VALIKKO
1.4.2017 18:04

Maalaistyttöjä ja kulahtaneet bootsit

Mä olen kyllä niin maalainen, onnellinen maalainen. Tämän jälleen tänään totesin. Olimme perheen kanssa kaupungilla. Tai oikeastaan miehen, esikoisen ja esikoisen kaverin kanssa. Kuopus on mummolassa yökylässä. Tyttäristäni vanhempi saavutti 12 vuoden terhakkaan esiteini-iän. Synttärikemut mummien, kummien ja muiden sukulaisten kanssa kahviteltiin viime viikonloppuna. Nyt on vuorossa juhlinta parhaan ystävän kanssa. Pikkusisko lähti siis mummolaan ja tyttären ystävä saapui meille yökyliin. Ohjelmaan kuului myös vierailu kaupungissa. Nuoret neidit eivät viihtyneet vanhusten seurassa vaan kiertelivät kahdestaan kauppoja ja tuhlasivat tyttären lahjaksi saamia lahjakortteja. Miehen kanssa kulutimme aikaa, istuimme kahviloissa ja käppäilimme pitkin kaupunkia. Ihan kivaa oli. Välillä maalla asuvana ajatus siitä, että kaikki on ympärillä ja kävelymatkan päässä, tuntuu hienolta. Jos asuisi kaupungissa voisi vain piipahtaa kahviossa tai käppäillä elokuviin.

Keskustelu eksyi aiheeseen ”osattaisiinkohan me asua tuossa kerrostalossa puiston laidassa?”. Tulimme siihen tulokseen, että eipä me taidettaisi osata. Meidän perheestä lähtee ääntä ja elämää, perinteiset omakotitalossa asujat siis. Itsekkäät ja meluavat kerrostalonaapurien painajaiset. On totuttu ettei tarvitse välittää ja saadaan täällä korvessa saadaan elää kohtuullisen rauhassa. Olemme tottuneet lenkkeilemään ja liikkumaan maalaismaisemassa ja luonnossa, siitä luopuminen olisi kaikista pahinta. Oma tupa ja oma pihapiiri on tärkeitä. Oman sielunmaiseman menettämistä ei korvaisi kahvilat eikä elokuvat. Meille on tärkeää myös, että lapsemme saavat käydä koulunsa kyläkoulussa. Tällä paikkakunnalla on sukumme juuret syvällä, on hienoa olla yksi haara siinä juuristossa.

Nyt nuoriso on lukkiutunut neidon kammariin ja me aikuiset nyhjätään täällä tuvassa kahdestaan. Tähän on elämässä tultu. Ei ole enää syli täynnä pieniä jalkoja ja pulleita käsivarsia puristamassa kaulaa. Tyttärille alkaa olla ystävät tosi tärkeitä, äiti ja isä eivät enää niinkään. Taitavat itse asiassa hävetä meitä enimmän aikaa. Iltahalista en silti suostu vielä luopumaan, vaikka väkisin joutuisin halaamaan. On tämä kuitenkin ihanaa aikaa tämäkin. On hienoa katsoa jälkikasvun kasvamista. Todeta, että pärjäävät jo hetken ilman vanhempiaan. Ihanaa on myös katsoa sitä aitoa ja ehdotonta ystävyyttä mitä tuon ikäisillä on. Ehkä me vanhemmat kasvamme tässä samalla ja saamme imeä raikkautta sekä elämäniloa lapsista.

Pitkästä aikaa kuvissa päivän asu. Tuollainen tavallinen pelkkää mustaa setti, jalassa vuosia vanhat biker bootsit. Ne ovat yhdet lempikengistäni. Edellisessä postauksessa nämä mainitsinkin. Eli nämä ovat ne mitkä ovat puoleen sääreen ja tekevät jaloista entistä lyhyemmän ja paksumman näköiset. Ovat jo elämää nähneet ja kulahtaneet. Olen kiintynyt bootseihin edellä mainituista pikkuseikoista huolimatta. Lämpöiset, karvavuoriset ja tosi hyvät jalassa. Sopii hyvin maalaistollukalle. Täällä maalla meillä on hieman eri kriteerit tyylikkyyden suhteen. Siinä vaiheessa, kun kaupunkilaiset sipsuttelevat asfaltilla tennareissa ja ballerinoissa nilkat paljaana, meillä on vielä kymmenen senttiä sohjoa pihatiellä ja saakelin liukasta. Ehtii niitä tennareita käyttää sitten keväämmälläkin.

Nyt tietsikka kiinni. Seuraavaksi vuorossa on takan lämmitys, sauna ja yhdestä huoneesta pikkutunneille asti kuuluvaa ihanaa kikatusta.

Leppoisaa viikonloppua kaikille!

Liisa

Kommentit

  • Nimetön Mia

    Samalla tavalla aattelin just viikolla, kun piipahdin kaupungissa. Olis ihana toisaalta olla ”kaiken” äärellä, mutta toisaalta omasta rauhasta joutuisi myös luopumaan. Eikä meitä kukaan huolisi kerrostalonaapuriksi, jo nyt tuntuu että välillä huutoo raikaa koko mäellä 😉
    Tuon kenkä tuskan kyllä tunnen, just aattelin et siitä tunnistaa kaupungissa tällaisen ”maalaistollon” kunnes kulkee talvikengissään tennareiden keskellä 😀

     0
    • Liisa

      Kiva etten ole ainut maalaistollo 🙂 Omasta rauhasta luopuminen olisi niin iso juttu, että meidän perhe ainakin toistaiseksi myös pysyy maalaistolloina.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.