VALIKKO

Elämänjäljet

Tällä hetkellä peilistä katsoo aamuisin vastaan elähtäneen näköinen nainen. Hiuksissa harmaata ja naama on turvoksissa. Katseessa asuu epävarmuus ja väsymys.

Blogin bannerissa pyörii plastiikkakirurgin mainos jossa tarjotaan tarjoushintaan leikkausta roikkuville luomille. Mainostajakin on ilmeisesti huomannut markkinaraon. Voisi olettaa, että blogiani lukevat samaa ikäluokkaa olevat naiset, keski-ikäistyvät. Naiset joiden luomet roikkuvat yhtä pahasti kuin bloggaajan. Instagramissa seuraajakseni alkaa toinen klinikka jonka sivuilta selviää, että heillä olisi tarjolla isompaa rintavarustusta. Rahalla saisi siis pinnan siloitusta ja virheet piiloon. Haluaisimmeko me ostaa myös ikuisen elämän jos sitä tarjottaisiin?

DSCF3669

Katson harmaita hiuksiani ja mietin kuinka se liittää minut sukuni historiaan. Edesmenneen isäni suvun jossa monet harmaantuvat aikaisin. Katson silmieni vieressä olevia ryppyjä ja ajattelen kaikkia niitä hetkiä kun on naurettu silmät kyynelissä lisää ryppyjä kulmiin. Katson imetyksien olemattomiksi kutistamia rintojani ja muistelen niitä kuukausia kun olen pitänyt noilla nahkaräteillä lapseni hengissä. Katson vatsalihaksiani joiden keskellä on rako. Siellä kasvoi kaksi elämäni rakkaimmista ihmisistä.

DSCF3343

Tarkastelen silmäpusseja. Mietin kuinka ne kertovat valvotuista öistä. Niistä öistä kun ilta jatkui aamuun asti. Silloin kun elämässä ei ollut muuta kuin se hetki, kaksi ihmistä ja taivas kattona. Niistä öistä kun elämä oli pelkkää nuoruutta ja juhlaa. Niistä öistä vuosia myöhemmin kun pieni elämänalku tarvitsi minua turvakseen. Niistä öistä kun olen valvonut toisten ihmisten kalleimpien aarteiden unta.

Katson käsiäni. Kuivia, hilseileviä ja halkeilevia. Ei rakennekynsiä, ei edes lakkaa. Kynnet rumasti lyhyeksi nyrhityt. Näillä käsillä tehdään työtä. Nämä kädet muuttuvat kauniiksi sillä hetkellä kun astun sisään työpaikalleni, sinne minne kukaan ei koskaan haluaisi joutua. Näillä käsillä kosketetaan ja hoidetaan pahaa pois ihmisen pennuilta.

DSCF3665

Nämä kuoret ovat palvelleet minua hyvin, kiitos siitä. Kuoret ovat kuitenkin menettäneet merkityksensä. Elämä on opettanut, että kuorten rapistuminen ei lopeta elämää. Kuorten alla olevan haurastuminen sen sijaan horjuttaa elämää ja voi sen myös lopettaa. Viimeisellä viivalla ei verrata enää uurteiden määrää vaan kokemusten.

Kiitos elämä kuluneista vuosista ja saamistani kunniamerkeistä. Malja tulevaisuudelle, elämälle ja keväälle!

DSCF3687

 

 

Kommentit

  • Heini Selänne

    Se on just näin! Kippis! ❤️

     0
  • Tauno Leppäkoski

    Kauniiseen järjestykseeni olit osannut taas laittaa sanasi. Tätähän se elämä on.

     0
  • Kuppilan täti

    Hyvin puhuttu. Sulla on onneksi tuo pituusetu, että näytät alaikäiseltä vielä kymmenenkin vuoden päästä harmaista huolimatta 😀

     0
  • Minna Keto

    Ihanasti kirjoitettu! 🙂 Blogiasi on muutenkin ilo lukea. Mieskin totesi viikonloppuna syntymäpäivillään, että tässä ovat hänen elämänsä kaksi parasta ja pahinta vanhentajaa, osoittaen minua ja poikaamme. Että ei kai sitä voi valittaa kun on näin hyvin kuitenkin käynyt. 🙂

     0
    • Liisa

      Hyvin sanottu mieheltäsi 🙂 Kiitos Minna, minä kuulun sinun lukijoihisi ❤

       0
  • Annastiina Lesonen

    Ihana postaus! Nyt liippasi sen verran läheltä, että pakko kertoa pojan terkut, käytiin työpaikallasi joulukuussa ja 5v mietti tässä alkuvuodesta et millonhan hän taas pääsee sinne, ihmettelin vähän niin sanoi et no kun se täti oli niiiiin kiva! Että jatka samaa rataa! siellä ja täällä blogissa.

     0
    • Liisa Souru

      Kaunein palaute ikinä ❤ Kiitos ja hyvää kevättä sinulle ja pojallesi 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.