VALIKKO
23.5.2017 18:27

Aikuisten ystäväkirja – haaste

Meidät stoorilaiset haastettiin Rosa Camillan -blogissa täyttämään ystäväkirjaa, aikuisten sellaista. Lapsuudessahan tämä oli tuttua puuhaa. Tarrakuvia säästeltiin ja liimattiin niihin kuvalle tarkoitettuihin koloihin. Suuri kunnia oli päästä kirjoittamaan ensimmäisenä jonkun luokkakaverin ystäväkirjaan.

Nimeni on… Liisa. Kaikilla on jotakin hienoja tarinoita nimensä takaa. Isoäidin äidiltä peritty nimi tai suvussa muutoin pitkään kulkenut. Tai sitten äidin nuoruudessa lukeman romaanin sankaritar. Mullakin on tarina, mutta se ei ole hieno. Iskällä oli ollut nuorena hevonen, nimeltään Liisa. Äiti ja isosisko olisivat halunneet minusta Kaisan ja isä Liisan. Isoveli oli sitten viimein kinasteluun väsyneenä tokaissut: se on Liisa, eikä siitä puhuta enää. Liisa minusta sitten tuli.

Jotkut tosin kutsuvat minua… Lissuksi ja töissä mä oon Pikku-Liisa (niin ja mun mummi sanoo kanssa Pikku-Liisaksi). Lasten suussa olen ollut äiti ja äiskä, nykyisin mutsi…

Olen syntynyt… huhtikuussa 1980.

Lapsuuskotini langallinen numero… 854753. Se on hauska miten se on iskostunut selkäytimeen. Ja sit mä muistan kahden lapsuudenystävän kodin puhelinnumeron edelleen ulkoa.

Pienenä olin varma, että minusta tulisi… lastentarhanopettaja tai opettaja. Ei tullut sitten kuitenkaan. Neljän vanhana olin ilmoittanut olevani tuleva rock-tähti. Realiteetit laulun lahjoista tuli kuvioihin hieman myöhemmin.

Täydellinen puoliso… seisoo vierellä sekä kestää kaikki tuulet ja tuiskut. Luotettava ja jämäkkä olkapää johon nojata päivän päätteeksi. Saa naiseltaan jalat alta ja nauramaan vielä vuosien jälkeenkin.

Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen… nukkuisin vähän enemmän ja lukisin. Rakastan sekä lukemista että nukkumista.

Harrastan nyt… lenkkeilyä, lukemista ja kahvakuulaa.

Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä

Noloin tv-ohjelma josta pidän… Greyn anatomia. Lääketieteellisessä mielessä täyttä shittiä, mutta mä oon muuten koukussa siihen.

Bravuurini keittiössä… ei mikään. En ole varsinaisesti mikään loistokokki. Teen kyllä ainakin lasten mielestä tosi hyvää omatekoista pitsaa. Pohja durumjauhoista jne.

Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina, kun… nyt vaan voi itkeä. Itken häissä, hautajaisissa, syntymäpäivillä, ristiäisissä, valmistujaisissa, elokuvissa, koulun joulu- ja kevätjuhlissa jne. Jos jollain on tosi kyyninen suku ja arvelee juhlistaan tulevan turhan tunteettomat, minut kannattaa kutsua sinne itkemään.

Lapsuuden lempilelu oli… siskon Helsingistä ostama tosi hieno barbi.

Lempilelu nykyään… neulepuikot.

Salainen paheeni on… karkit. Tai se ei kyllä salaista ole, ihan avoimesti tykkään tosi paljon karkeista.

Eikun se ihan oikea salainen paheeni on… tykkään kyllä hyvästä skumpastakin 😉

Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut… olet vahvempi kuin uskotkaan.

Ihan hauskaa puuhaa vieläkin tämä ystäväkirjaan kirjoittelu.

Liisa

Kommentit

  • Jenni

    Moni kohta hymyilytti, ihana Liisa 😀 !

     0
    • Liisa

      <3
      Huomasin samalla etten ole vastannut yhteen kohtaan. Sinänsä tuo pitää kyllä paikkansa, nimittäin parin lasillisen jälkeen kuuntelen yleensä joko miestäni hänen nauttimansa parin lasillisen jälkeen tai sitten kuuntelen hiljaisuutta, en spotifyta. Mä narkkaan hiljaisuutta.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.