VALIKKO
27.9.2017 16:12

Perhekuvaus miljöössä

Kaupallinen yhteistyö: Jenora Design

 

Parasta kaikessa on kuuluminen perheeseen. Tulo kotiin ilman fanfaareja ja vain astumalla sisään. Kuuluminen toinen toisilleen.

– David Viscott –

Perhekuvaus mielletään perinteisesti pikkulapsiperheen jutuksi. Onko se kuitenkaan pelkästään sitä? Onko aivan hullun hommaa ottaa perheen ensimmäiset yhteiset kuvat lasten ollessa kouluikäisiä ja vieläpä lähennellessä teini-ikää? Me päätimme romuttaa, ainakin omaan päähäni jämähtäneet, myytit perhekuvaukseen liittyen. Tässä kohdalla ihan vain keskellä tavallista arkea, ennen muutaman vuoden päässä siintäviä rippijuhlia ja pakollisia koko perheen pönötyskuvia.

Kaikki lähti liikkeelle n. vuosi sitten Jenora designin Jennin ottaessa minusta kuvia tätä blogia varten. Tuolloin sanoin, että voi kun saisin joskus meistä koko perheestä yhteiskuvan jossakin kauniissa maalaismaisemassa. Jenni pisti asian korvan taakse ja tarjosi mahdollisuutta osallistua minikuvauspäiväänsä eräänä elokuisena lauantaina. Innostuin heti.

Sitten alkoikin haasteellinen osuus. Lapset eivät ensin halunneet mukaan tähän juttuun. Mies sanoi joo joo, mutta alkaessani puhua päivistä ja kellonajoista, hänkin heräsi vastustamaan. Vedotessani lupaukseen, hän sanoi luulleensa minun puhuneen asiasta täysin hypoteettisella tasolla; ”eikö olis kulta kiva joskus ottaa sellainen yhteiskuva koko perheestä?”.  Lapset taipuivat viimein kuvaukseen, eipä enempää tai vähempää kuin lahjonnalla. Uskoisin miehen suostuneen lähinnä yleisen perherauhan nimissä. Kuten kuvista näette niin teemapukeutumista emme harrastaneet, se olisi kohdallamme ollut ehkä jo yliampuvaa.

Kuvaushetkellä sää suosi, vettä ei tullut niskaan ja paikkana oli juuri sellainen maalaismiljöö kuin olin etukäteen ajatellut. Kuvaus itsessään meni puolestaan paremmin kuin olin ajatellut. Kaikki olivat aluksi kauhusta kankeita, hartiat korvissa ja hautajaisilme kasvoillaan. Jenni kehui, vaikkei tainnut olla syytäkään, ohjasi ja räpsi kuvia. Jossakin vaiheessa irtosi jo hymyjä ja halauksia.

Kaikista kivointa oli, että Jenni otti lapsista kuvia myös kahdestaan. Se on hienoa, koska edellinen ns. sisaruskuva on otettu esikoisen ollessa 2 -vuotias ja kuopuksen ollessa parin kuukauden ikäinen. Kuvauspäivän suurin järkytys koettiin, Jennin reippaasti ilmoittaessa seuraavaksi olevan vanhempien vuoro. Siis mitä, haluatko sä nyt ottaa meistä kuvia ilman lapsia? Siitäkin selvittiin. Olkoon nämä nyt sitten kesällä olleen 15 v. hääpäivän kuvat tai jotakin. Me olemme aika suoraviivaisia ja ”ei-imeliä” ihmisiä, yllättävän kauniita ja hengeltään maalaisromanttisia kuvia Jenni sai taiottua.

Kuvauksen jälkeen olimme aika liekeissä siitä, että me tehtiin se. Vaikka tämä oli ehkä eniten jännittävä juttu pitkään aikaan, niin me onnistuttiin. Hyvä me! Samaan kuvaan mahdutettiin kaksi tönkköä aikuista sekä kaksi kyllästynyttä esiteiniä. Palkinnoksi ajelimme kaupunkiin syömään ja sitten ostamaan lauantai-illan herkut. Kuvauspäivä oli kaikkinensa oikein mukava, josta muodostui puolivahingossa kiva koko perheen yhteinen päivä.

Mun on pakko kertoa teille myös meidän kuvaajasta, huomatkaa meidän kuvaajasta. Jenora Design on yhden naisen yritys. Jenora Designin kotisivun linkin löydät ylempää ja Facebook-sivut löydät täältä. Jenni on paitsi yksityisyrittäjä, myös perheenäiti. Hän on myös kollegani täältä Stoorilta, blogin löydät puolestaan täältä . Jenni on aivan ihanan lämmin ja aito ihminen. Sellainen jonka kameraan on hyvä katsoa.

Kaikista parasta on, että nämäkin hetket ovat nyt taltioituna. Jospa meidän perhekuvia joskus 100 vuoden päästä tulevat sukupolvet katsovat, kuten me säilytämme ja katsomme menneiden sukupolvien kuvia. Melkein herkistyn kuvia katsellessani.

Haluan lopuksi jakaa teille perhekuvauksen mallia hieman vajaa sadan vuoden takaa. Kuvassa on jo edesmenneet tätini ja tarkka saattaa erottaa talon tyttärien taustalla pikkupojan, joka kurkistaa puun takaa. Tuo pikkupoika on, niinikään edesmennyt isäni. Tarina kertoo, että isäni piiloutui puun taakse, kuvaajan sukellettua sen aikaisen kameralaitteiston hupun alle isäni astahti puun takaa esiin ja näin pääsi kuvaan mukaan. Tätä kuvaa vaalin kuin kalleinta aarretta.

Halauksin,

Liisa

Kommentit

  • Anniina

    Aivan ihania kuvia Jenni ottanut teistä! 🙂

     0
    • Liisa

      Kiitos Anniina 🙂 Jenni on kyllä mahdottoman taitava!

       1
  • Tirsu

    Aivan ihania!!

     0
  • Ansku

    Upeita kuvia teidän perheestä! ❤️ Ja tuo viimeinen kappale. Kuva ja tarina sen takaa ovat ihanat ja varmasti kallisarvoisia. Niin kuin itsekin mainitsit, ehkä joskus teidän kuvia joku vaalii yhtä suurella rakkaudella. ❤️

     0
    • Liisa

      Kiitos Ansku <3 Oikeastaan hassua kuvitella, että joku katsoisi meidän kuvia sadan vuoden päästä. Todennäköisesti nauravat menneiden sukupolvien hassuille vaatteille ja muutoinkin vanhanaikaisille kuville 🙂

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.