VALIKKO

Akateeminen kevät: maisema-arkkitehdista liikuntatieteilijäksi

urheilukenttä

Ajattelin tänään päivittää blogiin hiukan kuulumisia ja kertoilla akateemisesta elämästäni! Kuten jo edellisestä postauksesta selvisi, Paluumuuttajassa on ollut pieni tauko kevätkiireiden vuoksi. Blogia ehdin viimeksi miettimään pääsiäisen aikoihin – sen jälkeen kouluhommat ovatkin vieneet mennessään.

Nyt, kun luennot liikuntatieteellisellä ovat jo ohi ja vikat palautukset edessä, olen pohtinut, että voisin avata täällä blogissakin hiukan sitä, miltä opiskelijaelämäni näyttää. Takana on siis vuosi liikunnan yhteiskuntatieteiden opintoja: Olen hiukan epävirallisella luvalla tehnyt kursseja sieltä ja täältä, sillä minulta puuttuu vielä kandin paperit Aalto-yliopistosta. Olen kyllä jo tovin tehnyt maisteriopintoja myös maisema-arkkitehtuurista.

Vuosi on ollut mielenkiintoinen ja hyvin erilainen, mitä se on aiemmin ollut. Hyppäys maisema-arkkitehtuurista liikunnan yhteiskuntatieteisiin on ollut yllättävä (monessakin mielessä), haasteellinen mutta myös erittäin palkitseva.

Tähän väliin lienee hyvä avata, että miksi kukaan loikkaa teknillis-taiteelliselta alalta liikuntatieteilijäksi – varsinkin, kun ei itse ole yhtään liikunnallinen. Ennen viime syksyä työskentelin maisema-arkkitehtuurin alalla 3 vuotta, jonka aikana tutustuin useammassakin projektissa lähiliikuntapaikkoihin. Siitä se sitten lähti: aihepiiri alkoi tuntua kiinnostavalta ja hyvältä tavalta vaikuttaa ihmisten arkielämään. Samalla huomasin, että minulta puuttuu pätevyys tarkastella liikunnan aiheita laajemmalta yhteiskunnalliselta kannalta. Vuosi sitten maaliskuussa sain erittäin spontaanin idean hakea Jyväskylään – kotikaupunkiini – opiskelemaan.

 

IMG_3160

 

Oma opiskelusyksyni alkoi hiukan myöhemmin kuin muilla ja asumiskuviotkin olivat pitkään epäselvät. Syksyn opinnot lähtivät hiukan hitaasti liikkeelle (Kela kiittää), mutta samalla sain arvokasta aikaa pohtia asioita. Isot muutokset tarvitsevat aikaa. Nyt keväällä huomaan, että lepo ja ajattelu tuottavat hedelmää, kun olen jaksanut keskittyä moneen uuteen asiaan täysillä.

Kevät on ollut hyvin erilainen verrattuna syksyyn, jolloin kävin lähinnä luennoilla ja tenteissä. Nyt kevällä elämä on ollut luentojen ja tenttien lisäksi myös yritysvierailuja, kieltenopiskelua, kirjastossa norkoilua, seminaareja, tutkielmia, luentopäiväkirjoja, esitelmöintiä, ryhmätyötä ja jopa hissipuheen videointia. Aika paljon on erilaista hommaa! Yksi seikka näyttäytyy kuitenkin tärkeimpänä työmäärää miettiessäni: vaikka hommaa on ollut paljon, olen kokenut itseni uudella tavalla motivoituneeksi.

Liikunnan yhteiskuntatieteiden aihepiirit ovat todella monipuolisia ja laajoja. Sisälläni onkin herännyt suunnittelijaidentiteetin lisäksi pieni yhteiskuntatieteilijä, joka intoutuu tutkimaan ilmiötä kuin ilmiötä. Olen huomannut, että vaikka urheilu sinänsä ei kiinnosta minua, tarjoavat opinnot mahdollisuuksia kaltaiselleni epäurheilijallekin. Kevään aikana olen tutkinut mm. arvokeskustelun merkitystä ympäristötietoisuuden edistäjänä liikuntaorganisaatioissa, turvallisuutta yhteiskuntamme määrittävänä arvona ja sen suhdetta esteettömyyteen. Lisäksi olen tutustunut naisjalkapalloilun kehitykseen ja feministisiin kytköksiin sekä pohtinut liikuntaa ja taloutta uusliberalismin näkökulmasta. Näin jälkikäteen voin todeta, että liikunnan yhteiskuntatieteet ovat ennen kaikkea soveltavia yhteiskuntatieteitä – ne antavat hyvän pohjan monenlaisten ilmiöiden tarkasteluun.

 

IMG_3155

 

Tällä hetkellä työstän kevään viimeistä tutkielmaa Jyväskylän pyöräilyn edistämisohjelmasta. Tavoitteena on tarkastella paikallisen pyöräilyn edistämisen yhteiskunnallisia ulottuvuuksia. Monista opiskelijoista poiketen (lähes) pelkään pyöräillä Jyväskylässä, mutta koen aiheen äärimmäisen mielenkiitoiseksi. Pyöräily kytkeytyy yhteiskunnassamme yllättävän moniin aihepiireihin ja aiheuttaa voimakkaita tunteita siinä missä moni muukin urheilulaji – joskin hiukan poikkeavassa ympäristössä.

Nyt kesällä työskentelen osa-aikaisesti yliopistolla osallistavan liikuntasuunnittelun projektin parissa eli olen päässyt käytännössäkin toteuttamaan hankkimaani osaamista. Vuodessa ehtii tapahtua paljon! Jos jotain tällä kirjoituksella haluan saavuttaa, niin sen, että joku muukin alan vaihtoa/lisäystä pohtiva saa pontta pohdinnoilleen. Uuteen tutustumineen kannattaa aina ja omaa osaamista kannattaa kehittää ennakkoluulottomasti!

Lisäksi, jos liikunta ja yhteiskunta kiinnostavat, mutta et silti itse ole huippu-urheilija, kannattaa silti hakea liikuntatieteelliseen.

Haluatteko jatkossa kuulla lisää, mitä liikuntatieteellisen opinnoissa tapahtuu tai millaisia aihepiirejä käsittelen? Kerron mielelläni, jos kiinnostusta löytyy!

Kaikki kuvat ovat Kööpenhaminan Ørestadin uuden kaupunginosan moniaktiviteettipuisto Plug’n’Playsta.

 

IMG_3212

Kommentit

  • Riikka

    Kyllä kiinnostaa! Mä en ole edes tiennyt, että tuollainen oppiaine on olemassa. Kuulostaa mielenkiintoiselta ja tärkeältä.

    • Riikka

      En mäkään tiennyt kuin vasta vuosi sitten tammikuussa, kun olin muutaman liikunnan yhteiskuntatieteilijän kanssa samassa tapahtumassa! Suomessa on yllättävän monta tällaista monialaista opiskelualaa, joista kukaan ei tiedä mitään. 😀

      Mutta hauska kuulla, että kiinnostaa! Ainakin paikallisesti merkittäviä teemoja voisin avata täällä, kuten esim. juuri sitä Jyväskylän pyöräilyn edistämisohjelmaa.

  • Anniina

    Muakin kiinnostaa! Itsekin olen viime aikoina miettinyt, että voisi vielä jotain yhteiskuntatieteitä opiskella, sivuaineena siis. Katsotaan ehdinkö 😀

    Tuo pyöräily Jyväskylässä kiinnostaa myös 🙂 Täytyy kysyä, pyöräilitkö sitten Helsingissä jos Jyväskylässä pelottaa? Käsittääkseeni siellä ei ole kovin hyvät pyöräilyolot? Mun mielestä kaupunkipyöräily on lähinnä ärsyttävää, aina tuntuu että on väärässä paikassa.

    • Riikka

      Mä en itse varmaan osaisi valita, että mitä yhteiskuntatiedettä lukisin vaikka sivuaineena, kun niin monet lähtökohdat kiinnostaa! Siksi tää liikunnalla opiskelu on ollu hyvä, kun joutuu tutustumaan vähän kaikkeen! Joku sivuaine munkin on ollu pakko valita – joten valitsin taas ”monialaisimman” vaihtoehdot eli etiikan sivuainekokonaisuuden, jossa on kursseja lähes kaikista aihepiireistä. 😀

      En mä itse asiassa uskaltanut Helsingissäkään pyöräillä! Kerran kävin keskustassa ja olin varma, että kuolen siihen, kun joku jalankulkija loikkaa eteen. 😀 Otaniemessä ja Tapiolassa sen sijaan pyöräilin paljonkin aikoinaan. Se oliki melkein ku maalla ois menny. 😉

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.