VALIKKO
19.4.2017 19:47

Manduca kantoreppu liikkuvan perheen pelastajana

Vauvavuosi lähenee loppuaan ja parin kuukauden päästä meillä on talossa vauvan sijasta taapero. Voisin tähän päivitellä, että ”voi kun aika menee hurjaa vauhtia” ja ”oivoi minne nämä kaikki kuukaudet ovat kadonneet”, mutta jätän sen tekemättä. Sen sijaan kerron teille vähän meidän (tai lähinnä mun) parhaasta tarvikehankinnasta ikinä: Manduca kantoreppu.

Liinailu, kantaminen, reputtaminen mitä näitä nyt on

Ihan yleisesti suosittelisin jokaista vauvaa odottavaa hankkimaan jonkinlaisen kantovälineen. Meillä hankittiin sekä trikoinen Myllymuksujen kantoliina, että Manducan kantoreppu. Molemmat sattuivat löytymään kirppikseltä edullisesti ja ajattelin, että saahan ne sitten myytyä eteenpäin, jos ei ole käyttöä. Uutena molemmat ovat melko hintavia hankintoja, mutta nämä myös säilyttävät arvonsa aika hyvin.

Unohdetaan nyt kokonaan se ituhippi ajattelu, joka usein lapsen kantamiseen liitetään. Nykyisin yhä useammat harrastavat kantamista, myös miehet. Kantovälineet ovat tänäpäivänä pääosin tosi ergonomisia ja helpottavat usein arkea huomattavasti. Erilaisia reppumerkkejähän on monia (Tula, Wompat, Manduca, BabyBjörn jne), joten kaikille varmasti löytyy sopiva malli. Perusidea kuitenkin on kaikissa sama: vauva reppuun/liinaan ja menoksi. Osassa malleja lasta voi kantaa pelkästään edessä, mutta esimerkiksi juurikin Manducalla voi myöhemmin kantaa isompaa vauvaa myös selkäpuolella.  On kuitenkin muistettava, ettei jokainen vauva välttämättä viihdy liinassa/repussa, kun taas osa nauttii olostaan heti ensimmäisistä hetkistä alkaen. Vastahakoisempien kavereiden kanssa kannattaa totutella kantovälineeseen pikkuhiljaa ja usein vauva tottuu touhuun ennemmin tai myöhemmin.

Kantamisen plussat ja miinukset

Hemmo syntyi toukokuun lopulla ja samaan aikaan sattui tänne rannikolle ensimmäiset kunnon helteet. Ekat pari viikkoa vietimme aika tiiviisti kotona, mutta trikooliinaa testasimme neidin ollessa kaksiviikkoinen. Neiti oli liinassa kuin kotonaan ja vetelikin sikeitä koko kauppareissun ajan, tyytyväisenä ihoa vasten hälinältä piilossa. Reppu oli vielä tuolloin tosi kolkon oloinen, joten jätimme sen suosiolla odottamaan kasvuspurttia. Liinalla vauvan sai kivasti ihan kiinni itseensä, jolloin mini tuntui rauhoittuvan välittömästi.

Ensimmäinen ulkoilu Manducalla

Kesävauvalle liinailu ei oikein sopinut, sillä vähänkään lämpöisemmillä keleillä paahduimme Hemmon kanssa molemmat. Kolme kerrosta paksua mustaa kangasta vauvan ja oman yläkropan ympärillä takasi itkupotkuraivarit sekä kantajalle, että kannettavalle.  Mutta ”onneksi” Suomen kesä ei ole pelkkää hellettä, vaan sekaan mahtui ihan useampikin viileämpi päivä. Parikuukautisen tyypin kanssa alettiin jo testailemaan kantoreppuakin, joka osoittautui liinaa ergonomisemmaksi pidemmillä ulkoiluilla.

Isoin etu kantamisessa on omien käsien vapautuminen. Ainakin meillä Hemmo oli tosi sylitakiainen pienenä, joka tarkoitti kanniskelua ja sylittelyä koko hereilläoloajan. Yllättäen kotona on aika hankalaa saada mitään aikaiseksi vauva sylissä. Liinan /repun ansiosta sain vauvan ”syliin”, mutta pystyin samalla tekemään kotihommia. Sisällä käytin pääsääntöisesti liinaa, sillä miellän kantorepun edelleen enemmän ulkoilukäyttöön jostain syystä.

Meillä on ollut alusta asti myös vaunut käytössä, mutta Hemmo ei näissä viihtynyt alkuun yhtään. Unien ajan hän saattoi kopassa pötkötellä, mutta muuten vaunuilu oli suoraa huutoa.  Aika usein palasin lenkiltä kanten vauvaa sylissä ja työntäen tyhjiä vaunuja toisella kädellä. Tähän sotkuun kun lisätään kaksi koiraa, on ehkä selvää, miksi meillä suositaan edelleenkin kantoreppua. Lenkkeily oli huomattavasti helpompaa, kun muksun heitti reppuun ja sai kädet vapaaksi koirien talutusta varten. Samoin lenkkeily ei rajoittunut pelkästään tiereiteille, vaan pystyin lähtemään vaikka umpimetsään halutessani. Reppu menee yllättäen myös huomattavasti pienempään tilaan, kuin vaunut. Niinpä reissussa mukana on lähes poikkeuksetta reppu vaunujen sijasta. Siinä kuljetaan vaivatta kaupoissa, ulkona, otetaan päiväunet vauhdissa ja tarvittaessa myös imetys onnistuu.

Hankaluudeksi kantamisessa olen kokenut pukeutumisen. Itse en omista niin isoa takkia, että vauva reppuineen olisi mahtunut saman takin alle. Toisaalta taas omien toppavaatteiden päälle repun virittely tuntui tukalalta ja pakkaskeleillä vauvan pukeminen oli mielestäni hankalaa. Mikäli vauva mahtuu oman ulkotakin alle, on tämäkin ongelma ratkennut. Kaupungilla liikkuessa vain oma takki auki ja vauvallakin on sisävarustus valmiina. Ulkovaatteiden päälle laitettavana joutuu irrottamaan koko viritelmän, jotta sai omaa ja lapsen vaatetta vähemmälle.

Reppuilu isomman lapsen kanssa

Nyt Hemmon ollessa melkein vuoden, ei edessä kantaminen oikein enää häntä miellytä. Reissussa saatan edelleen ottaa hänet kantoon etupuolelle unien ajaksi, sillä tällöin virikkeitä on vähemmän ja olo on turvallisempi. Virkeänä kyydissä ollaan oikeastaan aina jo selkäpuolella, samoin pidemmillä ulkoiluilla. Ainakin Manducassa on säätövaraa niin paljon, että samaa reppua voi käyttää vielä pikkuvauvasta pitkälle taaperoikään asti (max paino 20kg!).  Vastasyntynyttä varten repussa on integroitunu vauvatuki, jolla pienen saa tukevasti kyytiin. Isomman kanssa taas selkäosaa saa pidennettyä yhdellä vetoketjun avauksella.

Nykyisin Hemmo viihtyy onneksi myös vaunuissa, sekä hereillä että unilla, mutta silti koen kantorepun rattaita kätevämmäksi. Pian tuo mini lähtee jo testailemaan kävelyä omilla jaloillaan, jolloin rattaissa viihdyttäisiin entistä vähemmän. Tällöin reppu on kätevää ottaa varalle mukaan ja napata kaveri kyytiin, kun omat jalat väsyvät. Metsässä kulku on myös hankalampaa, jolloin vähän isompikin taapero kaipaa välillä selkäkyytiin. Tätä kesää ajatellen tilasimme Manducan kaveriksi ihan kunnollisen kantorinkan, jolla pärjää vähän pidemmätkin patikkareissut lapsen kanssa.

Hemmo ainakin viihtyy selkäpuolella hyvin, kaipa sieltä myös näkee paremmin ympärilleen kuin rattaiden uumenista. Repussa hän saa silti olla lähellä aikuista, vaikka selkäpuolella olisikin. Meillä varmasti tullaan kanniskelemaan Hemmoa vielä pitkät tovit, jossei neiti yhtäkkiä päätä kyllästyä koko hommaan.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.