VALIKKO

Tässä se oli – paluu Suomeen

Ollaan tultu siihen vaiheeseen, että hyvästelen La Rochellen ja suuntaan takaisin Suomeen. Olen fiilistellyt Suomeen paluuta jo hyvän tovin. Kuulin kuitenkin, että Suomessa olisi satanut jälleen kerran lunta! Samalla kun itse katselen täällä hieman päivittyneitä käsiäni ja taivaalta porottavaa aurinkoa. Mitä jos odottaisin siihen asti, että Suomessa puut saavat jälleen lehdet ja ulkona tarkenee ilman toppavaatteita. Ei vaan, kyllä mä odotan paluuta Suomeen, oli siellä sitten yhä lunta ja loskaa tai ei!

Mietin vaihtoon lähtöä tosi pitkään. Oli tosi ihana, että lähipiiri ja tutut kannusti lähtemään, mutta fraasi ”et sä missaa mitään täällä, Suomi kyllä odottaa, kun tuut takaisin”. Niin. Kyllähän niitä juttuja jäi juttuja väliin tämän kolmen kuukauden aikana; syntymäpäiväjuhlia, juhlia, opiskelijatapahtumia, työtilaisuuksia, muuten vaan ystävien kanssa vietettyjä kahvihetkiä jne. Loppujen lopuksi taisin kuitenkin olla valmis luopumaan noista, jotta voin kokea jotain uutta, tietämättä edes mitä se uusi tarkalleen on.

Vaihto sujui aivan kuin oppikirjasta – matkustin, sain uusia ystäviä ja sain rohkeutta käyttää vierasta kieltä. Kaikki meni siis lopulta varsin hyvin. Tämä ei silti poista sitä, ettenkö olisi ikävöinyt myös niitä kaikkia tapahtumia Suomesta, jotka olin valmis jättämään väliin.

En usko, että Suomi näyttäytyy itselleni enää aivan samanlaisena kuin millaisena pidin sitä ennen lähtöäni. Tottahan on, että ei Suomi ole minnekään kadonnut. Vaikka muutoksia on tapahtunut, kuntavaalit ja toisena esimerkkinä lapsuuden kyläni keskustasta on kuulemaa kaadettu puita, jonka vuoksi keskusta näyttää kuulemma nykyään niin erilaiselta. Mutta suurin muutos on varmasti jälleen tapahtunut minussa. Tämän vuoksi elämä näyttäytyy taas hieman erilaisena, toivottavasti hyvällä tavalla.

Suurin muutos on tapahtunut itsessäni

Vielä on liian aikaista sanoa, miten olen muuttunut. Se selviää tässä tulevien kuukausien tai vuoden aikana. Yritän muistaa kertoa miten, kunhan selvitän sen itse ensin. Olen jo pitkään arvostanut hyvinvointivaltiomallia, joka Suomella on, sekä turvallisuutta liikkua yksin ulkona, puhdasta luontoa ja juomakelpoista vettä. Toki noita asioita ja monia muita muistaa taas arvostaa entistä enemmän, kun on viettänyt hetken ulkomailla. Haluan kuitenkin muistuttaa, että aivan samanlaista se elämä on kulttuurista toiseen – suruja, iloja, menetyksiä ja onnistumisia.

Kiitos La Rochelle, jälleen yhdestä unohtumattomasta kokemuksesta!

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.