VALIKKO
22.1.2013 14:11

Tiistai eli vapaapäivä heti alkuviikosta

Yleensä pyrin pitämään vapaapäivän maanantaisin. On niin mukavaa jatkaa viikonloppua vielä yhdellä päivällä, herätä tavallista myöhempään ja olla ulkopuolinen, kun muu maailma viettää maanantai-viikko-täysillä-käyntiin-päivää. Täällä Elchessä mekin liitymme maanantai-hulinaan, mutta saamme onneksi luovuttaa heti tiistaina. Siestasta huolimatta univelkaa näköjään kertyy jonkin verran. Eilenkin olimme kotona vasta klo 22:30 ja tarvitsemme iltatoimiimme näköjään aina kaksi tuntia, ennen kuin pääsemme nukkumaan. Tänään emme laittaneet herätyskelloa soimaan ja nukuimme täyttä päätä klo 11 asti. Välillä on hyvä nukkua!

Viikonloppuna oli mukavaa. Kaikki runsaasti vapaaehtoistyötä tekevät ystävämme ja me menimme yhdessä syömään ja saimme yllätyslahjoja! Joku oli järjestänyt niin, että kaikki paikallaolijat saivat lahjat kiitokseksi työstämme. Yllätys on hieno elementti lahjojen saamisen ja antamisen yhteydessä! Söimme kiinalaisessa ravintolassa, jossa ei ollut kovin hyvää ruokaa, mutta ainakin siellä oli tilaa meidän suurelle seurueellemme. Juuri kukaan ei tunnustanut pitävänsä kiinalaisesta ruoasta, mutta kaikki uhrautuivat mielellään tullen paikalle. On niin kivaa olla ihmisten kanssa, jotka eivät valita kökköruoastaan, tärkeämpää on, että läppä lentää ja yhteinen nauru raikaa! Kökköruoka kerran kuussa pitää mielen virkeänä.

Sunnuntaina näimme kadulla kauhean yhden moottoripyörän ja kolmen auton onnettomuuden. Ihmiset ajelevat täällä välillä aika reippaalla nopeudella ja varsinkin parkkeeravat juuri niin kuin haluavat-vaikka keskelle risteystä hätävilkut päällä. Tapahtumalla oli kaduilla niin paljon yleisöä, että kauempaa katsottaessa luulimme ihmisjoukon paljouden viittaavan siihen, että jotain hauskaa oli tapahtumassa. Olimme hyvin väärässä.

Elcheläisestä avuliaisuudesta saimme näytteen eilen, kun näimme Plaza Madridin toisella reunalla ystävämme, joka ei kuullut huutamiamme tervehdyksiä kadun toiselle puolelle. Eräs mies, joka huomasi yrityksemme kommunikoida ystävämme kanssa tarjoutui juoksemaan hänet kiinni ja pysäyttämään hänet, jotta pääsimme huutelemaan hänelle asiamme Plazan toiselta reunalta. Yleensä kutsun tällaista spontaania hurlumhei-ystävällisyyttä Afrikka-meiningiksi, mutta näköjään se on myös Elche-meininkiä. Mikähän nimitys kokoaisi nämä kaksi käsitettä yhteen?

Afrelche-meininki?

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.