VALIKKO
12.5.2016 20:31

Rakas, kävele varovasti kouluun

Otsikon sanat lausun usein aamuisin lapselleni puhelimessa, ohjeeksi koulutielle.

Asumme maalaispaikkakunnan sivukylällä jonka väkiluku kasvaa tasaisesti. Kyläkoulussamme on jo yli 120 oppilasta. Koulun yhteydessä olevassa päiväkodissakin useita kymmeniä pieniä hoitolaisia. Kylämme pääväylä on kapeahko maalaistie, suurelta osin kevyen liikenteen väylätön. Omat lapseni lähtevät liikkeelle sivutieltä, ensimmäisen kilometrin matkalla ei ole katuvaloja. Lastemme koulutien matkalla on kaksi kapeaa siltaa. Koulutien vaarallisuus on tiedossa ja saimmekin viime kesän aikana pätkän kevyen liikenteen väylää koulun kohdalle sekä kylän ensimmäiset suojatiet. Lisäksi nopeusrajoitus on 40 km/h ja 60 km/h. Pienimmät koululaiset saavat koulukyydityksen.

FB_IMG_1463076444237

Keskustelu koulutien turvallisuudesta nousee usein esiin syksyisin. Meidän kylällämme tämä on aihe joka puhuttaa vuoden ympäri. Ensi viikolla on jälleen myös keskusteluilta liikenneturvallisuudesta. Muutamien räikeiden viimeaikaisten ylinopeuksien vuoksi aihe puhuttaa myös somessa. Niinpä minäkin tartuin näppäimiin.

Alla olevan tekstin kirjoitin asuinkuntamme facebookin keskustelusivustolla käytävään keskusteluun:

Loma- ja vapaapäivieni kunniaksi olen jälleen ottanut asiakseni tutustua lasteni koulutiehen.
Parina aamuna nähtyä:

1.Kaksi rekkaa vastakkain ja ojaan ajoneuvoja väistänyt koululainen polkupyöränsä kanssa.
2. Aiemmin jo tässäkin ketjussa mainittu X-merkkinen auto kuljettajineen joka ei turhaan vauhtiaan hiljennellyt tiessä olevien monttujen tai tienreunaa kulkevien koululaisten vuoksi.
3. Kaksi vastakkain tulevaa autoa ja liuta muksuja samaan aikaan rautatiesillalla. Tein ristin merkkiä, että edes toinen autoista hiljentäisi. Onneksi näin kävi!
4. Varsin kovaa vauhtia meneviä raskaan liikenteen ajoneuvoja.
5. Yksi rekka joka hiljensi vauhdin minimiin oman pyöräilevän koululaiseni kohdalla ja morjesti vielä lapselle. Kiitos ❤

Tämä kylämme koulutie on asia joka aiheuttaa itselleni surun, vihan, jännityksen ja turhautumisen tunteita vuodesta toiseen. Suurimpana möykkynä sydämessä on luonnollisestikin huoli omista lapsistani joita ei koskaan voisi korvata mikään anteeksipyyntö, raha tai tieto, että lapseni kuoleman johdosta tieturvallisuus otetaan vihdoinkin tosissaan. Kylämme koulutien turvallisuus on ollut uskomaton tarina suomalaisesta asioiden priorisoinnista, huonosta päätöksenteosta ja byrokratiasta.

(Teksti osin mukaellussa muodossa täällä blogissa suojatakseni asuinpaikkaani ja sen ihmisiä.)

Olen vihainen niille ammattiautoilijoille jotka päästävät menemään täydessä lastissa olevalla raskaalla ajoneuvollaan lapseni koulutiellä piittamatta nopeusrajoituksista. Lapseni ovat alakoululaisia. Painavat n. 20 kg ja ovat n. 120 cm pitkiä. Te hyvät ammattiautoilijat olette aikuisia ja teidän allanne oleva ajoneuvo painaa useita kymmeniä tonneja ja on jopa 25 metriä pitkä. Lapseni pelkää teitä. Omani on kertonut väistäneensä monta kertaa ojaan kun rekka tuntuu tulevan päälle. Näinhän ei varmaankaan ole, mutta siltä se lapsesta tuntuu. Nyt keväällä on onneksi ojat, talvella on hypättävä hankeen.

Minua ärsyttää se lady jolla on aamulla matkalla töihin aikaa pöyhiä hiuksiaan ja lisätä huulikiiltoa ajaessaan. Hänellä ei ole kuitenkaan aikaa hiljentää vauhtia 40 km/h jotta ajaisi nopeusrajoituksen mukaisesti. Talvella tiellä on jäätä sekä sohjoa ja lapseni ylittävät tien katuvalottomassa tienhaarassamme hämärinä aamuina. Toivon ettet aja vahingossa heidän ylitseen. Voisitko ystävällisesti herätä jatkossa varttia aiemmin jotta ehdit laittaa kotona lookin ojennukseen ja ajaa tuon muutaman kilometrin pätkän hiljempaa.

Inhoan sinua rattijuoppo joka jysäytit parisen vuotta sitten ojan pohjalle eräänä maanantaiaamuna n. klo 8 vain parin metrin päässä siitä missä lapseni odotti koulukyytiään. Kiitos sinulle ja kavereillesi siitä, että känniralli on ainakin hieman vähentynyt niistä päivistä.

Olen turhautunut teihin kuntamme päättäjät sekä ELY -keskuksen virkamiehet. Ymmärrän toki ettei raha kasva puussa. Ymmärrän myös sen ettei tielle ole helppoa laittaa hidastetöyssyjä jotta raskas liikenne ei hyydy ylämäkeen. Tiedän, että olette puun ja kuoren välissä. Tiedän, että taloutemme on heikko ja tiedän, että kylätiellämme kulkeva rekkaralli on tärkeä osa markkinatalouden kiireisiä ja tärkeitä rattaita. Ymmärrän myös, että olette tehneetkin jo jotakin, nyt meillä on sentään pätkä kevyen liikenteen väylää sekä suojatie kyläkoulun kohdalla.

Kyllä olen tehnyt itse sen päätöksen, että asumme täällä maalla. Olen edelleen sokaistunut sen idyllistä ja rakastan asuinpaikkaamme.

Autoilijat olen pahoillani, että nuorempi lapsistani on luonteeltaan taiteilija. Hän saattaa jäädä ihastelemaan lentäviä joutsenia tai satavia lumihiutaleita ja unohtaa hetkellisesti seurata liikennettä. Olen pahoillani, että vanhempi lapsistani saattaa kielloistani huolimatta kuunnella musiikkia koulutiellään kännykästään. Silloin hän ei välttämättä kuule sinun tuloasi. Olen pahoillani, että olen työssä käyvä äiti enkä voi yleensä aamuisin olla turvaamassa rakkaideni koulumatkaa.

Tämä kirjoitus on turhautuneen äidin ajatuksen virtaa. Luultavasti täynnä virheitä ja sekavaa ulosantia. Pahoittelen myös itsekkyyttäni. Kirjoituksen tarkoitusperä on nimittäin täysin itsekäs. Minulla on kaksi tavoitetta: saada asialle näkyvyyttä ja pitää lapseni hengissä.

Sanottuani otsikon lauseen lapselleni aamulla puhelimessa, lisään usein hiljaa mielessäni ”Toivon, että pääset ehjänä perille”.

DSCF3695

Kommentit

  • Nimetön punaposki

    Kertakaikkiaan yhdyn sanoihisi omankin kyläni osalta. Kun sanoit ymmärtäväsi rahanpuutteen ja taloudellisen ahdingon julkisien rahojen suhteen,minä en taida ymmärtää sitä… Silloin kun asiat pidetään kunnossa, se työllistää ja koituu tervehdyttävästi monella tapaa kansan hyväksi. Kaiken aikaa nyt kuullaan kummallisia askoita, mihin suuret rahavirrat välillä lipsahtelevat….

     0
    • Liisa

      Kiitos kommentistasi! Kirjoitat asiaa. Rahallisesti näissä asioissa on aina kyse asioiden arvottamisesta ja priorisoinnista. Valitettavasti usein lapsemme eivät ole päättäjien ja virkamiesten silmissä ykkösiä. Ei ole kivaa laittaa lapsiaan aamuisin liikenteeseen pelaamaan venäläistä rulettia.

      Olen otettu jos tämä täysin itsekkäin ajatuksin kirjoittamani kirjoitus auttaa myös muita samassa tilanteessa olevia.

      Turvallisia koulumatkoja kevään viimeisiin koulupäiviin!

       0
  • MJ

    Mä itse valitsen asuinpaikkani aina sillä perusteella, että on turvallinen koulureitti. En muuttaisi paikkaa, jossa lapset joutuvat kävelemään tiellä.

    Se on toki karsinyt aika tehokkaasti pois haja-asutusalueen. Aina moni siellä joutuu viemään lapset kouluun itse.

     0
    • Liisa

      Fiksusti olet ajatellut ja asuinpaikkasi valinnut. Me emme olleet yhtä fiksuja. Tosin meillä ei ollut lapsiakaan (edes tulossa) kun ryhdyimme tekemään talolle tonttia tänne korpeen. Kaikkea ei tullut silloin ajateltua lasten silmin. Lisäksi jo tuolloin puhuttiin mahdollisista parannuksista kylätiehen. Naivisti ajattelimme, että tie on kunnossa kun mahdolliset tulevat lapsemme koulutielle astelevat.

      Meillä ei lapsia kouluun myöskään kuskata koska me vanhemmat lähdemme ajelemaan työpaikalle jo reilusti ennen koulunalkua. Hyvää liikuntaa lapsille nuo koulumatkat, mutta hieman riskitekijöitä matkassa mukana.

      Isoissa kaupungeissa on liikennevalot, suojatiet, tehokkaampi valvonta ja hyvät väylät jalankulkijoille. Siellä vaarat ovat sitten erilaisia. Nistit pyörivät nurkissa ja ruiskuja kerätään hiekkalaatikoista näin karrikoidusti sanoen. Sellaista paratiisia missä kaikki on hyvin, ei taida olla olemassakaan.

      Täytyy tietysti ajatella positiivisesti. Asiat voisivat olla huonomminkin. Vaihtoehtona voisi olla 10 km hiihtäen kouluun kuten edelliset sukupolvet meitä nuorempiaan muistuttavat aina menneistä.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.