VALIKKO

Ihanaa! Kevät! …ja sekakäyttäjät.

Kuva: pexels.com

Aurinko paistaa! Mikä ihana lupaus lähestyvästä kesästä!

Kävelen kaupungilla hymyssä suin, ihmiset hymyilevät takaisin. Kävelen hitaasti, jotta ehtisin saada jokaisen pienen auringonsäteen kiinni ja mietin, että kohta varmaan alkavat kasvit kasvaa ja viimeisetkin muuttolinnut lentävät takaisin Suomeen. On neljän ruuhka, autoja ja ihmisiä on paljon liikenteessä. Ympäröivä häly on sen mukainen ja liikennevalotolppa piipittää korvan juuressa.

”Reiska VITtU! Anna se SaatANa tänNE tai Mä vedÄN sua turRPAAAN! KUULITKO?!?”

Huuto ja siihen vastauksena kaikunut kovaääninen örinä peittää kaikki muut äänet hetkeksi alleen. Kyllä, nyt on tosiaan kevät. Kevätfiilikseni koki samalla hienoisen inflaation kun tajusin, että tätä se taas on koko kesän. Joka vuosi auringon lämmittäessä kaupungin kadut ”ammattilaisten” käyttöön sopivan lämpöisiksi alkaa kivien alta, pensaista, portaiden alta ja ties mistä, ryömiä esiin merkittävä määrä ihan omanlaisiaan otuksia. Sellaisia vekkuleita, joiden ainoa jäljellä oleva tarkoitus tässä elämässä tuntuu olevan saada pää sekaisin keinolla millä hyvänsä.

Keskusta-alueella paljon liikkuvalle ihmiselle ja keskustan ravintoloissa ja muissa liikkeissä työskentelevälle nuo keinot tulevat pikkuhiljaa hyvin tutuiksi. Kelien lämmetessä tietää, että saa taas olla lähes päivittäin estämässä pääsyä ravintolaan, poistamassa pummeja terassilta, keräilemässä pulloja, neuloja, roskia ja umpihumalaisia pitkin pihoja ja kuppiloita. Ja mikä parasta, saa olla kuuntelemassa huutoa, vittuilua ja tappouhkauksia, koska niistä on kesä tehty!

En oikein pysty ymmärtämään, millä oikeudella samat tyypit saavat vuodesta toiseen pyöriä ympäri kaupunkia kiusaamassa ihmisiä, pelottelemassa lapsia ja vanhuksia, pummimassa rahaa, varastamassa tavaraa ja sotkemassa paikkoja. Yhteiskunnastamme on jotenkin luotu sellainen, ettei kenelläkään oikein ole keinoa puuttua kunnolla siihen. Sammunut tai riehuva ihminen voidaan viedä yöksi putkaan. Kuitenkin seuraavana aamuna sieltä pääsee pois ja sama meno vaan jatkuu. Rikoksiin syyllistyneet saattavat käydä jonkin aikaa linnassa istumassa, mutta vapautuessaan eivät tiedä muusta, joten jatkavat niinkuin ennenkin. Tarpeeksi pitkään kun on alan ihmisten touhuja seuraillut niin välillä ahdistaa se, että ihan päivittäin Jyväskylän keskustassa on liikkeellä useita ihmisiä, jotka ovat ryöstäneet, varastaneet, näpistelleet, pahoinpidelleet ihmisiä, jättäneet kavereitaan kuolemaan, huutaneet minulle(kin) tappouhkauksia, potkaisseet päähän, heittäneet esineillä töissä ollessani, käyneet työkaverin kimppuun, kaivaneet aseen taskusta tutussa baarissa… Lista on loputon.

Sinä et välttämättä näe heitä, et ehkä haluakaan nähdä.

Kuva: Keskisuomalainen

Tämä Keskisuomalaisen uutinen on jo viime vuodelta. Kaivoin sen kuitenkin esimerkiksi siitä, minkälaisia hassuttelijoita tuolla kylillä pyörii koko ajan. Asiasta enempää tietämättä en voi mennä varmaksi sanomaan, että juuri tässä tapauksessa kyse on jostakin sellaisesta ihmisestä, joihin tässä tekstissä viittaan. Mutta sen kyllä tiedän, että vastaavanlaisia tapauksia pyörii ympäriinsä koko ajan. Pikku näpistyksiä, muutama polkupyörävarkaus, pelottavan usein toisen ihmisen vahingoittamiseen soveltuva esine mukana ja arvaamaton käytös. Vartijan tai poliisin työtä tässä kaupungissa tekevät ihmiset pystyisivät kertomaan varmasti paljon laajemmin asiasta, mutta työnsä puolesta he kun eivät voi näistä asioista useinkaan ääneen puhua. Minä en haluaisi kuitenkaan elää maailmassa, jossa tälle ei voida mitään. Asian taustalla on tietysti syvempiä sosiaalisia ongelmia ja yhteiskunnallisia rakenteita, joihin en aio sen kummemmin tässä edes yrittää pureutua. Toivottavasti joku, jolla on mahdollisuus tehdä konkreettisia tekoja, edes yrittäisi ratkaista ongelmaa. Itse yritän jatkossakin pärjätä arjessa sillä, mitä työkaluja ja toimintamahdollisuuksia itselleni on annettu.

Usein päällimmäisenä tunteena on viha, kun tämä asia nousee mieleen. Että mikä vittu siinä on, että vuodesta toiseen joutuu kestämään samaa paskaa? Asiaa monesti pohdittuani, minulle on ihan sama, jos joku haluaa pilata oman elämänsä. Mutta jos se tarkoittaa sitä, että tuo joku on vaaraksi muille, sitä en sulata. Minulle ei ole ihan sama, jos joku ajautuu elämässään sellaiseen tilanteeseen, että ei näe muuta keinoa ongelmiinsa kuin päihteet. Noita ihmisiä pitäisi yrittää auttaa, mutta ei väkisin. Ihminen on kuitenkin siitä hassu eläin, että avun väkisin tyrkyttäminen ei yleensä auta yhtään mitään.  Välillä kun oikein vituttaa ja on miettinyt, että voisiko kaikki sekakäyttäjät vaan laittaa johonkin bunkkeriin, heittää perään viinaa, huumeita ja aseita ja antaa heidän ratkaista omat ongelmansa. Tulisi varmaan halvimmaksi yhteiskunnallekin. Sitten kuitenkin jää pohtimaan sitä, että ihmisiähän nekin kuitenkin on. Mutta pitääkö ihmistä kohdella ihmisenä, jos hän ei itse tee niin muita ihmisiä kohtaan? Minua ihan aidosti harmittaa, kun lähtökohtaisesti yritän olla ystävällinen kaikille ja kohdella myös Piri-Pirkkoa ja Pontikka-Peteä ihmisinä. Jos se kuitenkin johtaa siihen, että henkeäni ja terveyttäni uhataan, paikkoja rikotaan ja ehkä varastetaan ulos mennessä jotain pientä, niin kukat alkaa tippua hatusta aika nopeaan tahtiin.

Joihinkin tyyppeihin on muodostunut vuosien saatossa jopa henkilökohtaisia suhteita, kun vuodesta toiseen on tekemisissä. Vaikka on aina vähän varpaillaan, niin silti joukossa on sellaisiakin ihmisiä, jotka ymmärtävät arvostaa sitä, että heitä kohtelee ihmisenä. Ja että toimintani johtuu vain siitä, että yritän tehdä työtäni parhaalla mahdollisella tavalla. Monella on nimi ja taustalla on tarina. Kaikki kaupungilla nukkuvat likaisen näköiset humalaiset eivät ole huonoja tai pahoja ihmisiä. Kaikki eivät varasta, kerjää ja käyttäydy huonosti. Vanhoja kunnon puliukkoja jopa arvostaa jollain kierolla tavalla, vaikka heidän valintansa tässä elämässä ovat vähintäänkin kyseenalaisia.

Kuva: Alamy stock photo

Mutta on niin, että Kirkkopuiston läpi kävellessä tunnen joskus kohtuutonta turvattomuuden tunnetta, kun olen ihan vain päiväkävelyllä ja parhaana päivänä saatan joutua kävelemään kymmenen ihmisen ohi, jotka ovat sanoneet tappavansa minut, koska en myynyt heille viinaa. Melko tyhjentävä fiilis.

Asia erikseen ovat vielä kovat huumeet, joita liikkuu ihan oikeasti riittävän paljon tässäkin kaupungissa. Siltäkin moni haluaisi silmänsä ummistaa. Silmien sulkeminen toisten ongelmilta ei ehkä kuitenkaan ole kannattavaa, kun lapsesi polkupyörä varastetaan tai lähikauppasi hinnat nousevat varastamisen vuoksi. Tähän ikään mennessä vanhoista koulukavareista ainakin kolme on kuollut huumeisiin tai niistä aiheutuneisiin ongelmiin. En voi olla ajattelematta, että joskus nekin ihmiset olivat minun ystäviäni ja heillä kaikilla oli vanhemmat, jotka heistä välittivät. Että jos olisi ollut keino puuttua asioihin jossain vaiheessa, olisiko heistä tullut tunnekylmiä sekopäitä, joiden kanssa olen myös työn puolesta joutunut vääntämään ja katsomaan ihmisen kuolleisiin silmiin ja toteamaan, että se ihminen jonka joskus tunsin, on jo mennyttä.

Kuva: Pexels

 

Kommentit

  • Nimetön jehna

    Kiitos, että avauduit asiasta jota minä myös kammoan kevät-kesä aikana. Tästä ei saa puhua, ihmisiä ei saa katsoa silmiin eikä missään nimessä pidä huutaa takaisin. Ssshhh.

  • jop

    Hienoa tosiaan, että joku kirjoittaa tälläisestä suhteellisen näkyvästä ja häiritsevästä ilmiöstä.

  • Kuppilan täti

    Puhua ei saa, joku pian pahoittaa mielensä. Shh… Menen nurkkaan häpeämään.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.