VALIKKO
13.3.2016 11:31

Naulatehtaan kulmilla

DSCF3391

Mun mies on kotoisin ruukkikylästä. Hän on siellä syntynyt ja kasvanut sekä asunut myös osan aikuisikäänsä. Kun tutustuimme niin muutin hänen luokseen naulatehtaan viereen. Minäkin elin ruukkikylän elämää seitsemän vuotta. Paikka ehti tulla kodiksi.

DSCF3393

Täällä me kasvettiin oikeasti aikuisiksi, suunniteltiin tulevaa ja perustettiin perhe. Elettiin hetkessä ja tehtiin isoja päätöksiä. Ei ehkä oikein osattu arvostaa yhteisöllisyyttä ja vanhoja rakennuksia. Ei silloin ajateltu, että mekin oltiin osa kylän pitkää historiaa. Miehenikin oli tehtaalla töissä vuosia useiden sukunsa miesten tavoin, kolmannessa polvessa. Se tehdas joka jytkyttää melkein meidän entisen kodin takapihalla on jo yli 150 vuotta tarjonnut kyläläisille työtä, asunnon ja yhteisön.

DSCF3395

DSCF3394

DSCF3404

DSCF3402

DSCF3383

Me asumme nykyisinkin vain muutamien kilometrien päässä ja käymme sunnuntaisin usein kävelyllä entisillä kotiteillä. Välillä lasten kanssa ja välillä kahdestaan. Joskus lenkkeilen yksin tehtaan lenkin.

DSCF3401

Tuossa me asuttiin, työnnettiin esikoista vaunuissa ja oltiin niin valtavan ylpeitä ja onnellisia. Tuolla asuu nykyään joku vieras. Kylän teillä kävellessä tuntuu aina haikealta. Miksi tämä joka oli rakas koti tuntuu niin vieraalta. Tunnetaan enää vain osa asukkaista. Valokuvatessa tulee tunne, että ajattelevat niin kuin mekin silloin kun asuttiin täällä: ”perhanan turistit kun tuppaavat melkein pihoille kuvaamaan”.

DSCF3410

DSCF3409

Näytetään lapsille, että tuolla on mieheni entinen mummola ja tuolla rantasauna. Luoja, että mulla on ikävä rantasaunaa ja naisten saunavuoroa. Kesällä istuskeltiin aina tuolla kalliolla. Hei, tehtaan seinustalla on vieläkin meidän vanha penkki. Kestääkö se oikeesti vielä istumista?

DSCF3416

DSCF3412

DSCF3411

Täällä on hyvä kävellä ja hengittää. Hyvä kävellä ihan vaan hiljaa kädet taskussa kylän läpi. Puhumatta mitään. Muistella menneitä ja ajatella huomista. Tajuta, että elämä on tässä ja nyt. Huomista tuskin kannattaa suunnitella, koskaan ei voi tietää mitä se tuo tullessaan. Haistella historiaa ja miettiä miten jokaiselle annetaan asioita kannettavakseen juuri sen verran mitä on voimia kantaa. Kävellä vaan, rentoutua ja hengittää. Yrittää olla ajattelematta liikoja. Sunnuntaisin tehdaskin on hiljaa.

Ö

DSCF3423

Ikävöin myös kosken kohinaa joka kesäisin kuuluu koko kylään. Kesällä mä kävelen tän lenkin taas monta kertaa viikossa, niin mä oon päättänyt.

Rauhallista sunnuntaita ja onnea ensi viikkoon!

DSCF3417

DSCF3374

Kommentit

  • Terhi Äikäs

    Oi oi oi, tämä samainen ruukki on ainut asuinpaikka mitä olen ikävöinyt.. …pitkään. Vaikka en tehtaassa työskennellytkään elin samassa rytmissä. Kuudeksi verstaalle. Kuvittelin mielessäni tummanpunaiset verhot koko ruukin ympärille. Niin omanlaatuinen ympäristö se oli. Paljon ihania ihmisiä, joihin edelleen tulee pidettyä yhteyttä. Kiitos 147cm, hienot kuvat ja muistelot!

     0
    • Liisa Souru

      Kiitos Terhi ♡

      Mulle tuli ikävä pari vuotta pois muuttamisen jälkeen. Ikävä oli niin kova etten hetkeen voinut käydä edes lenkillä siellä. Ihmisiä oli ikävä vielä kovemmin, niin monet muuttivat pois samoihin aikoihin. Elämä vaan repäs kenet minnekin.

      Nykyään olen onnellinen niistä vuosista. Mikä määrä elämää ja persoonia olisikaan jäänyt näkemättä ja kokematta 🙂

       0
  • Outi Puu

    Upeita maisemia ja kuvia! Mä kun usein ajan tuosta ohi omaan kotikaupunkiini Mänttään, niin aina mietin, että JKL-Keuruu välillä olisi varmasti paaaljon mukavempaa asua kuin täällä kauneuden kehdossa Keljossa 😀

     0
    • Liisa Souru

      Kiitos, muistahan huiskuttaa jos ajat ohi kun olen lenkillä 🙂

       0
  • Jouko Juntunen

    Aika ajoin tulee Koskensaarella ja Kintaudella käytyä myös kävelylenkillä. On mukavaa, kun siskoni ja äitini asuvat edelleen noissa lapsuuden- ja nuoruudenmaisemissa! Kuviakin tulee räpsittyä. 🙂

     0
    • Liisa Souru

      Kiitos Jouko kommentistasi! Sinulla säilyy kosketus lapsuudenmaisemiin sitten kuin huomaamatta.
      Mä olen nyt vasta viime vuosina herännyt, että minkä kuvausaiheiden runsauden lähteillä me asutaankaan. Käveleminen ja kuvaaminen on äärimmäisen terapeuttista 🙂

       0
  • Nykyinen asukki

    Terkkuja Koskensaaresta!

     0
    • Liisa Souru

      Kiitos! Se oon minä sitten kun käppäilee ja hölköttelee siellä teidän nurkilla. Tunnistaa lyhyyden lisäksi siitä, että pysähtelee välillä joko fiilistelemään, valokuvaamaan tai sen vuoksi kun ei kunto kestä enää 😀

       0
  • Jaana S

    Niimpä niin..ikävä on mullakin niitä aikoja kun tuolla asuttiin. Oli paljon ystäviä ympärillä. Kauniit maisemat keväisin tuomien tuoksu ja se kosken kohina..aijai! Haikea olo tulee aina kun siellä ajelen.

     0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.