VALIKKO
21.12.2016 20:02

Kuusenhaku ja muita jouluperinteitä

Jouluperinteet ovat tärkeitä monelle, niin myös minulle. Avaan teille muutamia perheemme jouluperinteitä. Kun olette lukeneet tämän niin tiedätte miten meidän joulumme joka ikinen vuosi vietetään.

Joulusiivous

Jouluun kuuluu aina jonkin asteinen siivous. Useimmiten myös ne kaapit ja perimmäiset nurkatkin nuohataan. Se vain jotenkin kuuluu jouluun. Kannattaa aloittaa ajoissa. Kiireisinä vuosina panostetaan tärkeimpiin asioihin. Pöllytetään matot pakkaslumessa ja pestään sauna mäntysuovalla. Kun kodissa on raikas tuoksu ja sauna on puhdas, voi unohtaa siivoamatta jääneet murut keittiön laatikoihin.

Joulukoristeet

Kun koti on siivottu voi alkaa pukea kotia juhlaan. Meidän jouluun ei kuulu paljoa koristeita. Jenkkijoulun tunnelma ei vaan iske. Maalaisjoulun yksinkertaisissa tunnelmissa mennään. Kynttilöitä poltellaan vuodet läpeensä joten niitäkään ei varsinaisesti joulun takia oteta esiin. Muutamia kransseja laitellaan. Led-valot lyhtyihin ja naulakkoon roikkumaan joulunpunaisia vaatteita. Suurin osa koristeista menee kuuseen. Meidän kuusessa roikkuu itse tehtyjä koristeita sekä pipareita. Kynttilät tietenkin ja molempien lapsuudenkodista meille periytyneitä juttuja. Meillä ei laiteta ollenkaan hopeisia eikä kultanauhoja. Tähti laitetaan latvaan, se on meidän perheessä iskän homma. Ei meistä kukaan muu sinne ylettäisikään, edes jakkaralta. Kuusessa kunniapaikalla on muutamia lasten tekemiä koristeita. Hellyttäviä muistoja päiväkotivuosilta, niistä en luovu ikinä. Kuten varmasti pystyitte aistimaan niin meidän joulukoristukset eivät vaihtele muodin mukaan vuosittain. Meidän jouluteemaa voi joka vuosi kutsua sanalla perinteinen.

Lahjat

Tämä stressaa minua eniten joka vuosi. Mitä ihmettä me taas niille aikuisille tai melkein aikuisiksi kasvaneille kummilapsille keksitään? Joku sanoisi, että no miksi annatte mitään kun ovat niin isoja. En osaa vielä luopua siitä. Haluan muistaa heitäkin. Lasten mummoille myös ja tietysti sitten omille lapsille. Lasten ollessa pienempiä lahjatoiveiden lista oli loputon ja niin oli myös pakettien.  Nyt lahjalistat ovat lyhentyneet, mutta kallistuneet. Itse ostetaan oikeastaan aika vähän paketteja, mummot ja kummitkin lapsia muistavat. Haluaisin panostaa siihen, että lapset muistaisivat lapsuuden jouluistaan muutakin kuin lahjapakettien vuoren. Lähipiirin aikuisten lahjomisesta on luovuttu. Aikuisten panostavat tunnelmaan ja ruokaan.

Kuusenhaku

Tämä on se meidän iskän bravuuri. Joka vuosi vain muuttuu hankalammaksi. Mieheni on kuusen suhteen pedantti. Metsässä rymytään jo lokakuussa katsomassa sopivaa. Joinakin vuosina erehdytään lähtemään koko perheellä matkaan. Muutaman kilometrin ympyrää metsässä rämpiessä on usein tullut mieleen ettei suomen metsästä taida perheenisää miellyttävää kuusta löytyäkään. Kaikki ehdotukset hylätään, syystä tai toisesta. Mutta toisaalta tämä voi olla se ainut asia joulussa missä mieheni kokee pitävänsä langat käsissään. Annetaan hänen siis etsiä täydellistä kuustaan, ehkä se vielä joku vuosi löytyy.

Tupa on meillä korkea joten sisään mahtuu melko korkeakin yksilö. Kuusen pitäisi olla lisäksi tuuhea, vahvaoksainen ja hyvältä tuoksuva. Ulkonäöltään sellainen kuin Aku Ankoissa on. Joku joulu päädyttiin ostokuuseen joka taisi olla vielä ulkomailta tuotu. Aattoiltana lasten mentyä nukkumaan katsottiin sitä ja mietittiin, että onhan se hemmetin komea, mutta kyllähän siinä tavallisessa suomalaisessa metsäkuusessa on sitä jotakin vaikka ne onkin aina toispuoleisia. Joulu jäi jotenkin vajaaksi sinä vuonna ilman sitä rämpimistä. Tänä vuonna mies kaatoi kuusen pihan perältä, moottorisahalla. Tänäkin vuonna parhaimmalta näytti korkean kuusen latva, joten korkea kuusi kaadettiin. Latva kannetaan meille aatonaattona sisälle kuuseksi ja lopusta kuusesta tehdään polttopuita.

Jouluruoka

Aattona olemme pääosin kotona ja siis myös syödään kotona. Perinteisellä linjalla mennään. Aattoaamuna riisipuuro porisee puuhellalla ja illallispöytään katetaan perinteiset jouluruuat. Seuraavan päivän ähky on sen sijaan omaa luokkaansa. Anoppi kutsuu meidät aina joulupäivänä herkkuja notkuvan pöytänsä ääreen. Sinne saapuu myös mieheni siskon perhe. Meitä on siellä 9 henkeä ja ruokaa on vähintään kahdellekymmenelle. Alkupalojen jälkeen siirrytään pääruuan kautta santsikierrokseen jonka jälkeen jälkiruoka. Hetken päästä vielä lasilliset sherryä ja juustotarjotin. Loppupäivä meneekin sitten ruokia sulatellessa.

Tapaninpäivä

Tapaninpäivänä menemme äitini luo, myös sisarusteni perheet ovat paikalla. Tupa on täynnä ja meteli on suunnaton, mutta on ihanaa olla omiensa parissa. Lapsuudenkotini vieressä on Unescon maailmanperintökohde, upea vanha puukirkko. Tapaninpäivänä siellä järjestetään perinteinen joululaulutilaisuus. Se on ihana. Aidot kynttilät palavat (ja palokunta seisoo ovella ja kirkon seinustalla vahtimassa kuntamme ylpeyden aihetta), kanttori soittaa vanhalla harmonilla ja laulu raikuu. Jos joulun tunnelma on muuten ollut lässähtänyttä, niin tässä kohdalla viimeistään tulee harras fiilis. Kirkko on kylmä ja pimeä joten tilaisuuteen on pukeuduttava lämpöisesti ja otettava lampaantalja pyllyn alle lämmittämään. Kirkon hämärässä istuessa voi helposti aistia tunnelman sadan vuoden takaa, aikana ennen sähkövaloja, -lämmitystä ja kaupallista joulua.

Seuraavan joululaulun myötä toivotan kaikille Rauhallista Joulua ja blogi rauhoittuu joululomalle!

Joulurauhaa,

Liisa

 

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.