VALIKKO
12.3.2017 21:08

Kuoliosaari

Viikonloppu meni huikeissa ulkoilukeleissä. Lauantaina älykännykät revittiin puoliväkisin lasten kourista ja lähdettiin kylällä sijaitsevaan Kuoliosaareen ulkoilemaan.

Saaren historia on nimensä mukaisesti synkkä. Lähteestä riippuen historia hieman vaihtelee. Yksi tarina kertoo, että saarta on käytetty väliaikaiskalmistona. Toisen lähteen mukaan saareen on haudattu isonvihan uhreja. Kylällä kiertävän suullisen perimätiedon mukaan saareen on haudattu aikoinaan spitaalisia sekä mustan surman uhreja.

Tutkijat ovat löytäneet kalloja sekä hautapainanteina, joten faktatietoakin edellä mainittujen väitteiden tueksi on. Kyläläiset käyttävät saarta nykyään ulkoilupaikkana.

Historiasta huolimatta tai juuri siitä johtuen saari on loistava ja jännittävä retkipaikka, seikkailumetsä. Metsä on paikoin tiheää ja aurinko siivilöityy kauniisti puiden välistä. Saaren puusto on saanut luullaakseni kasvaa lähes täydellisesti ilman metsänhoidollisia toimenpiteitä. Seikkailla saa siis ihka oikeassa aarniometsässä.

Kaikessa kauneudessaan saaressa on joku pieni selkäpiitä karmiva takapotku. Mikä tuo pystykivi on? Voisko se olla hautapaikan merkki? Onkohan tänne haudattu lapsia? Millaistahan se elämä on ollut ruton riehuessa? Jos tuosta alkaisi kaivaa niin löytyisikö sieltä luita? Sinne on hyvä nykyihmisen hetkeksi istahtaa miettimään elämänmenoa.

Aurinko lämmitti poskia ja linnut lauloivat lupausta keväästä.

Kevättalven ulkoilukeleistä kannattaa nyt nautiskella!

Liisa

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.