VALIKKO

Kirjojen katveessa

18.4.2017 00:04

Eve Hietamies – Hammaskeiju

Vuoden odotetuimpia kotimaisia uutuuskirjoja minulle ja monelle muullekin oli Eve Hietamiehen Hammaskeiju, jossa jatkuu Yösyöttö (2010) ja Tarhapäivä (2012) romaaneista tuttujen Antti ja Paavo Pasasen tarina. Kun ensimmäinen kirja käsitteli yksinhuoltajaisän pärjäämistä pienen vauvan kanssa, ja seuraava osa päiväkotiarkea, niin kolmas osa jatkaa luonnollisesti koulumaailmassa.


Millaisia tuntoja vanhempi käy läpi, kun pieni avuton vauva kasvaa yhtäkkiä omatoimiseksi koululaiseksi? Mitä jos se ei opikaan koulussa mitään? Entä jos sitä kiusataan, tai koulumatkalla tapahtuu jotakin? Takana ovat ne aamut, kun piti pakottaa haalareissaan veteläksi heittäytyvä lapsi päiväkotiin tai miettiä, mitä päiväkodin varavaatelaatikon pitikään sisältää. Isompi lapsi, isommat huolet.

”Jos Paavo ei tykkääkään koulunkäynnistä ja alkaa lintsata. Kun luulen, että se on koulussa, se hengaileekin epämääräisessä porukassa, jossa impataan lakkaa ja tai vedetään muita huumeita, aakkosia tai jehovaa. Se varastaa kannabispäissään autoja ja kaatelee mummoja pankkiautomaatilla.”

Vaikeuksia tuottaa myös Antin työn ja Paavon koulun yhdistäminen. Itsekin koulumaailmassa töitä tehneenä tiedän, että monia vanhempia huolettaa jättää lapsi yksin kotiin, etenkin jos koulu alkaa myöhään. Teos tarjoilee monia osuvia oivalluksia koululaisen arjesta, joihin on helppo samaistua, vaikkei minulla omia lapsia olekaan. Paavon tempausten lisäksi mukana ovat edellisistä kirjoista tutut Antin omalaatuiset äitikaverit, työkaverit sekä Antin kehitysvammainen pikkuveli Janne. Hietamies ottaa Jannen liittyvillä juonenkäänteillä rohkeasti kantaa vammaisten oikeuksiin. Janne on ollut suosikkini aiemmissakin kirjoissa, kiva että hänen ympärilleen rakentui isompikin juonikuvio. Hietamies on kertonut, että Antti ja Paavo Pasasen tarina päättyy tähän teokseen, mutta voitaisiinko saada oma teos Jannesta? Tietysti Paavon teini-ikäkin olisi mielenkiintoista luettavaa!

Hietamiehellä on taito kirjoittaa elämänmakuisesti ja aidosti, niin että oikeasti tuntuu siltä, kuin pääsisi yksinhuoltajaisän pään sisään. Päähenkilö Antti onkin mielestäni kirjan vahvimpia hahmoja, tavallisuudessaan niin todellinen. En muista, ärsyttikö minua hippiäiti Pihla-Puolukka edellisissä teoksissa, mutta nyt tuntui, että hänen kohdallaan uskottavuus kärsi liiallisuuksiin menemisellä. Vähempikin alleviiivaaminen olisi riittänyt. Muuten pidin kyllä kirjasta, vaikkei se mielestäni aivan yltänytkään samalle tasolle kuin kaksi aikaisempaa.

Kuten edellisetkin teokset, myös Hammaskeiju on helppoa ja hauskaa luettavaa, dialogia on paljon ja luvut ovat lyhyitä. Välillä on todella kiva lukea jotain tämänkaltaista, vaikkei tämäkään mikään hömppäkirja ole. Moni kirjan teemoista antaa aihetta syvällisempäänkin pohdintaan. Hyvä ja arvoisensa päätös hienolle trilogialle! Innolla odotan myös syksyllä ilmestyvää Yösyöttö -elokuvaa. Uskon Petteri Summasen olevan nappivalinta Antin rooliin!

Löytyykö täältä muita Antti ja Paavo Pasasen tarinassa mukana eläneitä? 

★ ★ ★ ★

415 sivua
2017
Otava

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.