VALIKKO
23.11.2016 09:18

Mitä pukeutuminen minulle merkitsee?

Kaikki meistä pukeutuvat – jollakin tavalla. Yksi pukee päälleen mahdollisimman mukavat vaatteet, toinen käytännölliset, kolmas viimeistä muotia olevat, neljäs merkkivaatetta ja viides mitä tahansa, mikä hänen mielestään näyttää hyvältä. Tyylejä on monia ja kaikilla on omansa – oli se sitten tyylikästä tai tyylitöntä.

 

Omalla kohdallani pukeutuminen on kyllä täysin tyylitajutonta, josta blogikin on saanut nimensä. Seuraan kyllä muotia (mutta en ahkerasti) ja tiedän, mikä on kevään suosikki väri, millaiset kengät ovat kesällä in tai millaista takkia syksyllä kuuluisi käyttää. Nuo muotivirtaukset vain eivät itseä hätkäytä suuntaan tai toiseen. En ole koskaan ollut muodin mukana menijä, vaan enemmän omaa visiota pukeutumisesta toteuttava haihattelija.

 

Lapsena puin päälle hyvin pitkälti sitä, mitä äiti minulle sattui ostamaan. Totta kai joihinkin vaatteisiin tuli sanottua tiukasti ”hyi yäk, ei!”, mutta suurimmaksi osaksi kaikki puettiin. Pidin tuolloin leveistä lahkeista ja korkeakauluksellisista villapaidoista.

 

Muistan erään takin, jonka äiti oli minulle ostanut… olisiko ollut neljännellä, viidennellä luokalla? Takki ylsi polviin ja matki kuvioltaan ja väriltään farkkukangasta. Täkin hihoissa, kauluksessa ja vetoketjun reunoissa meni sateenkaaren väristä karvaa. Olin odottanut takkia kuin kuuta nousevaa ja innoissani puin sen päälleni. Pidin takista todella paljon.

 

Koulussa koin sitten suuren pettymyksen takkini kanssa. Luokkalaiseni nauroivat minulle ja pari tyttöä kysyi, mistä roskiksesta olin takin löytänyt, kun se oli niin kammottava. Eräs poika yritti repiä sateenkaarikarvaa irti takkini hihoista ja kauluksesta.

 

Itkin koko matkan koulusta kotia ja äitini kysyi, mikä minulla oli hätänä. Heitin tuolloin takin lattialle ja itkin; ”harakatkin nauraa minulle tämän takin takia, en halua enää ikinä laittaa sitä päälleni!”
Onneksi äitini näytti ymmärtävän, että takki oli tosiaan ollut minulle ongelmallinen ja piilotti takin. En tiedä, heittikö äiti takin pois vai mitä hän sille teki, mutta en nähnyt takkia enää koskaan.

 

Tuon tapahtuman jälkeen tyydyin pukeutumaan lopun ala-astetta mahdollisimman neutraalisti. Sain käyttää jotakin väriä tai vaatemallia vain, jos näin jonkun toisen luokallamme käyttävän sellaista ilman kiusaamisvaaraa.

 

Yläasteelle siirtyessä oli mieleni muuttunut ja olin päättänyt, ettei minua enää haittaisi, miten muut ajattelevat. Pukeuduin seiskaluokan alussa paljon lempiväriini siniseen. Käytin muutenkin paljon värejä ja kaikki erilainen kiinnosti minua. Saatoin hommata hassun kuosisen paidan, oudosti leikatut housut tai omituisen malliset kengät. Tykkäsin myös pitää hattuja ja tehdä erilaisia kampauksia.

ylaste

Yläasteen aikaista goottimeininkiä.

Kahdeksannella luokalla minulla alkoi goottivaihe. Vaatteet vaihtuivat mustiksi, hiukset olivat kirkkaan punaiset ja meikit… no, eivät varsinaisesti tummentuneet, mutta alkoivat hakea enemmän kissansilmäistä kajal-vetoa. Vaatteisiin alkoi ilmestyä niittejä, nahkaa, paksuja pohjia, ketjuja, remmejä ja niittipantoja sekä rannekoruja. Tein tuolloin myös vahingossa itselleni huuleen nuppineulalla huulikorun, johon lopulta laitoin korvakorun kun tajusin, että neula oli mennyt huulesta läpi. Tämä koru ei tosin pysynyt minulla kuin pari viikkoa, kunnes otin korun pois. Ensimmäiset oikeat lävistyskoruni hankin 15-vuotiaana Viron matkalla (tosin Suomen puolella) ja kävin ottamassa itselleni nenäkorut – yhdet molemmille puolille.

amis

Vas. 19v kuva ja oikealla 18v. kuva

Amiksessa pahin goottikauteni oli jo päättynyt ja olin alkanut käyttämään myös muita värejä (lähinnä valkeaa, violettia ja punaista). Tyylini alkoi myös hiljalleen hieman rauhoittua ja vaikka pukeuduin edelleen pääasiallisesti mustaan, saattoi minulla olla päälläni musta kauluspaita, suorat housut, musta nahkavyö, mustat nahkanilkkurit, musta nahkatakki ja hopeinen kaulakoru. Pukeuduin yllä edelleen – päivästä riippuen – provosoivasti, mutta tässä vaiheessa oli selkeästi havaittavissa jo tyylin hienoa rauhoittumista.

 

Minulla oli aina ollut- lapsesta saakka – pitkät hiukset. Amiksen viimeisenä vuotena, pari päivää ennen valmistumista, päätin sitten leikata hieman huonossa kunnossa olleet pitkät hiukseni lyhyeksi. Tämä oli mullistava hetki hiusteni maailmassa, sillä olin aina aiemmin pelännyt lyhyitä hiuksia. Kun kerran uskalsin leikata hiukseni, uskalsin tehdä sitä jatkossakin – yhä lyhyemmäksi ja lyhyemmäksi.

lyhyet

Aikajärjestyksessä, mitä hiuksilleni on tapahtunut vuosina 2004-2010.

Näihin aikoihin aloin käyttämään pukeutumisessa myös enemmän peruukkeja ja piilolinssejä. Aloin kiinnostua lolita (japanista kotoisin oleva katutyyli, jonka tunnusomaisia piirteitä ovat mm. nukkemaisuus ja tyttömäisyys. Pitsit, isot hameet ja söpöt/elegantit asusteet kuuluvat tyyliin) ja gyaru (Gyaru on japanilainen nuorisotyyli ja muotoutuu sanasta gal, joka tarkoittaa tyttöä. Gyaru-tyylissä korostetaankin kaikkea tyttömäistä: tyyliin kuuluu tarkka ja huolellinen laittautuminen, siisti pukeutuminen lisäksi useasti myös tekoripsien, tekokynsien tai värillisten, silmiä suurentavien piilolinssien käyttö) tyyleistä ja kokeilla niiden sekoittamista omaan pukeutumiseeni. Sinällään hieman huvittavaa, koska lyhyet hiukset tekivät minusta taas helpommin maskuliinisen, poikamaisen. Epäilen, että koin tuossa vaiheessa pientä kriisiä itseni kanssa, vaikka pidin lyhyistä hiuksista, niin koin ne jollain tavalla hyvin poikamaisiksi ja tahdoin jollain tavalla tuoda naisellisuuttani enemmän esiin.

peruukit

Suosikkiperuukki on vaihdellut fiiliksestä riippuen. Tässä on mukana 4 suosikkia: oikealla ylhäällä oleva violetti, vasemmalla alhaalla oleva lyhyt blondi, oikealla toisiksi viimeinen harmaa sekä oikealla alhaalla oleva punertavan ruskea pitkä peruukko.

Tuolloin aloitin myös Tyylitajuttoman pitämisen. Tyylini on tuosta hieman muuttunut ajan saatossa, mutta ei enää niin radikaalisti verrattuna siihen, mitä muutoksia pukeutumiseni ja ulkoinen habitukseni on kokenut aiemmin. Muutan edelleen tyyliäni ja ulkonäköäni päivän mukaan, mutta en sen takia, etten tietäisi, miltä haluan näyttää – vaan sen takia, etten halua näyttää aina samalta.

 

Pari vuotta sitten tulin siihen tulokseen, ettei minun ole mitään järkeä yrittää sovittaa itseäni vain yhteen muottiin, kun en kuitenkaan kauaa sellaisessa viihdy. On paljon helpompi muutella omaa tyyliäni sen mukaan, millainen fiilis minulla milloinkin on. Voin siis helposti olla maanantaina pastellinen lolitatyttö, tiistaina tummanpuhuva gootti, keskiviikkona elegantti ja hillitty muotiluomus, torstaina isorillinen hipsteri, perjantaina suoraan ysäriltä karannut teini, lauantaina poliiseille haistatteleva punkkari ja sunnuntaina meikkaamaton collarityttö jota oma perhekään ei kadulla enää tunnista.

 

Nykyisin tyylini on muuttuva aina päivän mukaan.

Nykyisin tyylini on muuttuva aina päivän mukaan.

 

Itselleni pukeutuminen on tapa, jolla saan irrottautua arjesta. Saan leikitellä itselläni, mielikuvituksellani, vaatteillani, ulkonäölläni. Saan kuvastaa sitä, mitä juuri minä olen. Kaikkia hyviä ja huonoja puoliani: naisellisuuttani, poikamaisuuttani, seksikkyyttäni, epävarmuuttani, tyttömäisyyttäni, intohimojani, lempivärejäni. Minun ei tarvitse miettiä, mitä muut ajattelevat pukeutumisestani niin kauan kun itse olen tyytyväinen siihen.

 

En hae pukeutumisellani huomiota, enkä itse asiassa enää kaupungilla ollessani huomaa, jos minua tuijotetaan. Olen tottunut siihen, eikä se minua haittaa. Minua ei haittaa ihmisten kommentoinnit, tuijottaminen eikä kuviin pyytäminen tai uteliaisuus, mistä olen tulossa tai mihin menossa. En loukkaannu, jos joku luulee minun olevan menossa naamiaisiin tai luulee minua kymmenen vuotta nuoremmaksi kuin olen. Minusta on hienoa, että ihmiset uskaltavat ihmetellä ja kysyä.

 

Minua usein yritetään väkisin tunkea tiettyyn muottiin, joten olen luonut itselleni oman tyylisuunnan. Ja tämä tyylisuunta on:

Pastel rock.

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.
Stoorin bloggaaja? Kirjaudu sisään tästä.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.