VALIKKO
17.1.2016 22:40

Kaksi sisustajaa, yhteinen koti

paluumuuttaja_nojatuoli

Kuten joku on ehkä saattanut aiemmista postauksista päätellä, meitä asuu tässä huoneistossa kaksi. Tämä paluumuuttoni on myös ensimmäinen muutto, jossa muutan yhdessä seurustelukumppanin kanssa asumaan. Vaikka yhteenmuuttoon itsessään liittyy isoja kysymyksiä ja innostuksen aiheita, on yksi suurimmista innostuksista syntynyt siitä, että olen päässyt ensimmäistä kertaa elämässäni sisustamaan. Olen asunut aina aiemmin yhdessä huoneessa joko solussa tai kimppakämpässä, eikä ole ollut tilaa sisustaa.

Edellisessä asunnossani minulla oli kenties isoin huone koskaan, mutta sijoitettavien toimintojen määrä asetti haasteita. Sama huone toimitti käytännössä makuuhuoneen, olohuoneen, ruokailutilan, musiikkihuoneen (kaverin piano sijoituksessa, poikaystävän kulkeutuneet soittimet), vaatehuoneen, kasvihuoneen ja kirjaston virkaa. Välillä ihmettelin, että mihin kukaan tarvitsee monen sadan neliön lukaalia, kun yhteen tilaan mahtuu 7 huonetta.

 

paluumuuttaja_ikkunalauta3

Teekkarisolusta astianpesukoneelliseen kaksioon

Ensimmäinen kämppäni oli yksiömäinen huone Otaniemen Teekkarikylän 10 hengen solussa. Rakennus oli Alvar Aallon suunnittelema, mikä toi tiettyjä vivahteita rakennukseen ja asumiseen. Huoneeni oli jännittävän dynaaminen – se oli muodoltaan ikkunaa kohti levenevä viuhka. Solun keittiö oli yhteinen, mutta voitte vain kuvitella, että solun yhdeksästä muusta teekkarista ei juuri näkynyt elonmerkkejä.

Vaikka Otaniemen solukeittiössä ei ollutkaan ruuhkaa, aloin pian kyllästyä siihen, ettei ole omaa keittiötä, jossa voi hallinnoida siisteysasioita itse. Silti kaikissa seuraavissakin kimppakämpissäni ympäri pk-seutua on ollut melko huonot keittiöolosuhteet. Vasta nyt olen saanut käyttööni kohtuullisen kokoisen keittiön, jossa on tarpeeksi tilaa työskentelylle ja astianpesukoneelle. Monenlaisten asumisjärjestelyiden jälkeen oppiikin arvostamaan käytännöllisiä ratkaisuja, runsasta luonnonvaloa ja kohtuullista avaruutta.

Nykyinen asuntomme on noin 50 m²:n kokoinen ja oikein passeli, opiskelijaystävällinen kaupunkiasunto kahdelle ihmiselle. Toilettitilamme tosin ovat todella minimaalisen kokoiset. Kolmen neliön kapeaan tilaan on tungettu WC-fasiliteetit, pienin mahdollinen pesukone ja suihku.

 

paluumuuttaja_koralli

Kun kaksi tyyliä kohtaavat

Sitten itse sisustukseen: Voitte vain kuvitella, että huoneiston sisustamisessa on tietyt omat haasteensa, kun saman katon alle muuttaa kaksi visuaalisen koulutuksen saanutta ihmistä, joilla on molemmilla myös vahva oma tyyli. Vaikka isompien kalusteiden osalta onkin ollut suhteellisen luontevia valintoja ja yhdistelmiä, etenkin pienemmät ja tunnearvokkaat tavarat ovat aiheuttaneet keskustelua. Poikaystäväni sisustustyyli on paljon tummempi kuin omani, mutta se on loppupeleissä ollut hyvä(kin) asia. Vaikka valkoinen on kaunis väri ja toimiva etenkin pienissä tiloissa – en ole itsekään mikään valkoisella ja  vaaleansävyillä sisustaja. Olen pienestä asti rakastanut värejä – niiden yhdistelyä, leikittelyä ja sitä, kuinka värit ja muodot tukevat toisiaan. Vanhempana olen myös oppinut arvostamaan erilaisia materiaaleja sekä niiden välisiä kontrasteja ja tunnelmaeroja.

Tumma ja boheemi

Olen yrittänyt kehittää molempien kalusteista yhteensulautunutta sisustustyyliä, jota voisi kuvailla linjakkaan poikamiestyylin ja modernin etnisen tyylin yhdistelmäksi – joku sanoisi ehkä tumma ja boheemi. Yhteistä tyyliä on hiottu uuteen kotiin kohdistetuilla täsmäostoksilla sekä reissuilla sukujen varastoihin. Yhteisistä ostoksista mainio esimerkki on kuvissakin näkyvä hintalaatusuhteeltaan erittäin hyvä, okransävyinen Annon Pandora-villamatto, jonka itse asiassa poikaystäväni valitsi.

Kuten jo edellisessä postauksessa mainitsin, on suurin osa omista kalusteistani vanhoja ja kierrätettyjä. Oikeammin sanottuna suurin osa kalusteistani on ostettu mökkireissulla Haapaveden kirpputorilta. Kyseinen kirppurtori on tähän menneessä paras vierailemani kirpputori kalusteosastoltaan. Lähes joka kerta sieltä on löytynyt jotain kotiin vietävää. Lisäksi hinnat ovat yleensä kohtuullisia ja laatu hyvä, kunhan osaa etsiä laatua.

 

paluumuuttaja_nojatuoli3

 

Kuvissa näkyvä ruskea nojatuoli (60€/kpl) on muun muassa sieltä. Nojatuolista ja sen samanlaisesta kaverista kummastakaan ei löydy suomalaisen kalustetehtaan leimoja, mutta epäilen, että ne ovat silti Suomessa valmistettuja. Muotokielen ja värin perusteella nojatuolit ovat todennäköisesti 1970-luvulta. Verhoilu on ilmeisesti alkuperäinen ja hämmästyttävän hyvin säilynyt kaikkialta. Myös puuosat ovat lähes virheettömät ja muut rakenteet hyvässä kunnossa. Tuoleissa on napakka mutta mukava istua, erinomaiset lukemiseen ja soitteluun.

Mietin itse pitkään, että ovatko nuo Indiskasta ostetut raidalliset koristetyynyt liian värikkäät ja etniset ruskeisiin nojatuoleihin, mutta toisaalta nojatuolien sävy on jo niin maanläheinen, että se kaipaa rinnalleen jotain piristävää. Nojatuolin viereinen kannellinen rahi on myös 1970-luvulta. Tekonahkaverhoilu on osittain vaurioitunut ja rahin yksi jalkakin jo irronnut, mutta raahaan sitä silti kodista toiseen, sillä siinä on oiva säilyttää kaikkea pientä sälää.

 

paluumuuttaja_tyyny

 

Oman särmän kotimme sisustukseen luovat erilaiset soittimet, joita kertynee ajan saatossa lisää ja lisää. Kuvissa näkyvä soitin on banjoukulele – pieni, mutta ääneltään sitäkin jännempi yhdistelmäsoitin, jonka ostin poikaystävälle joululahjaksi. Soittimia saa tuoda kotiimme kuinka paljon vain, kunhan noudattaa kahta sääntöä: soitinten pitää kelvata esilläpidettäviksi objekteiksi ja jokaista soitinta kohden saa hankkia vähintään kaksi kasvia. Hyvä diili, vai mitä?

 

paluumuuttaja_nojatuoli2

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.