VALIKKO
8.2.2016 18:39

Kasvua hormoneilla vai ilman?

Aluksi haluan kiittää kaikista yhteydenotoista ja kommenteista mitä olen viimeisten viikkojen aikana saanut. On ollut hämmentävää kuinka paljon olen löytänyt vertaisiani eli lyhyitä täältä blogimaailmasta, instagramista sekä facebookista. Lisäksi minulle on lähetetty yksityisviestejä mm. facebookissa ja välitetty viestejä yhteisten tuttavien kautta. Yksi koskettavimmista viesteistä oli äidiltä joka halusi kysyä mielipidettäni kasvuhormoneista ja kertoa tarinaansa pienestä tyttärestään jonka poikkeavaa kasvua seurataan. Perheessä pohdittiin parhaillaan isoja ja pelottavia asioita. Jos tämä postaus heidät tavoittaa niin toivotan perheelle paljon onnea tulevaan. Lähetän lämpimiä terveisiä myös muille yhteyttä ottaneille. Kertomuksenne innostavat minua kirjoittamaan aiheesta lisää.

Mainittakoon etten ole kaikkien poikkeavien kasvuasioiden asiantuntija eikä minulla ole aukotonta vastausta kaikkeen. Ajattelin kertoa teille hieman oman kasvuni tarinaa. Raotan teille hieman myös mielipidettäni kasvuhormoneista.

Olen perheestä jossa äiti on lyhyt, vain parisen senttiä itseäni pidempi. Isäkään ei mieheksi pitkä ollut, useita senttejä alle 170 cm. Myös äidinäitini on pieni, samoin isäni puolelta löytyi tätejä jotka asettuivat kanssani samoille pituuksille. Miksi puhun osasta ihmisistä menneessä aikamuodossa johtuu siitä, että he ovat jo edesmenneitä.

Synnyin liki 36 vuotta sitten maailmaan jossa oli kattava neuvolajärjestelmä ja kasvun seuranta. Synnyin lyhyenä ja paksuna, 48 cm pitkänä ja 3 800 grammaa painavana. Kasvoin lapsuuteni ns. omalla käyrälläni. Jossakin vaiheessa pyöreyskin hävisi ja minusta tuli vain onneton rääpäle eli lyhyt ja laiha. Kouluun astuessani minulla oli mittaa 112.4 cm ja painoin 18.2 kg. Eli kasvuni poikkesi selkeästi keskimääräisesti, mutta eteni kasvukäyrällä ilman suurempia notkahduksia. Minua ei koskaan kasvun tiimoilta tutkittu, ei toisaalta liene ollut tarvettakaan. Kahden lyhyen vanhemman lapsesta on turha odottaa pitkää. En ole siis sairauden vuoksi lyhytkasvuinen vaan perintötekijöiden.

 

DSCF3230

Käydäänpä hieman läpi faktatietoa ja historiaa. Lasten endokrinologia on lastentautien osa-alue jossa tutkitaan lasten hormoneja tuottavien elimien sairauksia. Isoin ryhmä potilaita lienee diabeetikot, mutta lasten endokrinologit tapaavat vastaanotoillaan ison määrän myös kasvuhäiriöisiä lapsia. Vanhimmat kasvukäyrät ovat löytyneet jo 1700 -luvulla Ranskasta. Meillä Suomessa neuvolajärjestelmä on varmistanut lasten kasvun säännöllisen seurannan jo vuosikymmenien ajan.

Kasvuhormonihoitoja annettiin ennen vuotta 1985 vain vaikeimmille tapauksille. Tuohon vuoteen saakka kasvuhormonia pystyttiin eristämään vainajien aivolisäkkeestä ja saatavuus oli niukkaa. Tuon kasvuhormoni valmisteen käyttöön liittyi myös lisääntynyt riski tiettyyn vakavaan aivosairauteen. Vuonna 1985 alettiin kasvuhormonia valmistaa geeniteknologian avulla. Sen jälkeen on Suomen markkinoille saapunut 7 eri valmistetta. Nykyiset valmisteet vastaavat täysin aivolisäkkeestä erittyvää hormonia. (Lähde: Suomen Lastenendokrinologinen yhdistys, potilasohje kasvuhormonivajauksesta)

DSCF3233

Omat tyttäreni kasvavat hitaasti. Nykyään asioihin tartutaan herkemmin ja vanhempi tyttäristäni on endokrinologin seurannassa. Olemme siis joutuneet mieheni kanssa ottamaan myös vanhemman näkökulmaa sentteihin, kasvukäyriin ja -hormoneihin sekä luustoikää mittaaviin kuvauksiin. Minulta on kysytty useampaan otteeseen suhtautumistani kasvuhormoniin. Sanalla kasvuhormoni on ikävä kaiku ihmisten mielissä. Edellä mainittu historia varmasti osaltaan sitä selittää, samoin sen väärinkäyttö dopingaineena. Mieheni kanssa aikanamme keskustelimme myös kasvuhormoneista ja erilaisista kasvun tutkimuksista kun neuvolan kasvuseulat alkoivat esikoisen kohdalla hälyyttää. Pitäisikö ihmisen antaa olla sen kokoinen kuin hän on, vähentääkö asian tutkiminen hänen ihmisarvoaan? Tekeekö mahdollinen keinotekoinen kasvuhormoni, lapsen hoitojen myötä saamista senteistä saastaisia? Päädyimme siihen, että kasvuhormonivajaus on sairaus ja sairaudet pitää hoitaa sen edellyttämällä lääkityksellä sekä tutkia asiantuntijan suosituksen mukaisesti. Se, jos minun lastani hoidettaisiin kasvuhormonilla, ei varmastikaan raiskaisi myöskään omaa itsetuntoani vaikka itse lyhyt olenkin. No mitäpä jos minun lapsuudessani olisi tiedetty enemmän ja minua olisi kasvihormonein hoidettu. Olisivatko ne 15 lisäsenttiä tuoneet minulle onnea? Tuskin, joiltakin osin elämä olisi toki voinut olla helpompaa, mutta autuasta elämää ne tuskin minulle olisivat taanneet. Uskoisin, että omat vanhempani olisivat kuitenkin tehneet saman päätöksen kuin mitä me hypoteettisesti omien lapsiemme kohdalla teimme.

Tyttäremme kasvavat kuitenkin omilla hormoneillaan koska he ovat vain rakenteellisesti lyhytkasvuisia. Tämän hetkisten ennusteiden mukaan esikoinen yltänee minun mittoihini ja kuopus saattaisi kasvaa jopa 155 cm mittaan (Juhuu, hehkutti tytär kouluterkkarin käynnin jälkeen).

Vuonna 2013 tehdyn Finnriski -tutkimuksen aineiston perusteella kerrottiin, että suomalaisten 25-74 -vuotiaiden miesten keskipituus oli 178 cm ja naisten 164 cm. Nuoremman ikäpolven eli 25-34 -vuotiaiden keskipituus oli miehillä 179 cm ja naisilla 166 cm. Tästä voinemme päätellä, että suomalaiset lapset ja nuoret ovat pidempiä kuin vanhempansa ja isovanhempansa. Alle 150 cm pituisia naisia koko väestöstä on n. 1% verran.

Mielenkiinnosta aloin etsiä kansainvälistä faktaa maailman väestön pituuksista. FAO Metholdology for the measurement of food Deprivation (FAO Statistics Division, Rome 2008) tulokset kertovat, että maailmanlaajuinen naisten keskipituus on kuitenkin vain 154 cm. Taulukoinnin perusteella totesin, että minä ja muut samoille senttiluvuille asettuvat emme olisikaan kummajaisia jos eläisimme vaikkapa Latinalaisessa Amerikassa tai Aasiassa.

Yhteenvedoksi voin todeta, että meillä jokaisella on omat arvokkaat senttimme. Osalla liikaa, osalla liian vähän. Osalla sentit on kasvuhormonien avustuksella saatu, osalla kasvua on toppuuteltu toisilla hormoneilla. Kantakaamme senttimme ylpeydellä olivat ne sitten saatu hormoneilla tai ilman!

 

 

Kommentit

  • #teamJKU

    Mielenkiintoinen kirjoitus tilastofaktoja myöten! Olen yhtä mieltä siitä, että onnellisuuden ja oman pituuden kanssa lienee vähän tekemistä keskenään.

    Petteri ~171cm / #teamJKU -blogi

     0
    • Liisa Souru

      Kiitos Petteri kommentista! Kyllä se näin taitaa olla, senteillä on hyvin vähän tekemistä onnen kanssa.

       0
  • Kuppilan täti

    Jos ei ole liian lyhyt, niin on liian pitkä. Jos ei ole lihava, niin on liian laiha. Jos on suora tukka, niin sen pitäisi olla kihara. Ja sitä rataa 😉 Vaikka meillä kaikilla on omat ”vajavaisuutemme”, niin ehkä on helpointa vaan yrittää tulla toimeen itsensä kanssa. Kaikessa kun on kuitenkin aina hyvätkin puolensa. Sinussa minä näin vain kauniin, siron ja mukavan uuden tuttavuuden 🙂

     0
    • Liisa Souru

      Kiitos Kuppilan tädille viisaista ja kauniista sanoista! Niin ja oli oikein mukavaa tutustua 🙂

       0
    • Iina / MouMou

      Hyvä kommentti! Yhdyn tähän (vaikka välillä meinaakin puskea harmaita hiuksia, kun etsii sopivia farkkuja). 🙂

       0
      • Liisa Souru

        Kiitos Iina kommentistasi ja kiva kun tutustuit blogiini!!! Olen täällä avautunut vaateongelmista useaan otteeseen ja tulen varmasti vielä avautumaan. Olen päättänyt myös hehkuttaa hyvistä löydöistä kun sellaisia teen. Farkut on hankalia, samoin jakut ja kotelomekot. Tai no oikeastaan kaikki mekot 🙂

         1
  • Ee

    Mielenkiintionen kirjoitus. Olen itsekin lyhyt147cm ja varmasti tulevan lapsen kanssa näitä asioita joutuu miettimään. Minunkaan pituutta ei ole mitenkään tutkittu.

    Jotenkin sitä ajattelee, että säästäisi lapsen tältä ”lyhyen tuskalta”. Olen jossain määrin todella kyllästynyt kuulemaan vieläkin pituudestani ja jaksan ihmetellä rehellisesti, että miten lihavat viitsivät minua arvostella. Olen välillä miettinyt, että jossain vaiheessa sanon etten pysty pituuteeni vaikuttamaan toisin kuin sinä kiloihisi, mutta olen pitänyt suuni kiinni. Pituus tuntuu olevan tässä yhteiskunnassa sallittu arvostelun kohde toisin kuin kilot..?

     0
    • Liisa

      Kiitos kommentistasi! Puhut asiaa. Lyhyys on kyllä ihmisten mielestä asia mitä on lupa kommentoida. Sen sijaan esimerkiksi juurikin ylipainoisten ihmisten ulkomuotoa arvosteleminen on julkeaa.

      Ei muuta kun lyhyet senttimme ryhdikkäästi kantaen kohti ensi viiķkoa!

      Mukavaa kevättä sinulle 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.