VALIKKO
10.7.2012 20:14

Pietari on Pariisi

Viime kesänä vietimme hauskan illan Tallinnassa uusien venäläisten ystäviemme kanssa. Pidän venäjän kielestä ja siitä, että ihmisten ilmoille mennään huolitellun näköisenä. Kun presidentin vaalien aikaan Yle Puheen toimittajat nauroivat ääneen sitä, että kaikki ehdokkaat olivat yhtämieltä siitä, että Suomen kannattaa aina varustautua Venäjää vastaan, ikäänkuin Venäjän toinen naapuri Kiina, ei olisi tänä päivänä tuhat kertaa vakavasti otettavampi uhka tai valloituskohde Venäjälle, kuin tämä viiden miljoonan asukkaan kyläpahanen, nauroin mukana. Kaikesta Venäjä-myötämielisyydestäni huolimatta en ole koskaan siellä käynyt-ennen juhannus-viikonloppua 2012.

Vietimme päivän Pietarissa ja huomasimme, että kaupunki on kaunis, valtavan kokoinen ja kiireinen metropoli. Laivaterminaalista piti ottaa pikkubussi keskustaan, joka jätti meidät Iisakin kirkolle. Kirkon takana on suuri puisto, jonka läpi kuljimme oikealle pyrkien, kun kirkko jäi taaksemme. Kirkko ja puisto aloittavan nähtävyyskierroksen, sillä kun puistosta pääsee sen oikealta puolelta tosiaan pois, huomaa tulleensa suoraan Eremitaasiin.

Tuo talvipalatsi on juuri niin valtava ja kauniin vihreä, kuin ruhtinaalla olla kuuluikin. Ihastelimme palatsia ulkoapäin, sillä sisälle oli yhtä pitkä ja hidas jonotus, kuin passintarkastuksessa maihinnoustessamme. Eremitaasin välittömästä läheisyydestä löytyy turisti-info, josta saa esimerkiksi Pietarin karttoja, joissa kadun nimiä ei ole merkitty kyrillisillä aakkosilla.

Helposti ymmärrettävän karttamme avulla lähdimme palatsilta ja etsimme Pietarin pääostoskadun, Nevsky Prospektin. Kävimme kadun varrella syömässä ja jatkoimme matkaamme sen toisen kuuluisan Pietarilaisen kirkon luokse, tiedättehän, sen minkä tornien päässä on niitä hauskoja, koristeltuja, pyöreitä pallukoita. Hienoja olivat, ja senkin kirkon luona oli suuri ja mahtava puisto, jonka nurmikoille ei saanut astua, sillä puisto on museoviranomaisten ylläpitämä.

Pallukkakirkolta palasimme taas Nevsky Prospektille. Nevsky Prospekt on neljä kilometriä pitkä katu. Emme olleet huomanneet ihmetellä turistikarttamme mittasuhteita, mikä aiheutti aikatauluongelman. Tavoitteenamme oli kävellä samannimiselle metropysäkille ja kokea metromatka Pietarissa noustaksemme ylös Pionerskaya-nimisellä pysäkillä (kaikki te, jotka olette inessä mun kans samassa skenessä, osaatte arvata, mitä meille tärkeää tuon nimisen pyäskin läheisyydestä löytyy 😉 nii-iiin, mikä sattuma) ollaksemme siellä kello 14 tuona sunnuntai-iltapäivänä. Kello 14:30 tajusimme, että Nevsky Prospekt on tosiaan pitkä. Kartalla 1,5 senttiä vei meiltä tunnin ja myöhästyimme.

Jottemme sentään myöhästyisi laivaan menevästä pikkubussista, otimme taas suunnaksi Iisakin kirkon ja kävelimme sinne turistinähtävyysvauhtia, ihmetellen Pietarin kanaaleja ja nauttien siitä tunteesta, kun hukkuu valtavaan ihmisvilinään suurkaupungissa. Pysähdyimme shoppailemaan ja kahville sopivin väliajoin ja ehdimme kuin ehdimmekin juosta viimeiseen satamaan menevään bussiin.

Terminaalissa saimme taas maisitiaiset pietarilaisten rakastamasta jonottamisesta, ja kohtasin ensimmäisen tylyn asiakaspalvelijan koko päivänä. Prahassa töykeä tarjoilija kuuluu asiaan, Pietarissa töykeyttä edustivat satamassa palvelleet henkilöt.

Olin hankkinut matkalukemiseksi vähän Dostojevskiä; Rikos ja Rangaistus on hyvä mielenmaisema-kirja Pietarin matkalle. Kirjan perusteella perillä odottaa kesäisin löyhkäävä kurja kaaos. Yllätys on iloinen, kun kohtaakin siistin, raikkaan ja Pariisia tai Venetsiaa muistuttavan ihanuuden-vain yhden laivassa nukutun yön päässä Helsingistä!

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.