VALIKKO
10.6.2015 09:18

Suuria uutisia Hattarapäältä

Olen ollut blogista lomalla. Äitiys- sellaisella. Meillä on täällä nimittäin viimein kohta kuukauden ikäinen pötkylä! Isomummon ja isopapan mielestä hän on kaunis kuin koristedocka, joten olkoon lapseni bloginimi sitten kuitenkin Docka, tuon Pötkylän sijaan. Ruotsin kieli vei tämän nimitaistelun 1-0!

Jännää. Angatasta tulee matkablogi, jonka postauksissa kirjoitetaan tulevaisuudessa myös Dockan kanssa matkustamisesta. Ehkä muutaman vuoden päästä pääsen viimein sinne Muumimaailmaankin uudestaan, kun on teemapuiston kohderyhmän edustaja mukana. Nelli, tässä on mahdollisuutemme, meidän ei tarvitsekaan ottaa otsiimme ”lapsenmielinen aikuinen”-tautointeja Naantalia varten! Matkustaminen lapsen kanssa tuli heti Dockan ensimmäisenä elinpäivänä mieleen, sillä huomasimme hänen tykkäävän heijauksesta ja tärinästä; meidän on siis mentävä vanhalle kunnon Tukholman risteilylle! Voisimme testata, toimisiko Gabriella tai Mariella yhtenä suurena kehtona vauvalle niin, että me vanhemmat saisimmekin kädet vapaiksi.

Minullakin on nykyään uusi nimi, olen Hattarapää. Kalenterin tasalla pysymisen sijaan elän nyt viikonpäiväruletissa. Olin hyvin innoissani menossa Dockan kanssa tämän ensimmäiseen tapahtumaan, johon sain blogin puolesta kutsun, mutta kas, se viikonpäiväruletti pyöri taas niin, etten hoksannut, että tapahtuma meni jo. Se olisi siis ollut eilen, en vain tajunnut, että eilen oli tiistai, saati sitten, että olisin muistanut ilmoittautua ilmoittautumispäivänä. Kiitos kuitenkin kutsusta, Hakuna Matata Sup Rental, Tuk Tuk Travellers, Pöllöt, ja Coffeexart! Tapahtuma olisi todellakin ollut sitä, mistä Angatassa sopii kirjoitella: SUPpailua, halavalla matkustamista, juttua kotimaisesta ja luonnollisesta tyyli-tuotteesta ja kahvista. Too bad, että olen niin hattara-aivoinen!

Pakko kertoa vielä yksi juttu hattara-aivoisuudestani, vaikka tämä on kyllä jo vähän nolo. Kirjoitan silti, saattepa nauraa. Vauvan napatynkäähän pitää hoidella ja seurailla, että se paranee kunnolla, kuten tiedätte. Olin tunnollisesti tehnyt niin ja ilmeisesti uhrannut aika paljon aivokapasiteettiani sille asialle. Kävi nimittäin niin, että herättyäni päiväunilta tuossa pari viikkoa sitten, kiinnitin siinä makoillessani huomiota omaan mahaani ja ajattelin, että onpas se pienentynyt nopeasti, on se ihmeellistä, kun vähän aikaa sitten se kuitenkin oli niin valtava pallo. Seuraavaksi katselin napaani, ja ajattelin, että onpas tämä napakin parantunut aivan valtavan hyvin, siis tämähän näyttää ihan tavalliselta, jes, osasinpa hoitaa asian hienosti!

Kesti ehkä viisi minuuttia, ennen kuin tajusin, että niin, oma napanihan on ollut kunnossa viimeiset 30 vuotta ja Dockan napa oli ollut se issue. Koskahan ne omat aivot saa takaisin?

Terveisin,

Hattarapää

Kommentit

  • Tiia

    Oi, valtavasti onnea koko perheelle!

    Ihan hullua, kun kaikki yhtäkkiä lisääntyvät. Olen jotenkin jämähtänyt sinne 10 vuoden takaiseen aikaan, jolloin oltiin niin hurmaavan nuoria, enkä kykene käsittämään ajan kulumista. Meillä sentään ei ole omia lapsia (eikä todennäköisesti tulekaan), mutta lainasellaisten katras sen kun kasvaa.

    • rosita

      Kiitos!

      Se teidän lainalapsilauma on kyllä hieno! Upeeta, että olette käytettävissä varavanhempina 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.