VALIKKO
10.7.2016 00:15

JUNALLA ESPANJASSA: Andalusian lumoissa

imageTerveiset paahteisesta ja mäkisestä Andalusiasta! Matkassa on ollut mutkia, kuten edellinen postaus antoi olettaa. Näin on ollut kirjaimellisesti – sillä Andalusian tiet kiemurtelevat iloisesti pienten vuorten ja kumpareiden välissä – mutta myös kuvainnollisesti.

 

image

 

image

 

Aivan ensimmäisen ongelman huomasin jo lentokentällä. Jätin onnistuneesti puhelimen siskon luokse! Tättärää! Fanfaareja! Tässä sitten näpyttelen tarinoita äidin puhelimella, eikä kuviakaan ole paljoa, koska äidin puhelimesta on jatkuvasti muisti lopuillaan… Kamera sentään on mukana! Lupaankin, että tulette näkemään huikean kuvasarjan Alhambrasta, kunhan pääsen kotiin.

Lento Malagaan sujui hyvin, mutta jatkon osalta kävi juuri niin, kuten ennustin: emme päässeet junalla Malagasta Granadaan. Niin ei käynyt suinkaan sen takia, etteikö junia olisi mennyt, vaan koska Malagan rautatieaseman täti ei suostunut myymään meille junalippuja. ”No trains to Granada, bus!” Yritä siinä sitten selittää espanjaksi kovaan ääneen päivittelevälle, että TÄMÄ REILIOPAS NÄYTTÄÄ MUUTA.

Lopulta suostuimme ottamaan bussin, sillä se oli a) halvempi siitä huolimatta, että meillä on reililiput b) bussi meni suoraan ilman vaihtoja c) se oli nopeampi. Siispä, vinkkinä: Matkustakaa Espanjassa junalla vain suoria matkoja isojen kaupunkien välillä – muuten pääsette hyvin ja halvalla bussilla. Viimeistään junalippuluukun täti tulee kertomaan sen teille.

 

image

 

Pääsimme lopulta perille maanteitse, mikä oli elämys monella tapaa. Teiden mutkaisuus ei millään muotoa estä espanjalaisia ajamasta 100-120 km/h jatkuvasti, joten bussin eturivin paikoilla olo oli kuin vuoristoradassa.

Lisäksi maisemat ovat Andalusiassa suomalaisen näkökulmasta todella erilaisia. Pinnanmuodoista näkee, että nyt ovat Euraasian ja Afrikan mannerlaatat törmänneet: vuorten pienipiirteinen poimuttuminen on jotain, mitä en ainakaan itse ollut koskaan nähnyt. Täydellinen metsättömyys korostaa vuorten muotoja – ja rinteille on istutettu silmän kantamattomiin oliivipuita, joiden rivistöt muodostavat erisuuntaisia tekstuureja. Keskisuomalaisena en osaa päättää olenko haltioitunut pinnanmuodoista vai onko maisema lopulta yksitoikkoinen. Jotain viehättävää ja samalla pelottavaa siinä on.

 

image

 

Tällä hetkellä olemme jo Cordobassa, jonne niin ikään tulimme bussilla. Ensimmäinen kohteemme, Granada, oli kaupunkina ihastuttava, eikä parissa päivässä oikein ehtinyt saada parasta irti. Jo parissa tunnissa oppi, ettei tässä maailmankolkassa tahdo pärjätä englannilla. Onneksi paikalliset ovat kuitenkin melko iloisia jo parista sanasta – ja palvelevat paremmin, jos osaa tilata edes oluen tai viinin espanjaksi.

Tässä ensitunnelmat, itse kaupungeista kerron toivottavasti lisää lähipäivinä – jos siskoni muistaa ottaa puhelimeni mukaan. Hän pääsee liittymään matkaseurueeseemme Madridissa.

Mitäs pidätte andalusialaisesta, maurilaisvaikutteisesta tunnelmasta?

 

image

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.