VALIKKO
27.10.2017 18:37

Talviarkea ja -asua

Suurin osa on elämästä on ihan vaan arkea. Sitä meiltä bloggareilta aina pyydetään. Ihmetellään miksei sitä näytetä enempää. Mietitään, että on siinäkin teeskentelijöitä. (Menisivät oikeisiin töihin eivätkä esittelisi blogissaan miten ihanaa se on villasukat jalassa työntää design-pata täynnä luomulihaa uuniin. Siksi toisekseen näin sen yhdenkin bloggarin ostamassa porkkanalettuja yksi päivä kaupassa, muka lähiruokaa aina. Luonnossa oli siksi toisekseen aika hirveen näköinen. Taitaa photoshopata kuviaan aika reilusti.)

Päätin nyt ottaa siis härkää sarvesta ja kertoa teille arkipäivästäni. Siitä kuinka kello herätti tänään klo 5.20 ja väsytti ihan hemmetisti. Aamutoimet on arkena aina mallia: pissa, hammaspesu, vaatteet päälle, tukan kampaus, silmäpussit piiloon ja menoksi. Mainittakoon, että kaikki minkä voi iltaisin laittaa valmiiksi, laitetaan illalla valmiiksi. En ole varsinaisesti aamuihmisiä.

Vilkaisu ikkunasta kertoi talven todellakin tulleen. Autoon mies oli onneksi vaihtanut talvirenkaat. Itse ostuin kyydissä ja hörpin teetä kesto takeaway -mukista. Aamupalan pakkasin mukaan ja söin vasta nopeesti työpaikallani. Sinne saavuin aikaisemmin kuin normaalisti koska olin lähdössä kouluttamaan työkaverin kanssa. Läheiselle terveysasemalle lipsuteltiinkin sitten mukavan liukkaassa säässä läppäri kainalossa. Mulla jalassa korolliset nilkkurit ja työkaverilla tasapohjaiset tennarit, ei ihan nappivalinta kummaltakaan. Enkä voinut edes ruikuttaa ja roikkua hihassa vetoapua anellen, toisella lipsui yhtä pahasti kuin itselläkin. Tätä se nyt sitten on, talvi. Paitsi, jos uskomme säätiedotuksia, niin lumet ovat sunnuntaihin mennessä vesisateen myötä kaikonneet.

Muutoin työpäivä meni melko nopeasti ja vaihtelevissa merkeissä. Ei ihan normaali työpäivä, koska kollega hoiti mun asiakkaat. Itse tupsuttelin kaikkea pientä siellä ja täällä.Töistä pääsin klo 15.30, noin suurinpiirtein. Miehen kyytiin työpaikan pihalla, teini puhelimen päähän ja kysymyspatteristo kehiin: ”onko lääkkeet mukana, yökkäri, söitkö ennen lähtöä, kertasitko maanantaisiin kokeisiin, ai lähdit sit lenkkareilla käveleen umpihankeen?”

Napattiin kuopus pianotunnilta mukaan ja kurvattiin postilaatikon kautta mäki ylös. Esikoinen tarpoi siinä vaiheessa jo kaverin luo yökylään.

Kotona olikin mukava kerros lunta rappusilla odottamassa. Korolliset kusiluistimet pois, tukevampaa tilalle jalkaan ja lakaisemaan. Kuopus dokumentoi tilannetta sekunti sekunnilta. Näin ne blogikuvat otetaan. Mainittakoon, että eivät ole sommiteltuja, shopattuja eikä filtteröityjä.

Kun työntää pyllyn pitkälle, tosi pitkälle ja tuuppaisee oikeen reippaasti niin lumet lähtee helpommin liikkeelle.

No okei otetaan yksi poseerauskin…

… tai kaksi.

Tuolla muuten menee joku hälytysajoneuvo. Meillä menee tosi harvoin niitä. Kuulostaako paloauto vai ambulanssi tuolta? Se ei joka tapauksessa merkkaa hyvää. Nyt sireenin ääni lakkasi, ei hitto se taisi pysähtyä johonkin lähelle. Toivottavasti ei nyt kenellekään ole sattunut mitään, tai no tietysti jotakin on, koska pillit päällä mennään. Mut siis toivottavasti ei kenellekään tutulle. Tosin eihän näinkään voi sanoa, koko kylä täynnä tuttuja. Vai kuuluuko se ääni vieläkin, meniköhän kuitenkin naapurikylään? Aika paljon tuttuja sielläkin.

Tutuista puheen ollen, siis ihan oikean elämän tutuista. Kun me tavataan niin ei ole mikään pakko puhua blogista. Ei teidän tarvitse kertoa oletteko tai ettekö ole lukeneet. Ihan kiva jos käytte lukemassa, mutta ei tartte suorittaa virallista kuittausta. Älkää ottako paineita siitä. Puhun teidän kanssa mieluummin kaikesta siitä mistä ennenkin. Ette arvaakaan kuinka arvokasta se on. Olen ihan se sama ihminen kuin aiemminkin. Eikä tarvitse pelätä blogiin päätymistä. En ikinä julkaise kenenkään kuvia ilman lupaa, en edes perheenjäsenieni. Joku perhettänikin ehti jo sääliä, kun heidätkin julkisesti blogissani esittelin.

Mennäänkö ottamaan vielä yksi pose tonne puupinon luo? Ei tästä tosin taida nyt tulla mitään.

Pystyssä pysymisenkin kanssa tuntuisi olevan ongelmaa. Parempi ehkä lopettaa kuvaaminen. Näistä tulee nyt juuri niitä kuvia mitä ei blogiin laiteta, niissä irvistellään, könytään ja näytetään pönäköiltä.

Takaisin siis arkeen. Ruokaa, takkaan tulet ja puita joka ikiseen paikkaan missä niitä nyt tarvitsee. Eli sauna ja puuhellan viereen, sen takan lisäksi. No jos totta puhutaan niin mies kävi hakemassa ne puut ja teki sen ruoankin. Kiitos! Sen jälkeen äiti bloggaa ja lähtee lenkillä. Tai siis blogisti työskenteli koneella jo miehen hakiessa puita ja tekiessä ruokaa. (On se aika itsekäs muija, mutta onneksi sen lapsilla vaikuttaisi olevan edes kunnollinen isä. Elääköhän ne joka päivä näin? Miesparka…)

Pimeä ehti tulla tässä kirjoitellessa. Viitsiikö sinne lenkille nyt edes lähteä enää, jos lämmittäis vaan saunan ja odottais et Vain elämää alkaa.

Asiallisesti puhuen. Syy miksi sitä oikeata arkea näytetään ja kerrotaan aika vähän lienee bloggareiden halu pitää asioita myös itsellään. Edes se arki on omaa ja siten omalla tavallaan pyhää. Ei arjen piilottelu siis välttämättä ole sitä, että haluttaisiin näyttää hienommilta ihmisiltä. Sellaisilta jotka ei käy töissä, vessassa tai joudu pesemään pyykkiä. Joiden kodissa ei pyöri likaisia sukkia nurkissa ja parisuhde on pelkkää vuosia jatkuvaa kynttiläillallista.

Ehkä on helpompaa julkaista kuvia vaikka talvipäivän asusta ja kehua kuinka mukava syyslomareissulta ostettu pikkuisen liian iso villapusero on. Menee melkein mekosta. Väri on juuri syksyn must-paletista eli viininpunainen. Ehkä lukijoistakin on kivempaa tietää mistä se on ostettu (ihan henkkamaukka on), kuin kuulla sen sijaan bloggarilla olleen pohjimmiltaan aika paska viikko. Työkakkaa ja kotikakkaa sekä kuumekakkaa. Onneksi nyt on viikonloppu ja se ei ole yhtään syvältä.

Tässä oli annos arkea, kun sitä aina niin kovasti pyydetään. Oliko se kaiken sen odottamisen arvoista vai onko jatkossa kuitenkin kiva lukea sitä hieman kiillotetumpaa pintaa?

Mukavaa viikonloppua!

Liisa

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.