VALIKKO
3.12.2017 16:27

Joulupuuhia

Moi, pitkästä aikaa. Joulukuu on alkanut ja nyt on aika aloittaa jouluiset puuhat. Meillä oli tänä viikonloppuna vuorossa joulukorttien kirjoittaminen ja piparien leivonta. Kortit hoituivatkin tänä vuonna ihanalla tavalla. Kuopuksen luokka aloitti keräämään luokkaretkirahastoa ja he askartelivat tilauksesta joulukortteja. Ostin tietenkin ison nipun kortteja heiltä. Viime vuonna taisi joulukortit jäädä lähettämättä, tänä vuonna asia on hoidossa. Kiitti meidän kyläkoulun 4. – 5. -luokkalaiset!

Piparitalkoot olivat eilen. Meidän perheessä piparit leivotaan nyt jo edesmenneen isomummun reseptillä. Resepti on periytynyt äidiltä tyttärelle. Itse olen reseptin saanut siskoni antaman Kodin kirjan mukana. 12 vuotta sitten muutimme asumaan tähän taloon ja sain kyseisen kirjan resepteineen lahjaksi tuolloin. Esikoistytär oli 9 kk ikäinen ja silloin hän tonttulakki päässä ensimmäisen kerran pääsi taikinaa läpsyttelemään. Lapsuudenkodista muuttamisen jälkeen oli vuosia välissä, että piparien tekeminen ei kiinnostanut ollenkaan. Omien lasten myötä jouluperinteiden ylläpitäminen alkoi kuitenkin tuntua tärkeältä. Joka vuosi resepti kaivetaan esiin ja piparit leivotaan.

Tunnustan, että teen kaksinkertaisen taikinan. Noin puolet taikinasta uppoaa leipojien suuhun raakana ja puolet päätyy uunin kautta valmiiksi pipareiksi. Itse tykkään enemmän piparkakkutaikinasta kuin niistä valmiista pipareista. Valitettavan usein vain tulee vedettyä taikinaöverit  ja sitä myöten huono olo. Huonon olon kestää kerran vuodessa.

Pakko kirjoittaa myös muutama sana hyväntekeväisyydestä. Se kuuluu jouluun. Ajatus, että kaikilla olisi mahdollisuus viettää joulua. Vuosittain jollakin tavalla osallistumme hyvän tekemiseen. Olen miettinyt paljon hyväntekeväisyyteen osallistumisen syitä. Onko se tapa rauhoittaa omaatuntoaan tai kiillottaa taoudellista statustaan? Edellisiä enemmän se on hyvän mielen saamista itselleen. Samalla toki takana on ajatus myös lasten kasvatuksesta. Hyväntekeväisyyteen osallistuminen on nyt jo osoittanut meillä kasvavan kaksi lämpimän sydämen omaavaa nuorta naisen alkua. Kaiken sen oman haluamisen takana osaavat jo ajatella muitakin. Uskon myös, että nyt jakamalla omastani voin joskus itse apua tarvitessani sitä saada. Hyvä kiertää joskus myös antajan luo.

Jouluisin ajatuksin,

Liisa

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.