VALIKKO
14.5.2017 22:10

Äidit ja äitienpäivä.

Äitienpäivä. Päivä, jolloin aamu alkaa monella äidillä aamiaistarjoilulla ja ehkä sängyssä kahvikupillisella. Aamussa tuntuu lasten malttamattomuus ja jännitys, ja ehkäpä ihanat korttitaideteokset ja lahjat odottavat pöydässä. Yhtäaikaa äitienpäivään liittyy paljon tunteita ja muistoja. Ja ei käy kieltäminen, että tänäkin äitienpäiväaamuna vuodatin kyyneleitä pilvenreunalla olevalle äidilleni. Olisin mieluusti ottanut hänet samaan äitienpäivälounaspöytään anoppini kanssa. Minullahan ei ole myöskään isovanhempia, joten mummojen läheisyys puuttuu myös. Toisaalta kukaan ei saa niitä mummolamuistoja pois mielestäni, ja hymy huulilla muistelen mummon lihapullia, pipari- ja jäätelökätköjä sekä aina jälkiruuaksi tehtyä puolukkapuuroa. Mummollani oli hyvä sydän, ja aina oli tervetullut mummolaan. Jopa koirammekin tykkäsi mummolasta niin kovasti, että saattoi karata ja juosta yksin ison valtatien vartta pitkin perille saakka.

Äitienpäivää juhlittiin tänä vuonna kotonamme. Aamukahvien jälkeen suuntasimme koirien kanssa metsälenkille lähimetsään, jonka jälkeen alkoi siivoaminen ja ruuan valmistaminen. Olimme sopineet, että valmistamme äitienpäivälounaan appivanhemmille. Lounasmenuussa oli ripaus Italiaa, vähän tunnelmia tulevasta matkastamme. Lisäksi suunnitelmissani oli jälkiruoaksi kakkubuffet, itselläni oli pariakin kakkua ja anoppi halusi itse myös leipoa yhden kakun. Lisäksi tuoreita mansikoita ja vähän myös suklaata, eiköhän niillä aineksilla saatukin suut saa makeaksi..

Mä luulen, että äidillä on aika suuri vaikutus meidän jokaisen elämässämme. Osittain vanhemmilla on myös vaikutusta itsetuntoomme, identiteettiimme sekä siihen, kuinka hyväksyttyjä olemme sellaisena kuin olemme. Muistan, kun äitini muisti aina mainita, jos olin hänen mielestään lihonnut tai laihtunut. Taikka kuinka isäni oli toivonut poikalasta ja tyttö tuli. Ja kuinka tavallisen ammatin itselleni valitsin. Miksi kaikki tällaiset jäävätkin mielensopukoihin kaikumaan? Mutta silti mä rakastin äitiä ihan kamalasti. Äiti oli tyylikäs, iloinen ja nuorekas nainen. Äidin kanssa matkusteltiin usemmatkin ulkomaan matkat ollessani lapsi. Tosin nuoruuttani en asunut äidin kanssa, olin erolapsi ja asuin isäni luona eri paikkakunnalla. Muuttaessani opiskelujen ja töiden perässä, äiti tuli aina kylään ja siivosi keittiönkaappini. Joka kerta manasin, kun en löytänyt keittiönkaapeista mitään oikeasta paikasta. Äitini oli hyvin merkkitietoinen ja vaativakin. Tarkka kodinhoitaja, ja mattojenkin hapsut kammattiin kammalla suoraan. Äidin luokse kylään mennessäni minulle tarjoiltiin monesti ”äidin bravuureja” eli makaronilaatikkoa ja mansikkakiisseliä.

Äiti on aina äiti. On äiti läsnä, samassa osoitteessa tai eri osoitteessa. Kukaan ei lienee meistä aina helppo ihminen, ja rakkaimmille voidaan kiukutellakin. Silti se rakkaus on jotain niin ylivoimaista ja kannattelevaa. Suunpielet kääntyvät hymyyn toisen seurassa. Mutta mä edelleen muistan, miten kauhealta äidin menettäminen tuntui. Äidin toiveet hautaamisen suhteen toteutettiin, enkä ikinä arvannut kuinka kamalaa olisi kantaa rakkaan ihmisen tuhkauurnaa. Enkä vielä tuolloin arvannut, kuinka kovaa ikävä olisi vuosi vuodelta ja mitä kokisin jokaisena äitienpäivänä. Ilman äitiä minuakaan ei olisi, taikka minusta olisi tullut äitiä. Rakastan yli kaiken lapsiani, ja haluankin panostaa tässä elämänvaiheessa itsekkyyden sijasta lapsiini ja perhearkeen. Haluankin olla paras mahdollinen äiti lapsilleni. Vaikken lupaa, että aina olisin kaikista helpoin äiti itsekään. Mutta kaikentakana on rakkaus.

Hyvää Äitienpäivää! Pitäkää äideistänne huolta. <3

Kommentit

  • Todella kaunis ja tunteikas kirjoitus <3 Äitienpäivä nostattaa varmasti paljon muistoja ja ajatuksia mieleen!

    • Henna

      Kiitos ja hyvää äitienpäivää sinnekin!

  • Nimetön Ninni / Visions

    Olipa teillä hyvän näköiset tarjottavat! 🙂 Ja kaunis kirjoitus!

    • Henna

      No voi kiitos <3
      Äitienpäivä on kerran vuodessa, hyvä syy. 😉

  • Juulia S.

    Todella kauniisti kirjoitit! Itse olen kantanut isäni tuhkauurnaa, ja vaikka emme edes olleet kovin läheisiä, niin isänpäivät pistävät kyllä mietityttämään aivan erityisellä tavalla.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.