VALIKKO
25.2.2016 12:47

Miten sä yletät? – ja muita klassikoita

Lyhyenä ihmisenä saa vastata monenlaisiin kysymyksiin elämänsä aikana. Olen aiemminkin sivunnut näitä aiheita. Nyt otan kunnon käsittelyyn muutaman klassikon mitä usein kysytään tai lausahdetaan. Mitä kaikkea ihmiset meille pienille keksivätkään sanoa. Seuraavassa muutamia yleisimpiä:

Tota, sori siis minkä mittainen sä olet?

  • 147 cm , paljonko sä olet? Yleensä kysyjä ei vastaa hänelle esitettyyn kysymykseen.

Onko nää pikkuiset sun omia?

  • Kyllä ne on joo. Ja ovat ikäisekseen lyhyitä. Vaikka näyttävät 4- ja 5-vuotiailta niin koululaisia ovat jo.

Oletko sä ihan itse nämä lapset tehnyt?

  • Kyllä joo, ihan tavalliseen tapaan 🙂 Tämä kysymys eri muodoissaan jaksaa mua aina huvittaa. Joku on jopa tehnyt alapäässään jollakin tavalla synnytykseen viittaavaa elehdintää tiedustellessaan mistä kautta nämä lapset ovat maailmaan saatettu. Jep, pienet ihmiset saa lapsensa ihan samalla tyylillä kuin isommatkin.

Onko sulla minkä mittainen mies?

  • 175 cm. En kyllä rakastunut miehessäni hänen mittaansa, olisin huolinut vaikka olisi ollut 190 cm. (Aika monet lyhyet naiset tosin tietävät, että 175 cm pitkä on jo ihan pitkä mies.)

Ihanaa, sä saat mut tuntemaan itseni pitkäksi!!!

  • Kiva, että voin olla hyödyksi 🙂

Sut jaksais varmaan kevyesti heittää olalle, paljonko painat?

  • No jos ei nyt kuitenkaan kokeilla. Voin kertoa, että siinä se 45 kg tienoilla on. En käy kyllä usein puntarilla. Tästä yleensä seuraa kauhistelua siitä miten vähän, oikeestiko niin vähän? Nytkään en ole langanlaiha joten miettikääs millainen olisin jos painaisin 65kg.
  • Joskus olen myös tässä tilanteessa esittänyt kysyjälle saman kysymyksen joka on aiheuttanut asianmukaista närkästymistä.

Sitten on ”the ilme”.

  • Se kun menet pankkiin, virastoon tai apteekkiin. Pälyilevä ilme joka etsiskelee missä tuon lapsen vanhemmat ovat. Ja hämmentynyt ilme kun asioiden todellinen tila alkaa valjeta. Mun täytyy myöntää, että joskus olen suorastaan ilkeä ja oikein herkuttelen tilanteella jotta saan nauttia siitä ensimmäisestä ilmeestä mahdollisimman pitkään.

Onko sulla lupa ostaa tämä?

  • Anteeksi? En huomannut kysyä mieheltäni lupaa.
  • Tähän liittyvää on kun kassa kaupassa sanoi sujuvasti minun ostosteni summan jonossa takanani seisovalle miehelle. Ei ollut oma mies, mutta oli onneksi hyvällä huumorintajulla varustettu 🙂

Lastenlippu?

  • Välillä tarjotaan lastenlippua ja välillä lippuluukulta on jopa juostu perään: ”anteeksi myytiinkö sulle vahingossa aikuisten lippu?”. Joo myytiin, mut mä en oo varma onko se vahinko kun oon kuitenkin reilusti kolmenkympin paremmalla puolella.
  • ”Laitetaanko isosiskollekin lastenlippu” on myös usein kuultua kun olen liikkeellä lasten kanssa.

Miten sä yletät?

  • No tota enhän mä yletäkään. Kun nyt siinä vieressä olet niin voisitko ystävällisesti ojentaa tuolta ylhäältä… kiitos.

Viimeisenä yhden pienen tytön kysymys joka oli äärimmäisen hellyttävä:

”Anteeksi, oletko sinä tyttö vai täti?

  • <3 No niinpä. Kyllä minä täti taidan olla.

DSCF2773

Tältä se sitten näyttää kun sinne yläkaappiin on pakko päästä vaikkei yletä 😉

Sillon kun oli parikymppinen ja kova työ muutenkin näytellä aikuista, nämä tilanteet sapetti aivan älyttömästi. Nyt kun alkaa tulla harmaita hiuksia ja ryppyjä silmäkulmiin, voi nämä kaikki ottaa kohteliaisuutena. Otan ilon irti ja toki joskus saatan tahallani vähän hämmentää ihmisiä. Yleensä vain se naseva vastaus tulee mieleen kun tilanne meni jo.

Aika näyttää kuinka paljon pitää olla harmaita hiuksia, että lakataan lastenlippua tarjoamasta 🙂

Kommentit

  • Anniina

    Hahah! Nauroin monille kohdille, varsinkin tuolle lasten tekemiselle ja siihen liittyvälle elehdinnälle :D:D

    Muakin luullaan monesti ikäistäni nuoremmaksi, oon kyllä 165 cm pitkä, mutta kai jotenkin babyface 😀 Tai ainakin ennen luultiin, en oo törmännyt tähän kyllä vähään aikaan?! Mun veli on 190 cm ja sitä luullaan aina isoveljeksi, vaikka on mua kolme vuotta nuorempi. Se ottaa kyllä päähän! 😀

    Tuli tuosta viimeisestä kohdasta mieleen, kun olin 19-vuotiaana sijaistamassa eppuluokkalaisia ja ne kysyi multa ”oletko sä aikuinen?” No, öö… 😀 Kun olin Mäkkärissä töissä, oli kiinnostavaa seurata, kun asiakkaat lapsilleen joko ”täti antaa sulle lelun” tai ”tyttö antaa sulle lelun”. Kumpikaan ei ollut erityisen mieltä ylentävää, miksei voi sanoa vaan myyjä/tarjoilija/työntekijä tai edes nainen?

     0
    • Liisa Souru

      Niin kyllähän sä olet nuoren näköinen, mutta se on hyvä asia. Sä olet aina vaan nuori vaikka muut vanhenee ja rupsahtaa 🙂

      Mä olen ihan mielelläni nykyisin täti <3

       0
    • Jenni

      Mun on pakko Anniina myöntää, että mä olen se tädittelijä! Nyt kun ajattelen, niin itseasiassa myös mua ärsytti ennen omia lapsia se muiden äitien tädittely esimerkiksi siellä kaupan kassalla. Mutta kyllä mä huomaan nykyään sortuvani siihen samaan: ”odotappa, kun täti kohta sen lelun antaa” :D. Perustelen asiaa sillä, että täti on paljon varmempi kuin tyttö tai nainen (musta niistä molemmat viittaa jotenkin ikään?). Tarjoilija ja työntekijä on ihan liian pitkiä sanoja sanottavaksi siinä vaiheessa kun yksi lapsi repii lahkeesta ja toinen roikkuu kainalossa ja kaikilla on nälkä 😉

       0
      • Anniina

        Hahaa 😀 en mä nyt oikeesti niin vakavasti sitä oo ottanut, mutta sitä alkaa analysoimaan kun kuulee noita monta vuotta

         0
      • Liisa Souru

        Myös minä tädittelin hyvinkin paljon kun lapset olivat pienempiä 🙂

         0
  • Jenni

    ”Oletko sä ihan itse nämä lapset tehnyt?”
    ^Oikeasti?! Ei toisilla ihmisillä ole mitään tolkkua tuossa touhussa :D. Musta on kyllä ihan oikein, että välillä vähän otat ilon irti ja hämmennät tarkoituksella 😉

     0
    • Liisa Souru

      Jep, tilanteet ovat olleet varsin erikoisia. Juuri noilla sanoilla esitettynä kysymys hämmensi eniten. Ajatteliko hän tilanteen olevan huono vitsi? Että pian myönnän etteivät lapset olekaan omiani vaan kerron olevani niiden isosisko? Vai ajatteliko hän minun sanovan: ”En mä itse näitä pystynyt tekemään, lainattiin naapurin Pirkon sukuelimiä pahimmilla hetkillä”. Tai ehkä hän vain asetteli sanansa huonosti kun yritti sammuttaa uteliaisuuttaan siitä voiko minun kokoiseni oikeasti synnyttää lapsen normaalisti vai onko suosiosta sektoitu?

      Kiitos synninpäästöstä, luulen myös jatkossa tulevani aiheuttamaan hämmennystä, tahattomasti ja tahallaan 😉

       0
  • Niina

    Usko tai älä, samaa typeryyttä ilmenee jos olet keskimittaa pidempi. Nuorempana yleinen kysymys oli: Pelaatko koripalloa..? Useimmiten jaksoin vastata kysymykseen asiallisesti, mutta kun niitä tyhmiä kysymyksiä vaan jatkoi satelemasta niin joillekin sitten tuli tuumattua, että ”Entä itse minigolfia…? Myöhemmin keksin hyvän toisenkin kommentin, jonka olisin voinut lyhyemmiltä päivittelijöiltä kysyä: ”Työskenteletkö itse joulupukille”…? Siinä sitten ymmyrkäisenä tuijottivat, että kuinka se nyt noin tökerösti käyttäytyy… Eivät vaan sattumoisin huomanneet itse typeryyden aloittaneensa mittaani kommentoimalla. Toki tämä ei tarkoita sitä, että ihmisten typeryyteen tarvitsisi lähteä mukaan, mutta joskus vaan tuli tunne, että oli kyllä ihan pakko!!

     0
    • Liisa Souru

      Uskon 🙂

      Yleensä itse käyttäydyn varsin korrektisti vaikka ihmiset päästäisivät mitä tahansa aivopieruja suustaan. Mutta joskus pikkuinen ilkimys nostaa päätään ja saatan pamauttaa takaisin ”pienellä vihjeellä” varustetun kommentin.

       0
  • Mima

    Kuulostaa tutulta! Kerran inttipojat tuli ovelleni rahakeräyslippaan kanssa. Ensimmäiseksi kysyivät minulta, olisiko äiti kotona 😀 Sapetti ja nauratti yhtä aikaa. Minä siihen osasin vastata vain ”Tässä”. Olisi pitänyt olla vitsikäs ja lähteä mukamas äitiä hakemaan ja tulla uudelleen äitinä ovelle. Kuinka siinä olisi poikien naama venähtänyt 😉

     0
  • Nimetön Sabell

    Huippu blogi löyty nyt, jess! Itse olen kolmen pienen lapsen äiti ja myös 147cm. Ihmettelyä saan osakseni usein. Tultulta kuulostaa mm. tuo että kassa kertoo summan jonossa takanani olevalle , sitä käy usein:D:D Ja että tuntemattomat tulevat kyselemään että onko lapset omia ja että et varmaan luonnollisesti ole kumminkaan pystynyt synnytämään… Hmm, kaikki lapset syntyneet alateitse ilman ongelmia. Itse osaan ottaa kommentit kyllä kohteliaisuutena ja huumorilla. Olen ylpeä lyhyydestäni, se on mun juttu. Ilman näitä vähäisiä senttejä mä en olis minä. 🙂 Go lyhyet!

     0
    • Liisa

      Tervetuloa, kiva kun löysit 🙂 Mehän ollaan sitten just täsmälleen samanmittaisia.

      Sä osasit kiteyttää minunkin ajatukseni sanoihin ”ilman näitä vähäisiä senttejäni mä en olis minä”, juuri niin <3

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.