marraskuun ja maalis-toukokuun. Näin saatoin kenenkään huomaamatta matkustella kökkötalven, ja palata keväällä kuin Nuuskamuikkunen tai muuttolintu! Koska matkani suuntautuivat opiskeluaikana Afrikkaan, en tarvinnut säästöjä muuhun kuin lentolippujen ostamiseen, sillä opintotuella pärjäsin kohdemaissa loistavasti.

Työelämässä ollessa irtiottoon on useita vaihtoehtoja, joista itse olen hyödyntänyt esimerkiksi pätkätöitä. Pätkäläinen voi budjetoida pätkästä ansaitsemiaan rahoja matkaan, jolle lähtee heti pätkän jälkeen, jotta aikaa ja rahaa ei tuhlaannu kalliissa Suomen maassa elämiseen.

Kerran olemme työ-ystäväni kanssa ilmoittautuneet mielellään lomautettaviksi henkilöiksi pomollemme, ja lähteneet sitten kärsimään lomautuksestamme muutamaksi kuukaudeksi talviseen Prahaan. Asuimme Prahassa vaatimattomassa ja ihanassa ullakkohuoneistossa ydinfysiikan professorin ja tämän vaimon yläkerrassa. Jos joku tarvitsee majoitusta Prahassa, minulla pitäisi vielä olla heidän sähköpostiosoitteensa!

Kolmas ja radikaalein työstä irtiotto-vaihtoehto on sanoa itsensä irti. Kertakaikkiaan ja pysyvästi. Tästä tulee mahtava olo, jos ei pidä työstään. Lentokoneessa naurattaa melkein ääneen, kun ajattelee, että minun ei muuten enää ikinä tarvitse sen ja sen ravintolan vessoja siivota, haahhaaahhhaaaa!

Neljäs vaihtoehto on tavoittelemisen arvoinen, sillä sen toteutuessa voi matkustaa huoletta, nauttia vapaudesta ja tehdä samalla työtä. Taikasana on etätyö. Itse olen etsinyt etätyötä kohta viisi vuotta ja tammikuussa voin sellaisen aloittaa! Eläköön internet, FaceTime ja Skype!

Viides vaihtoehto ei oikeastaan ole mikään irtiotto-vaihtoehto, vaan vinkki. Jos vihaat pimeää, kylmää tai räntää, pidä kesälomasi näillä ominaisuuksilla varustettuna aikana, ja lähde kuukaudeksi makoilemaan johonkin oikeasti lämpimään maahan. Kohtaat pienessä yrityksessä harvemmin aikatauluongelmia muiden lomien päällekkäisyyksien kanssa ja kesällä on ihan kiva olla esimerkiksi asiakaspalvelutyössä, sillä ihmiset ovat silloin iloisempia, kuin talven synkkyydessä.

Meidän irtiottoomme on enää 55 päivää! Se on hyvin vähän aikaa!

Kommentit

  • saturnus

    Jaa-a. Koko ajan mediassa vihreät ja vasemmalle kallellaan olevat rummuttavat, että nuorten elämä on hirveää epävarmuutta ja kurjuudessa elämistä juurikin pätkätöiden vuoksi, mutta totuus ei näytäkään olevan kovin paha.
    Eri asia sitten on, kuinka kauan tällaista voi harrastaa. 20-vuotias kaikki rahansa matkoihin laittava on ehkä vielä nuori ja hullu, mutta vastaava kolmekymppinen on säälittävä.
    Lopun ikäänsä ei voi matkailla, ei ainakaan halvasti ja kyllä siinä mieleen tulee yhtä jos toistakin, jos itsellä ei 35-vuotiaana vieläkään ole kunnon työpaikkaa, mutta ehkä on jostain matkalta tuliaisena tullut lapsi. Se ahkera suomalaisnuori joka ei pannut joka senttiään matkoihin on jo hyvän matkaa maksanut asuntolainaansa ja nauttii elämästä joka ei suinkaan pääty kolmekymppisenä.

    Oudoilta tuntuvat nuokin vaihtoehdot jossa ensimmäisessä näytetään pitkää nenää sille siivousfirmalle jolle vielä vähän aikaa sitten tehtiin töitä, mutta toisaalta ollaan varmoja, että päästään etätöihin.
    Anteeksi vain, mutta etätöitä eivät tee samat ihmiset jotka siivoavat vessoja. Vessansiivousta on aika vaikeaa hoitaa etänä ja etätöihin päästäkseen pitää olla todella hyvät suhteet sitä teettävään firmaan. Jos kirjoittaja onkin akateemisesti koulutettu ja voisi jotain etätyötä saadakin, niin ihmettelen, miksi hän on Suomessa siivonnut vessoja?

    Mutta jäämme odottelemaan raportteja etätöistä.

    • rosita

      Päivää Saturnus!

      Ta-daa, minä olen akateemisesti koulutettu ihminen, joka on siivonnut elääkseen! Se on kato tuo taide-ja kulttuuriala, josta ekana lähtee työpaikat, kun maailmanlaajuisessa ekonomikriisissä eletään. Oli kyllä sen verran raskasta työtä, että lähdin oikein mielelläni Dakariin, sen sijaan, että olisin yrittänyt edelleen löytää oman alan juttuja Suomesta samalla siivoillen. Huomasithan, että etätyön saaminen on ollut tavoitteeni viisi vuotta. Eikös se ole ihan ok uskoa saavuttavansa tavoitteita, joita on itselleen asettanut? Vaikka joskus tekisikin työtä, josta ei tykkää ja tavoite tuntuisi kaukaiselta…

      Elämä on valintoja. Jotkut tykkää ottaa asuntolainaa ja maksaa sitä työllä pois vuodesta toiseen, toiset tykkää laittaa kaikki rahat matkoihin vielä 40-vuotiaanakin. Minusta kumpikin vaihtoehto on ihan hyvä, jos vaihtoehtoihin ryhtyvä on tyytyväinen valintoihinsa. Ei tunnu kuitenkaan kivalta, että sanotaan jonkun elämää säälittäväksi. Kaikkihan saa tehdä siitä sellaisen, kuin haluaa, positiivisesti on kivempi suhtautua toisten ratkaisuihin, eihän ulkopuoliset niihin voi vaikuttaa kuitenkaan.

      Hihhih, raportteja etätyöstä tulee varmasti! Mun täytyy varmaan rajoittaa niitä, heruttelisin asiasta mielellään varmasti liiallisuuksiin!

  • saturnus

    Miten on mahdollista saada etätöitä jos niitä oman alan töitä ei saa läsnäolotöinäkään?

    Voihan se vielä tuntua, että reissaan vielä viisikymppisenäkin, mutta iän myötä ei enää jaksa eikä viitsi köyhäillä eikä matkailuun ole varaa jos kaikki rahansa mäskää sitä mukaa kuin sitä tulee.

    Jokainen tekee omat ratkaisunsa, mutta niiden kanssa pitää elää eikä valittaa surkeutta, eikä olla käsi ojossa jos rahat on loppu.

    • rosita

      Hyvä Saturnus,

      nythän juuri olen viimein saanut niitä oman alan töitä, jotka vielä muuttuvat etähommiksi, juuri siitä olen hyvin iloinen ja siksi mainitsenkin sen postauksessani eräänä irtiottomahdollisuuksista.

      No valittaa ei kyllä kannata juu, mielummin köyhän hymyyn taittaa suu. Ja jos elämä antaa sitruunoita, purista niistä mehua. Ja ja ole aina iloinen, hymyile läpi kyynelten!

  • Riina

    Lisäisin tähän myös kommentin Saturnukselle, että itsekin olen nykyinen korkeakouluopiskelija ja aikoinaan juurikin vessoja siivonnut. Varastotyötäkin on kokeiltu, pätkissä, ja ihan vain uusien matkojen rahoittamiseksi. Aina kun ei sitä siistiä sisätyötä saa vaikka kuinka yrittäisi, jos koulutus alalle puuttuu. Pätkätyö tuo elämään epävarmuutta, juuri niin kuin olet medioista lukenut (ilmeisesti oma kokemus asiasta puuttuu). Jos tällaista epävarmuustekijää ei elämään halua, vaan tulevaisuudensuunnitelmissa siintää juuri se tuttu ja turvallinen asuntolaina, pätkätyöt voivat aiheuttaa stressiä todella paljon ja vaikeuttaa jos ei lainan saamista niin ainakin takaisin maksamista.

    En myöskään sanoisi, että rahansa matkustamiseen laittava 20-vuotias olisi hullu, vaan matkailu on ehkä suurin mahdollinen sijoitus akateemista tulevaisuutta varten: uusia kokemuksia, uusia ihmisiä, ehkä mahdollisia uusia työpaikkoja, uusia kulttuureita, uutta tietoa, sosiaalisten taitojen ja kielitaidon harjoitusta, itsenäisen elämän ja uusissa tilanteissa selviämisen opettelua. Eli lisää yleissivistystä. Sillä aikaa kun se ”järkevä” nuori opiskelee kotimaassa tutulla kielellä tutussa ympäristössä mitään riskejä ottamatta. Asuntolainaa voi maksaa vaikka kuinka paljon jos haluaa; voi myös olla kokonaan asuntolainaa ottamatta jos ei halua olla sidoksissa tiettyyn paikkaan, tiettyyn kuukausipalkkaan, tiettyyn työpaikkaan ja tiettyyn pankkiin (lue: jämähtää tiettyyn elämään) seuraavien 20 vuoden ajan.

    Elämä on valintoja, eikä yksi valinta ole toista huonompi tai parempi. Toisen valintoja ei voi arvostella, koska samat valinnat eivät vain toimi kaikille ihmisille. Ihmiset haluavat elämältään erilaisia asioita, säälittävämpää kuin olla 30-vuotias matkusteleva ihminen, on arvostella muiden elämää kuvitellen oman elämänsä olevan paras mahdollinen elämä. Maailmassa on miljardeja ihmisiä. Herää. Sinun tiesi ei ole ainut oikea.

    • rosita

      Täytyy vielä sanoa tähän yleissivistys-asiaan, että tosiaan noita selviytymis- ja sosiaalisia taitoja ja kieliä olen tuntenut oppineeni ja paljon matkustellessa! Ranskaa olen oppinut puhumaan ranskankielisissä maissa oleskelemalla, ennemmin kuin yliopiston kielikurssilla, ja rohkeutta sen puhumiseen olen tuntenut saavani kannustavasta ympäristöstä. Tuntuu, että täällä Suomessa pelätään virheiden tekemistä enemmän, kuin noissa kohdemaissani. Tuntuu hyvältä tajuta, ettei epäonnistuminen tarkoita, että olisi epäkelpo tyyppi, vaan se on vaan tilaisuus oppia tekemään ensi kerralla paremmin.

      Taistelussani takakireyttä ja ujostelua vastaan matkustelu on osoittautunut aseista vahvimmaksi!

      • Riina

        Samat sanat. 🙂 esimerkiksi suutani en englanninkieltä puhuakseni avannut ennenkuin olin lähtenyt Suomen rajojen ulkopuolelle ja tajunnut, että sitä ihmekieltä voi tosiaan tavallinenkin ihminen puhua. 🙂

        Suomessa pelätään epäonnistumisen lisäksi paljon myös muutosta ja epävarmuutta. Se näkyy jollain tapaa myös Saturnuksen kommenteista. Osa porukasta kokee että turvallisinta on valita se tuttu tie, asuntolaina ja perhe kotimaassa, mutta muitakin vaihtoehtoja on. Vakiintumisen ehtii aloittaa niinkin myöhään kuin 40-vuotiaana, jos siihen on tarvetta silloinkaan. 🙂 Osa ihmisistä vaan haluaa elämältään muuta kuin tavallisia asioita ja aina sitä samaa tuttua ja turvallista. Sellaista kutsutaan esimerkiksi termillä vaihtelunhalu… turha on kyllä sitten tulla sanomaan, että olen hullu ku en osta asuntoa 22-vuotiaana. Se on mun valinta, toisten valinnat voi olla erilaisia enkä minäkään niitä mene toisille päin naamaa arvostelemaan. Kukin taaplaa tyylillään. Itsellä ei aikomustakaan ole asunnon hankintaan vielä tällä iällä. Vakavaraisuuskaan ei ole haaveista suurimpia. Paikalleen asettumisesta nyt puhumattakaan. 🙂 Toisille sopii sitten erilainen elämäntyyli, ja se on heidän asiansa. 🙂

        • rosita

          Joo, toi turvallisuuden kokemus on varmasti osana taustalla tuossa kuvailemassasi kaavassa. Mulla ei olis turvallinen olo ison lainan kanssa, enkä halua asua ikuisesti Suomessa. On kiva, ettei ole kiinni jossain rakennuksen maksamis-systeemissä vuosikymmeniä, vaan voi silloin tällöin ottaa hatkat ja lähtee meneen ja elää tulottomana jossain huitsinnevadassa, eikä pankki soittele perään. Turvallisuuden tunne on toki se, jota haluan kokea ja koenkin, mutta mulle se tulee muista asioista. Sanopa muuta, on kaikkien oma asia, millaset speedot jalassa kahlaa!

          Sitä vielä, että sekin on tylsää, että ihmisen menestys mitataan töiden tekemisellä ja materialla. Se on tämän maailman henki.

          • Riina

            Joo. Mitä sillä pankkitilille ladotulla rahamäärällä sitten tekee, jos työpäivät venyy applen näyttöpäätettä tuijottaessa niin pitkiksi, ettei ole aikaa edes oleskella siellä luksustalossa tai ajella uusimmalla farkkumallilla ympäri kaupunkia. Ite haluan elää nyt enkä 20 vuoden päästä ”kun laina on maksettu” tai ”kun saan palkankorotuksen” tai ”kun löydän sen Oikean”

            Ja joo, ite koen oloni turvalliseksi melkeinpä missä vaan ja tilanteessa kun tilanteessa, vaikka tilillä olisikin rahaa vain 3,10€. Ehkä se on sitä optimismia. Kaikki on kyllä tähän mennessä aina hoitunukki, vaikka millasiin ongelmiin ois törmätty. 🙂 Joten speedot jalkaan ja eteenpäin 🙂

  • saturnus

    ”vaan matkailu on ehkä suurin mahdollinen sijoitus akateemista tulevaisuutta varten: uusia kokemuksia, uusia ihmisiä, ehkä mahdollisia uusia työpaikkoja, uusia kulttuureita, uutta tietoa, sosiaalisten taitojen ja kielitaidon harjoitusta, itsenäisen elämän ja uusissa tilanteissa selviämisen opettelua. Eli lisää yleissivistystä. Sillä aikaa kun se ”järkevä” nuori opiskelee kotimaassa tutulla kielellä tutussa ympäristössä mitään riskejä ottamatta”

    Akateeminen tulevaisuus ei ole kiinni mistään lomista ulkomailla vaan opinnoista. Ei päämäärättöömyyttä missään arvosteta, eikä sellaista, että olenpa tässä hetken ja sitten taas lähden surffaamaan tai länsiafrikkaan tarpomaan.
    Ei opiskelu kotimaassa tutulla kielellä ja ”riskien ottamattomuus” ole mikään vastakohta sille, että haluaa vain viettää aikaansa ulkomailla. Ei elämänsä järjestäminen ole tylsää vaan järjen käyttöä ja tulevaisuuden suunnittelua.

    Sukulaistyttöni on juuri tällainen järkevä ja teidän mielestänne tylsä. No. Nyt, 27-vuotiaana hänellä on 75 tuhannen vuositulot, kansainvälinen työ joka häntä vie maailmalle koko ajan (myös sinne Afrikkaan) säästössä huima summa rahaa joka on tarkoitus käyttää asunnonostoon suomalaisen poikaystävänsä kanssa. Silti he reissaavat myös vapaa-ajallaan. Eikä mitään köyhäilyjä vaan hyvissä hotelleissa yöpyen, mutta toki reppumatkojakin tehneenä.
    Eikä ole kultalusikka suussa syntynyt, mutta opiskeli ahkerasti tylsällä suomen kielellä eikä mäskännyt senttejään heti kun jotain taskuun tuli.

    • rosita

      Tosi hienoa, että sukulaistytölläsi menee hyvin! Kiva juttu! 🙂

  • Riina

    Noiden kahden eli opiskelun ja ”päämäärättömyyden” välilläkin on kulkutie, jota pitkin tallaava voi matkustella jo ennen kuin täyttää sen 25. Itse en 18-vuotiaana en olisi millään halunnut odottaa sitä 7 vuotta ennenkun pääsee näkemään maailmaa Ruotsia pidemmältä. En sitten odottanutkaan. Nyt opiskelen korkeakoulussa, käytyäni päämäärättömillä reissuilla useampaankin otteeseen, ja tulevaisuudessa siintää myös hyvätuloinen työ jossa saa matkustella. Että en koe olevani mitenkään tytärtäsi huonompi, vaikka olen samaan pisteeseen päätynytkin eri tietä. Mutta tsemppiä tyttärellesi ja mustakin on mukava kuulla että tyttäresi on elämässä pärjännyt, toivottavasti myös sinä yhtä lailla (;

  • Riina

    sukulaistytöstä siis puhuttiin eikä tyttärestä 🙂

  • Riina

    Hieman kyllä ihmettelen, miten Saturnus on tällaista blogia päätynyt lukemaan, jos ei kerta reissailu kiinnosta!

    Kiitos Rosita hyvästä blogista, tykkään lukea sun juttuja kun itsellä on vielä suurin osa noista sun käymistä maista reissaamatta! 🙂

    • rosita

      Voi kiitos kiitoksesta! Kivaa tietää, että journalistiikan opiskelijana arvostat tällaista blogia, jonne keksin välillä sanoja ihan itte ja pilkkuvirheitä on vilisemällä!

      Reissuun vaan, rikkaana tai köyhänä, kunhan näkee maailmaa!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.