VALIKKO
2.5.2017 18:46

Elämässä kaikki hyvin

Tänään on ollut tavallinen arkipäivä. Aikainen aamuherätys, työ, ruoanteko, siivoaminen ja iltalenkki ovat tehneet päivästä samaa harmaata massaa mitä muutkin arkipäivät ovat. Aamulla väsytti ja leuassa tykytti ärsyttävä finnin alku.

Ulkona paistoi tänään aurinko, mutta sekään ei tuntunut vielä kovin kesäiseltä järveltä käyvän puhurin vuoksi. Peppu kesäkuntoon -projekti on ottanut pahasti takapakkia, herkkuja olen nautiskellut runsain mitoin ja juostessa on alkanut polvi vaivaamaan. Pitäiskö alkaa inhoamaan arkea, oikein kunnolla?

Onneksi olen saanut tänään jälleen palautuksen maan pinnalle. Pöydän toisella puolella istui hiljainen, pieni poika. Hän katsoi suoraan silmiin aseista riisuvan kauniisti. Katseessa asui sinne liian aikaisin asettunut tietämys asioista joista leikki-ikäisen ei kuuluisi vielä tietää mitään. Hautasin omat typerät märinäni samantien mielen perukoille. Ympäröivässä maailmassa soditaan ja tapetaan. Ihmisiä syntyy, sairastuu ja kuolee.

Työni tarjoaa ajoittain näkökulman maailmasta, joka ei aina ole oikeudenmukainen ja kiltti, edes lapsille. Samalla se tarjoaa itselleni muistutuksen miten hemmetin onnellinen olenkaan. Miten turhasta yllätän itseni narisemasta. Finni kasvoissa ei ole maailmanloppu. Ne kotihommat, jotka ärsyttävät, ovat elämän välttämätöntä vaikkakin tympeää uurastusta. Työelämässä minulla on ympärilläni upeita ihmisiä. Ihmisiä, jotka tekevät työtään kaikella sydämellään loppuun asti ja vielä sen lopun jälkeenkin. Mikä rikkaus saada olla päivät näiden ihmisten parissa.

Omat perheenjäsenet ovat terveitä, elämä on tasaista eikä huomista tarvitse pelätä. Tavallinen tylsä arki ei tarjoa isoja elämyksiä, mutta ei suuria surujakaan. Luksushetket tuntuvat tavallisen arjen jälkeen entistä hienommilta. Kaikki on siis hyvin, tosi hyvin!

Pitkästä aikaa, edellä olleen vuodatuksen lisäksi, tarjolla myös päivän asu -kuvia. Ihan vaan vanhoja vaatteita, luottovaatteita. Niitä jotka vaatekaapin siivouksessa päätyvät aina ”säilytetään” -pinoon. Vuodesta toiseen ne palvelevat ja kestävät.

Tänään päätin uhmakkaasti pärjätä kevyemmillä vaatteilla viikonlopun lumi- ja räntäsateiden jälkeen. Iskin päälle mekon, sukkahousut, neuletakin ja kaulaliinan. Kaulaliina ja tennarit ovat muuten melkoinen yllätys päälläni. Olen aina inhonnut kaikenlaisia eläinkuoseja. Terhakkaat leopardikuviothan noista löytyvät, mustan ja harmaan kirjavana. Jotenkin näihin hurahdin vaikka juuri näiden piti olla inhokkeja. Tätä kaulaliinaa ja lenkkareita olen pitänyt viimeisen vuoden aikana erittäin ahkerasti. Ovat siis nousseet oikeastaan suosikeiksi.

Innostuin testaamaan kuvankäsittelyohjelman 60 -luku henkistä filtteriä. Mitäs sanotte?

Liisa

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.