VALIKKO
18.1.2016 17:43

#lääppijät: Miesseurassa olevan naisen lähestyminen on omaisuusrikkomus

paluumuuttaja_tanssilattialla

Olen viimeaikaisen #lääppijät-keskustelun myötä miettinyt omaa historiaani seksuaalisen ahdistelun suhteen. Ensi-istumalta minulle ei tullut yhtään omakohtaista kokemusta mieleen, mutta tarkemman pohdinnan jälkeen muistan erittäin hyvin useamman uhkaavan tilanteen, jonka olen halunnut unohtaa. Yksi oli perhetuttumme häissä, useimmat baarin tanssilattialla. Eräät miehet jopa yrittivät ostaa seksiä minulta ja siskoltani Jyväskylän kävelykadulla pari vuotta sitten rallien aikaan. Kello oli seitsemän illalla ja olimme kaupungilla tavallisella ostosreissulla.

Siitä huolimatta, etten ole ollut vakavan seksuaalisen ahdistelun uhri: Koen, että on tärkeää nostaa esille seksuaalisen ahdistelun yleisyys suomalaisessa yhteiskunnassa (jo ennen väitettyä ”maahanmuuttoryntäystä”). Koen vahvasti, että voisin joutua seksuaalisen ahdistelun tai väkivallan uhriksi helposti. Vaikka olenkin 180 cm pitkä nainen, olen fyysisesti helppo uhri kuten kuka tahansa siro tyttönen – ehkä jopa helpompi, sillä olen lievästi liikuntavammainen. Toinen käteni ei toimi normaalisti, juoksen hitaasti, eikä minulla ole voimaa puolustautua. Suhteellisen helppo uhri siis. Luojan kiitos, minulla ei ole isoja tissejä.

Haurauden synnyttämä varovaisuus ei ole mikään uusi tunne, joka olisi virinnyt maahanmuuttajien määrän lisääntymisen myötä – päinvastoin, se on asia, johon olen tukeutunut jo lapsesta lähtien. Kuten suurin osa varmasti muistaa, 1990-luvulla meitä lapsia varoiteltiin ties millaisista namusedistä ja vieläkin, jos joku tuntematon tarjoaa minulle karkkia vähänkään poikkeavissa olosuhteissa, mietin vähintään kahdesti syödäkö sitä vai ei.

Tällainen toimintamalli saattaa tuntua täysin irrelevantilta aikuiselle ihmiselle, mutta olen todennut sen hyödylliseksi, ellei jopa lähtökohdaksi oman hengissä pysymisen kannalta. ”Älä ota karkkia vieraalta” –toimintamalli on sovellettavissa melkein kaikkiin elämän osa-alueisiin, mutta etenkin baarireissuihin. Vanhempana tämä toimintamalli onkin muuttanut muotoaan ”vahdi visusti juomaasi” ja ”välttele (suomalaisia) keski-ikäisiä humalaisia setiä” -toimintamalleiksi. Myös ”älä katso öisillä kaduilla ketään silmiin”-toimintamalli on todettu hyväksi.

Ajattelen itsenäisenä naisena, että ihanneyhteiskunnassa minun ei tarvitsisi turvautua tällaisiin toimintamalleihin. Vuorokaudenajalla, sijainnilla tai kenenkään muun sukupuolella, iällä tai humala-asteella ei pitäisi olla minkäänlaista vaikutusta siihen, kuinka ja miten liikkua paikasta toiseen tai suhtautua toisiin ihmisiin. Varovaisuus suomalaisena naisena on kuitenkin kaiken A ja O, väitetäänpä mitä tahansa naisten arvostuksesta ja tasa-arvosta. Huivia minun ei kuitenkaan kannata varovaisuuden nimissä käyttää, sillä se lisäisi täällä riskiä tulla ahdistelluksi uskonnollisista syistä – vaikka ei tarvitse mennä kovinkaan pitkälle historiassa taaksepäin kun huiveja käyttivät kaikki nuorista piioista naapurin mummoihin.

Vaatteilla onkin iso merkitys Suomessa, miten naisiin suhtaudutaan. Huomaan itsekin kauhistelevani sitä, kuinka vähissä vaatteissa naiset jonottavat yökerhoon täällä Pohjolan talvessa. Pakkanen ei kuitenkaan ole ainut huolenaihe. Yksi suurimmista huolenaiheista on se, että paljas pinta korreloi suoraan miehisen primitiivisen omistusoikeuden kanssa.

Luit oikein – tiedostaen tai tiedostamattaan (suomalaisetkin) miehet kokevat, että heillä on jokin käsittämätön, perimmäinen omistusoikeus naisiin. Tämä on epäilemättä evoluution saatossa lisääntymistä palvelemaan syntynyt ilmiö. Näyttää kuitenkin siltä, että emme ole päässeet eroon historiasta tutusta miesten omistussuhteesta naisiin, vaikka eläisimme minkälaisessa tahansa tasa-arvoisessa sivistysyhteiskunnassa.

Kuten jo mainitsin, #lääppijät-keskustelun myötä aloin pohtia omaa historiaani. Koko sen ajan, kun olen viettänyt (sinkkuna tai parisuhteessa) aikaa yöelämässä, olen ollut useimmiten miesten seurassa. Säännöllisesti olen ollut jopa seurueen ainut nainen, sillä moni parhaimmista ystävistäni on miehiä. Käytännössä kaikki minuun kohdistuneet lähestymiset ovat tapahtuneet, kun olen hetkellisesti ollut poissa miespuolisten kavereitteni tai poikaystäväni välittömästä läheisyydestä. Joko tanssilattialla, matkalla vessaan, baaritiskillä – tai tyttöporukassa. Harva näistä lähestymisistä on ollut mitenkään ahdistava, päinvastoin. On kuitenkin hämmentävää ja myös surullista huomata, että siihen saanko tarvittaessa olla rauhassa, vaikuttaa eniten se, mitä sukupuolta kaverini edustavat. Konkreettisimmin se kulminoituu juuri tanssilattialla, jossa mieskilpi on tehokkain keino välttyä uhkaavasti lähestyviltä käsiltä tai liian lähellä hinkuttavasta tapauksesta.

Siispä – kaikkein paras seksuaalisen häirinnän ehkäisymuoto on luotettava miesseura. Se voi olla isä, veli, kaveri, hyvä ystävä, poikaystävä tai puolituttu. Sillä, mikä on suhde tähän mieheen, ei ole oikeastaan mitään väliä. Yksittäisen tai useamman miehen läsnäolo tarkoittaa muille miehille sitä, että sinut omistetaan jo. Lähestyminen on silloin potentiaalinen omaisuusrikkomus ja saattaa aiheuttaa sosiaalisen tai jopa fyysisen konfliktin.

Teinkin pienen tutkimuksen miespuolisten parhaimpieni ystävien keskuudessa. Kaikki myönsivät, etteivät lähesty itse aktiivisesti naisia millään tavalla, mikäli naisella on seurassaan mies tai miehiä. Kysyin jopa, että onko kukaan ikinä yrittänyt iskeä naista, joka viettää iltaa miesporukan kanssa. Kukaan ei ollut iskenyt – ”se nyt vaan on kaikkia herrasmiessääntöjä vastaan”. Kukaan ei suoraan sanonut, että ”nainen kuuluu tällöin toiselle miehelle”, mutta jos rehellisyyden nimissä mietitään, mitä muuta herrasmiesäännöt koskevat, kuin sitä ”kuinka me nämä naiset jaetaan?

Emme siis ole oikeasti kovin kaukana siitä, mistä muslimimaita syytetään: naiset eivät voi kulkea kadulla ilman miesseuraa. Suomessa siihen on kyllä lupa ja oikeus, mutta aina se ei ole suinkaan järkevää. Esimerkkejä on lukuisia, eivätkä suurin osa niistä liity maahanmuuttajiin. Mikäli esimerkiksi haluat viettää rauhassa baari-iltaa pienpanimo-oluen ääressä, kannattaa pitää huoli, että seurueessa on edes yksi mies. Myös homot kelpaavat. Siltikin kannattaa pitää huolta, ettei riko vallitsevia ”normeja” – seurauksena voi olla raiskauksella uhkailu, kuten viimeaikaiset keskustelut osoittavat.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.