VALIKKO
30.7.2014 17:02

Ooo, Åland!

Ironista kyllä, matkablogini on ollut hiljainen sillä olemme matkustaneet.

Olemme olleet oikein perinteisellä kesälomareissulla Suomessa high seasonin aikaan! Ennenkuulumatonta! Olen alkanut jo ajatella, että koska nautin niin kovasti juuri tämän tyyppisestä lomailusta, ehkä se on tuo aikuistuminen joka kolmen kympin lähetessä on alkanut vaivata. Ennen, silloin nuoruudessa, olin töissä kaiket kesät hymyssä suin ja ajattelin kaikkea tienaamaani rahaa, ja niitä aurinkoisia maita, joissa ne sitten talven tullessa tuhlaisin. Huh, onneksi minulla on sentään vielä osa-aikainen sairaisiin työaikoihin pakottava lentokenttäduunini itsellisen etätyöni ohella. En ole täysin orjuutettiin systeemiin, kapinaa!

Viime viikonloppuna lähdimme ajamaan tuhatta ja sataa kohti Turkua (elämänohje vertaansa vailla, kts. viime postaus: ole lentokentän lisäksi myös satamassa ajoissa). Turusta lähdimme Viikkarilla Ahvenanmaalle. Halusimme kesälomallamme ennen kaikkea katsella merta ja siihen tarkoitukseen Ahvenanmaa nimenomaan Turun saaristosta päin tullessa on ideaali kohde.

imageimageOlin jo unohtanut, miten ihanaa on viettää kuuma kesäpäivä laivan kattokannella ulkona! Loputon saarten esiin purjehdus, sininen taivas ja meren tuoksu eivät lakkaa ihastuttamasta edes vanhassa kunnon Amorellassa. Oli hauska haaveilla, millaista onkaan elämä noilla ruotsinkielisillä saaristolaisilla, jotka näyttävät kaiket päivät vain purjehtivan veneillään merellä koskemattomalta luodolta toiselle. Miten mukavaa olla jouten, ja katsella niitä, joilla ei myöskään ole mitään muuta tekemistä kuin nauttia merestä ja auringosta!

image
Maarianhaminaan saavuttuamme teimme pienen kävelyretken kaupungin keskustassa. Se oli nopeasti ohitse, koska kaupunki on niin kauhean pieni, mutta ehdimmepä tuossa ajassa törmäämään mandinkaa puhuvaan Ruotsista lomailemaan tulleeseen gambialaiseen, jolla oli kaunis tytär merirosvon näköisen ruotsalaisen miehensä kanssa. Nainen oli mieheni nähdessään arvannut hänen olevan samaa heimoa kuin hän itsekin, ja läheltähän tuo liippasi. Ruotsalainen merirosvo ja minä naureskelimme bambaran ja mandinkan kieliselle keskustelulle maailman pienimmässä kaupungissa.

Tuijotettuamme Maarianhaminassa merta muutaman tunnin, lähdimme ajamaan tietä numero kaksi. Määränpäästämme lisää ensi kerralla.

P.S Maarianhaminassa pärjää hyvin tönkköruotsilla. Kukaan ei kurtista kulmiaan outojen artikkelilipsahdusten säestämille lauseille.

Kommentit

  • äiti Kristina

    laivan kattokansi ??? ei tollaista sanontaa käytetä vaan aina puhutaan että ollaan laivan kannella eli ulkotilassa

    • rosita

      Nonni! Mun pahin kielenkorjaajakommentoija onkin koko tän ajan ollut mun oma äiti! Just!

  • Kristina Malinen

    laivan kattokannella !!! Ei tuonlaista ilmausta käytetä vaan aina puhutaan että ollaan laivan kannella

    • rosita

      Niin, puhutaan että laivan kannella, mutta sehän voi olla missä vaan, niinku vaikka neloskerroksesssa kannella Amorellan nurkassa jossa ihmiset käy vaan polttamassa tupakkaa, kun siellä ei viitti olla muuten ku siellä on niin rumaa. Se ei oo yhtään sama, kun se kansi siellä ihan ylhäällä, siis laivan katolla, missä aurinko paistaa esteettä ja ruskettuu. Siks mä sanoin sitä kattokanneks, ettei joku vaan luule että istuin kylmässä varjossa tupakkaroskiksen vieressä viis tuntia. Vai miten sen erottaa, että missä kannella on? Voiko sanoa, että ylimmällä kannella tai että aurinkokannella?

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.