VALIKKO

Liian laiska naiseksi? Tarina siitä, kuinka ryhdyin hoitamaan ihoani

paluumuuttaja_kokoelma_2

Aion tehdä paljastuksen: En puhdistanut kasvojani säännöllisesti noin 24 vuoteen – tai hoitanut ihoani muutenkaan. Olin aina se tyyppi, jota katsottiin suu auki hämmästellen, jos sanoin mitään ihonhoidosta. Pahinta oli, jos joku mainitsi sanan kauneudenhoitorutiinit. Siis mitkä?

Suhtaudun kauneudenhoitoon yhä tietyllä kohtuudella ja varauksella, mutta kerrottakoon; Olen viimeisen kahden vuoden aikana aloittanut jonkinlaisen rutiinin. Suurin syy orastavaan kauneudenhoitoinnostukseeni ei suinkaan ole vanheneminen (vaikka sekin vaikuttaa) vaan luonnonkosmetiikka. Sen myötä olen löytänyt kauneudenhoitofilosofian, johon voin todella uskoa.

 

paluumuuttaja_tulppaanit2

 

Isoimmat syyt kauneudenhoidon laiminlyöntiin olivat yksinkertaisesti laiskuus ja ihoni moitteeton kunto (laiskuudesta huolimatta). Toisaalta en uskonut synteettiseen kosmetiikkaan ja siihen, että joka ilta tarvitsee käyttää viittä eri tuotetta kasvoihinsa.

Muutamana viime vuonna ihoni kunto on kuitenkin selvästi huonontunut. Viime syksystä lähtien tilanne on ollut oikeastaan pahin koko historiani aikana. Tähän on varmasti syynä iso elämänmuutos. Mainitsinkin Kuuba-postauksessa, että naamani räjähti juuri ennen reissua. Näppyjä ja epäpuhtauksia on yhä poskissa ja leuassa – ajoittain muuallakin. Vaikka tilanne on nyt paranemaan päin, aloin silti pohtia asiaa.

Muistan, että ensimmäiset iho-ongelmat ilmestyivät kasvoihini syksyllä 2010, kun olin 20-vuotias. Näin jälkikäteen ajateltuna se ei ollut mitenkään yllättävää. Eräs syy saattoi olla se, että lopetin ehkäisyrenkaan käytön, mutta myös epäsäännöllisellä ja railakkaalla opiskelijaelämällä lienee ollut vaikusta. Sen lisäksi kaaduin tuona syksynä niin, että sain kasvoihini tikkejä vaativia haavoja. Muutama päivä tapaturman jälkeen sain keuhkokuumediagnoosin ja todella vahvan antibioottikuurin.

Voitte vain kuvitella, että siinä oli paljon traumaa kerrakseen keholle. Keuhkokuumeesta toipuminen vei aikaa ja ensimmäinen syömäni antibioottikuuri oli suolistolle iso rasite. Suoliston hyvinvointi näkyy tunnetusti ihossa. Jouluna 2010 otetuissa kuvissa näkyykin finnejä otsalla, mutta etenkin poskilla ja leuassa tikkien ympärillä. Noihin aikoihin muistan ensimmäisiä kertoja harkinneeni ihonhoitoa. Lisäsin ”ihonhoitorepertuaariini” siskoni silloin käyttämän kaksikon: Sensain kasvojenpuhdistusliinan ja apteekin perusrasvan.

 

paluumuuttaja_kokoelma

 

paluumuuttaja_kasvovedet

 

Vuoden 2010 jälkeen ihoni on ollut vaihtelevassa kunnossa, mutta ei enää koskaan yhtä moitteeton kuin ennen sitä. Kesäisin on aina pientä röpelöä otsassa ja talvisin poskissa isompia epäpuhtauksia. Pahemmaksi tilanne on äitynyt sinä aikana, kun olen ollut töissä (voimakkaasti ilmastoidussa tilassa). Töissä ollessani sairastelin poikkeuksellista enemmän ja jouduin syömään useita antibioottikuureja. Eräänä keväänä kärsin jopa atooppisesta ihottumasta kasvoilla. Todennäköisesti ihoni reagoi pitkäaikaiseen stressiin ja epätasapainoon.

Ennen viime syksyä en ole kuitenkaan ehtinyt voivotella ihon kuntoa. Nyt, kun olen aloittanut taas opinnot, minulla on ollut huomattavasti enemmän aikaa pohtia asioita, Samalla olen alkanut kiinnittää huomioita omaan hyvinvointiini myös ihon osalta.

Jo vuoden 2010 tienoilla kämppikseni käytti luonnonkosmetiikkaa, mutta hänen innostuksensa sittemmin hiipui. Tuolloin luonnonkosmetiikka oli vielä aika hippiä, eikä nykyisenlailla brändättyä ja muotoiltua. Tänä päivänä Suomen markkinoilla on kuitenkin todella laaja valikoima luonnonkosmetiikan tuotteita, joiden käyttö ei juuri eroa synteettisen kosmetiikan käytöstä.

 

paluumuuttaja_ylhäältä

 

Ensimmäisen kerran kuulin vakavasti otettavia vinkkejä luonnonkosmetiikasta pari vuotta sitten siskoltani. Hän on ollut kiinnostunut ihonhoidosta (toisin kuin minä) niin kauan kuin muistan. Siskoni käyttää yhä pääasiallisesti synteettistä kosmetiikkaa, mutta on kiinnostunut tuotteesta kuin tuotteesta, mikäli se on aidosti tehokas. Hänen ja erään tuttavani kautta päädyin tutkimaan itse luonnonkosmetiikan maailmaa noin puolitoista vuotta sitten. Tuolloin päädyin ensimmäistä kertaa Jolien sivuille. Pienyritys tuo maahan ja myy luksusluonnonkosmetiikkaa. Sitä kautta päädyin Katja Kokon blogiin.

Katja Kokko on Suomen ehdoton numero 1, mitä tulee luonnonkosmetiikkaan. Vasta hänen blogitekstiensä kautta olen ymmärtänyt monta ihonhoitoon liittyvää seikkaa – ja toisaalta sen, että juuri luonnonkosmetiikasta on erityistä hyötyä iholle. Kyse ei ole pelkästään siitä, että iho näyttää paremmalta – vaan siitä, että iho voi itsessään hyvin. Rutiinit muodostavat tärkeän pohjan kauneudelle, mutta on myös tärkeä kuunnella omaa kehoaan, ihoaan ja mieltään.

Itse uskon, että jos joskus illalla tai aamulla väsyttää, voi päästää itsensä vähemmällä. Olen huomannut, että omalle iholleni tekee välillä hyvää vain olla. Liika hoito ja hyysäys ärsyttävät sitä.

 

paluumuuttaja_kokoelma3

 

paluumuuttaja_pikkupurkit

 

Koen, että ei ollut täysin turhaa suhtautua skeptisesti synteettiseen kosmetiikkaan ja sen ympärillä pyörivän teollisuuden luomiin mielikuviin. Myönnän toki, että ei tee hyvää olla puhdistamatta ihoaan vuosia. Silti ei ole hyvä myöskään pestä ihoa sopimattomilla pesuaineilla. Olen tyytyväinen, että en teininä innostunut käyttämään ”tehokkaita” vaahtoavia ja kuivattavia pesuaineita. Ne olisivat pesseet sen vähäisenkin suojan, mitä atopiaan taipuvalla ihollani on.

Olen jo kirjoittanut yhden postauksen pakkasen kuivattaman ihon hoidosta. Tulevissa postauksissa aion avata hiukan, millaista on siirtyä luonnonkosmetiikkaan ja mitkä tuotteet ja tekniikat tuntuvat toimivan itselläni. En todennäköisesti selosta kovin tarkkaan tuotteiden vaikuttavia ainesosia tai teknisiä yksityiskohtia, sillä en ole asiantuntija. Mikäli luonnonkosmetiikka kiinnostaa syvemmin, suosittelen kääntymään Katja Kokon puoleen – tai lukemaan hänen erittäin kattavan ja kauniin kirjansa Aidosti kaunis. Kirjasta saattekin kuulla jossain vaiheessa lisää.

Kannustan kaikkia suhtautumaan lempeydellä omaan ihoonsa ja itseensä. Aloin nauttia ihonhoidosta vasta, kun ymmärsin, että siinä on todella kyse omista mieltymyksistä ja päivittäisestä rauhoittumishetkestä.

Kuinka moni teistä käyttää luonnonkosmetiikkaa? Onko teillä jotain vastaavia käänteitä ihonhoitohistoriassanne?

 

paluumuuttaja_tulppaanit

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.