VALIKKO
31.1.2016 12:16

Elämänmenoa teatterissa

Eilen aukesi upea mahdollisuus päästä katsomaan Elämänmenoa -näytelmän kantaesitystä Jyväskylän kaupunginteatteriin.

DSCF3200

Elämänmenoa on Kaisa Korhosen ohjaama ja Heini Junkkaalan dramatisoima näytelmä, Pirkko Saision esikoisromaanin pohjalta. En ole lukenut kirjaa enkä myöskään nähnyt Åke Lindmanin TV-elokuvaa. Teatteriin lähdettiin pohjatiedoilla jotka luimme Jyväskylän kaupunginteatterin nettisivuilta: ”Elämänmenoa sijoittuu sotien jälkeiseen pula-aikaan. Vain lapsista ei ole pulaa…” Olen aina ollut kiinnostunut Suomen historiasta ja nimenomaan menneestä arkielämästä. Olen lukenut paljon kirjoja jotka kertovat entisajan elämästä, sota-ajasta sekä sotien jälkeisestä arjesta mm. Laila Hirvisaaren (ent. Hietamiehen), Enni Mustosen sekä myös Päätaloja. Lähdin siis matkaan suurin odotuksin.

Odotukset palkittiin, hurmaannuin täysin. Elämänmeno on tavallisen Helsinkiläisen työläisperheen selviytymistarina. Näytelmässä kulkee päällekkäin monta tarinaa. Sen lisäksi, että näytelmä on työläisperheen tarina, se on myös nuoren Marja -tytön kasvutarina aikuiseksi naiseksi sekä kertomus vaikeasta äitisuhteesta ja isän ikävästä. Loistava ajankuva sotien jälkeisistä vuosista ja vuosikymmenistä.

Ensi-illassa Marjan roolin kuljetti alusta loppuun asti onnistuneesti Anne-Mari Alaspää. Perheen äitiä, elämäänsä ja rakkauteen pettynyttä Eilaa esitti Anneli Karppinen. Tämä verevä ja ronskipuheinen nainen kirvoitti huuliltani monet hersyvät naurut. Silti oma suosikkini oli perheen isä Alpo, tavallinen suomalainen mies. Työläinen, viinaan menevä, tossun alle joutunut, saamaton mies. Mies joka selvisi sodasta ja yritti parhaansa mukaan selvitä myös sen jälkeisestä elämästä. Kiitos Hannu Lintukoski roolisuorituksesta! Miten rakastankaan tavallisia suomalaisia miehiä ♡ Mainittakoon, että oma suomalainen mieheni piti myös näkemästään. Saan hänet varmasti jatkossa mukaani teatteriin.

Kerrankin jätin villatakin ja -sukat kotiin. Merkkihetkestä otettiin myös todistusaineistoa.

mekko/// Cubus , clutch/// Tiger of Sweden , rannekoru///Våga

mekko/// Cubus , clutch/// Tiger of Sweden , rannekoru///Våga

Kiitos eilisestä illasta Jyväskylän kaupunginteatterille ja Stoorille. Menossa mukana oli kolmisenkymmentä muuta Stoorilaista aveceineen. Olen pahoillani, että tunnistin teistä vain jokusen.

 

Kommentit

    • Liisa Souru

      Nimenomaan 🙂 Istuttiinko me samassa pöydässä kahvilla? En yhtään osannut yhdistää kasvoja ja blogeja toisiinsa. Päädyin vain hymyilemään kaikille 🙂

       0
  • Hanna Laine

    Eiliseen keskusteluun liittyen: jäikö nyt lenkki välistä, kun tänne uusi kirjoitus ilmestyi? 😉

    Pitäisi itsekin tästä jokunen sananen blogissa mainita.

     0
  • Isosisko

    Ei oo totta, te ootte käyny teatterissa! Mä en kestä. Käytiin mekin elokuvissa vuonna 1993 kattomassa Uuno Turhapuroa. Muistan televiosta sarjan. Siinä äitiä esitti mahtava Ritva Oksanen. Samalla kertaa jotenkin traaginen ja hersyvä. Se esitettiin silloin, kun et ollut vielä syntynyt ja hajoittanut sitä meidän musta-valkotelkkaria. 🙂

     0
    • Liisa Souru

      Käytiin teatterissa ja oli hyvä. Mä voin kuvitella Ritva Oksasen Eilan rooliin. Oksanen on näytellyt useita ”työläisakan” rooleja loistavasti. Mennään joskus yhdessä teatteriin. Mä voin viedä sut vaikka sitten kun täytät pyöreitä 🙂

       0
      • Niina

        Kai se menee niin, että joka asiassa pitää olla soraääni/eriävä mielipide ja niin tietysti myös tämän asian kanssa. Itse en meinaan pitänyt esitystä loistavana, hädin tuskin hyvänä, oma luokitukseni olisi: katsottava. Käyn aika paljon teatterissa niin täällä Jyväskylässä kuin Tampereellakin ja melko aukottomasti olen sinne aina valmis lähtemään, niin myös tämän tarjotun teatterielämyksen kohdalla. Ja olen oikein tyytyväinen, että lähdin. Tarjotuissa teatterielämyksissä on juurikin parasta se, jos ne ovat näytökseen, jonne ei tulisi itse lippua ostettua, näin saa laajennettua kulttuurillisia elämyksiään totutun skaalan ulkopuolelle.

         0
        • Liisa Souru

          Näinhän se menee ja makuasioista ei voi kiistellä 🙂
          Käyn itsekin jonkin verran teatterissa ja vain harvoin olen katsonut täyttä kuraa. Olen kylläkin liki kaikkiruokainen niin näytelmien kuin musiikin suhteen. Minusta ei tulisi siis hyvää kriitikkoa koska olen yleensä tyytyväinen näkemääni ja kuulemaani 🙂

          Mukavia kulttuurielämyksiä myös jatkossa!

           0
          • Niina

            Kiitos, sinulle myös!

             0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.