VALIKKO
27.1.2016 20:35

Kun vauva tuli taloon

20160127-20160127-DSC_0165

20160127-20160127-DSC_0039

Tätä toivepostausta lupailin teille jo eiliseksi, mutta lasten kanssa kaikki ei tunnetusti mene niinkuin aikuiset suunnittelevat. Ja tästä aasinsiltana päivän aiheeseen! Sama pätee täydellisesti myös kodin sisustamiseen, kun perheessä asustaa pieniä lapsia. Tai niin ainakin meillä. Seuraavaksi siis asiaa siitä, kuinka meidän sisustuksemme muuttui lasten tultua taloon.

En ollut osannut ajatella etukäteen, kuinka paljon askeettisemmaksi sisustusintoilijan kotia piti karsia vauvan kasvaessa.

Esikoisemme syntyi reilut kaksi vuotta sitten silloiseen kotiimme, avaraan kaksioon, jota olimme mieheni kanssa asuttaneet jo useita vuosia. Tilaa oli reilun 50 neliön verran, ei paljon, mutta kuitenkin täysin riittävästi asustamiseen pienen vauvan kanssa. Viimeiset viikot ennen pojan syntymää siivoilin ja järjestelin kotia ennennäkemättömällä tarkkuudella, ja kaikki turha vietiin pois vauvatarvikkeiden tieltä. Koska kyllähän kaikenlaista tarviketta oli melkoisesti – vaunut, turvakaukalo, pinnasänky, leikkimatto, hoitopiste, leluja, vaippoja ja kaapin täydeltä vaatteita.

Tähän olin kuitenkin osannut varautua, kyllähän tavaran tarve tuli tiedostettua jo raskauden aikana. En ollut kuitenkaan osannut ajatella etukäteen, kuinka paljon askeettisemmaksi sisustusintoilijan kotia piti karsia vauvan kasvaessa – innokkaasti liikkumaan lähtenyt, utelias ja n o p e a vilperttimme osoitti hyvin nopeasti sen, että kaikki lattiantasolle asetetut viherkasvit ja lattiavalaisimet sai huoletta siirtää varastoon. Ja hyvin pian oltiinkin vauvan kehityksessä siinä vaiheessa, että myös sohvapöydän kaunis asetelma ja uusi tarjoiluvaunu lasitavaroineen saivat lähtöpassit seisomaan, kiipeilemään ja kävelemään opettelevan vauvan tieltä. Vauva toi siis mukanaan kodin sisustukseen sekä jatkuvaa sotkua (ja siivoamista) että minimalistisempaa, karsittua ilmettä. Ehkäpä tavaramäärän tasapaino pysyi näiden avulla kohdallaan.

20160127-20160127-DSC_0045

20160127-20160127-DSC_0194

20160127-20160127-DSC_0067

Omakotitaloa suunnitellessamme osasimme onneksi jo huomioida monia lapsiperheen arkeen liittyviä toimintoja. Täytyykin sanoa, että supertilava eteinen ja muista tiloista erillinen kodinhoitohuone ovat osoittautuneet huippuratkaisuiksi tässä kasvavien pyykkivuorten ja urheiluvarustekasojen kodissa.

Uuden kodin sisustus taasen on syntynyt lapsiystävälliseksi oikeastaan ihan huomaamatta. Poikien pieni ikäero takasi sen, ettemme ehtineet välissä unohtaa, kuinka tavaroita saa taas asetella pienten käsien ulottumattomiin. Oikeastaan olisikin totuudenmukaisempaa sanoa, että olen jo unohtanut sen, kuinka sohvapöydälle tai tason pätkälle voisi joskus laittaa vähän pysyvämmänkin asetelman. Tai että kynttilöitä voisi sytyttää ainakin iltaisin, kun uteliaat sormet ovat jo uinumassa. Nämä kun olivat ihan itsestäänselvyyksiä vielä pari vuotta sitten. Lehtipinot jäävät usein vähän alemmas, mutta ne paperit ovat kyllä tunnin sisällä lattialla, joko silputtuna tai leviteltyinä pitkin lattiaa. Tyynyt ja torkkupeitot ovat onneksi kestävämpää tekoa!

Käytettynä ostettu sohvamme on kotimaisen Adean mallistoa ja siitä loistava valinta, että siihen saa helposti tilattua valmistajalta uudet päälliset (ja nykyisetkin ovat vesipestävät). Tämän kanssa taidamme kuitenkin odottaa vielä hetken, jotta kenenkään ei tarvitse hermoilla uuden sohvakankaan likaantumisen kanssa. Vastaavaa ratkaisua voin suositella muihinkin pikkulapsiperheisiin!

20160127-20160127-DSC_0161

20160127-20160127-DSC_0091

20160127-20160127-DSC_0107

Viherkasvit taitavat tällä hetkellä olla ainoa poikkeus kaiken muun karsinnan joukossa. Lattia on toki välillä (vähän) multainen, mutta kasvien raikas vehreys on niin kovasti mieleeni, että annan niiden olla esillä, vaikka se välillä lisäsotkua aiheuttaakin. Toki kasvit on pitänyt valita huolellisesti niin, että kaikkein myrkyllisimmät ovat jääneet kaupan hyllyille. Ja onneksi vihreät eivät ole muutamaa satunnaista maistelua lukuunottamatta päätyneet suuhun asti (se multa onkin sitten ihan eri tarina).

20160127-20160127-DSC_0215-2

Tuota taulukollaasia kootessani meinasin mokata: alin taulu kun tuli sen verran alas, että kuopuksenkin sormet siihen ylttivät. Mies onneksi ehti paikalle juuri ajoissa estämään ison kasan lasinsirpaleita. Eipä auttanut muu kuin sen taulun poistaminen, viis visuaalisuudesta. Sanomattakin selvää, että rennon tyylikkäästi seinään nojailevia tauluja ei ole meillä hetkeen nähty 😉 Ehkä niidenkin aika kuitenkin vielä koittaa, kyllähän lapset kasvaa osaavat.

Rentoutta, sotkun sietoa, huolettomuutta ja kestäviä materiaaliratkaisuja. Ne ovat muodostaneet meidän sisustuksen punaisen langan lasten tultua taloon. Tämä siitä huolimatta, että rakastan sisustaa kotiamme ja laittaa asioita esille kauniisti. Ja totta puhuakseni, minusta kaunis sisustus ei vaadi aina viimeisen päälle puunattua siisteyttä, usein kauniit ja esteettiset asiat osuvat silmiin ihan huomaamatta, tarkoituksettomasti, pienen sekaisuudenkin keskeltä. Ja hei, senhän ne tanskalaiset tekee niin hyvin, kuten tässä kirjoitin!

Oletteko te joutuneet tekemään kompromisseja kodin sisustuksessa lasten tultua taloon? Vai jatkuiko kaikki niinkuin ennenkin? Olisi mielenkiintoista kuulla kokemuksianne! 🙂

Hanna

PS. Vielä ehdit mukaan Artekin arvontaan! Arvonta-aika päättyy torstaina klo 22.

Kommentit

  • Hanna Laine

    Mä innostuin sisustamisesta enemmän vasta sitten, kun esikoinen oli jo maailmassa. Ehkä tuon takia en vieläkään osaa tehdä mitään asetelmia vaan sisustan lähinnä käytännöllisyyden mukaan. En siis ”maalaile” kauniita näkymiä asetelmien ja vastaavien kautta kotiin, vaikka niitä onkin ihanaa ihailla muiden kuvista.

    Kävin ostamassa eilen muutaman viherkasvin enkä ehtinyt miettiä edes sijoittamista, kun esikoinen onnistui nappaamaan pöydältä yhden kasveista ja mullat oli lattialla 😀 Jännä kyllä, että tv-tasolla oleva kasvi on saanut olla rauhassa.

    Tuli tässä nyt myös aiheeseen liittyen mieleen, että onpa kyllä mukavaa kun on pyöreä olohuoneen pöytä! 😀 Ei ole tuon osalta huolia, kun kuopus aloittaa kävelyharjoitukset.

  • Hanna | skandilinjalla

    Heh, voin niin kuvitella tuon kasvitilanteen 😀 Kuvailitpa muuten hienosti tuon ”näkymien maalailun”, sitähän se tosiaan on, kauniisti sanottu. Pyöreät pöydät on tässä vaiheessa erittäin jees!

  • Nea

    Kiva postaus ja niin tuttua ainakin meillä kolmen 4,5-7,5-vuotiaan lapsen kanssa! Meiltä lähti sohvapöytäkin vuodeksi, kun kuopus sai halkaistua korvarustonsa tikattavaan kuntoon sohvapöydän laitaan. Siihen ei siis tarvittu pöydän kulmaa. Varoituksen sanana pyöreään pöytään luottaville 😉

    Nyt kun kuopuskin on jo 4,5 niin on jo huomattavasti helpompaa, tosin leikkien myötä mikään ei edelleenkään pysy paikallaan. Sohvapöytä on useimmiten pikkuautorata, toimisto, kaupan kassa tai legoukkojen kesämökki 😀 Lapsilla on kaksi pöytää myös leikkihuoneessa, mutta siellä ei kai ole yhtä mukava leikkiä. Minulla on sohvapöydällä kukka ja kynttilä, mutta ovat tälläkin hetkellä piilossa pahvilevystä askarrellun tietokoneen näytön takana 😀

    Itse ajattelen, että tämä on ohimenevää ja muutaman vuoden päästä saan ihan rauhassa puunata kotia, jos mieli tekee. Sitten kun soittelen teinien perään, niin saattaa tulla ikävä näitä hetkiä, kun sotkivat kotia omilla hassuilla touhuillaan 🙂

    • Ihana kommentti, Nea! Ja niinhän se on, että tämä aika menee kuitenkin loppujen lopuksi nopeasti ohi ja luultavasti sen perään vielä haikeudella muistelee. Meilläkin leikit saa levittyä pitkin kotia, ei niiden minusta tarvitse rajautua lastenhuoneeseen, vaikka kyllähän nuo legot vähän kirpaisevat, kun päälle astuu 😀

  • Suvi Matilainen

    Meillä on koti sisutettu ns. koiraystävälliseksi ja oonki miettinyt että kun esikoinen kesäkuussa pamahtaa paikalle, niin millaisia muutoksia ajanmittaan alkaa näkymään tai tulemaan tarpeeseen. Nuo karvalapset on ollut kohtuu helppo opettaa olemaan koskematta eri asioihin jo aika pienenä, mutta lasten kanssa ei taida ihan yhtä näppärästi onnistua 😀

    • Heh, ainakaan meillä tuo kouluttaminen ei ole vielä onnistunut kovinkaan menestyksekkäästi 🙂 Muutoksia varmaan tulee, mutta onneksi kuitenkin vähitellen niin ehtii vähän tottua. Onnea odotukseen! 🙂

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.