VALIKKO
25.5.2017 18:55

Puhutaan rahasta – säästäminen

Rahasta puhuminen on yllättävän vaikeaa. Harva välttämättä tietää paljonko edes lähimmät ystävät tai sukulaiset tienaavat. Tilin saldo ja säästöjen määrä on varsin henkilökohtainen aihe. Tämä ei kuitenkaan ole se teema mistä meinaan kirjoittaa. Myöskään minä en meinaa nimittäin ilmoittaa omia kuukausitulojani, en puolisoni kuukausituloja, en pääomatuloja tai niiden puutetta.

Keskityn käsittelemään tässä postauksessa talouden entistä parempaa hallintaa ja lempiaihettani säästämistä. Elämäntyylini saattaa vaikuttaa huikentelevaiselta ja tuhlailevalta. Olemme saaneet mieheni kanssa kuitenkin varsin perinteisen konservatiivisen kasvatuksen rahan suhteen. Kasvatuksen, jossa kannustettiin ennemmin pihistelyyn ja säästeliäisyyteen, kun velkaantumiseen ja ylelliseen elämäntyyliin. Näin ollen olemme varsin tarkkoja taloutemme suhteen myös nyt aikuisena. Olen säännöllisesti tehnyt vuosibudjettia sekä laskenut taloutemme nettovarallisuutta ja ollut vuosi vuodelta tyytyväisempi näkemääni tulokseen. Täysin tyytyväinen olen vasta, kun taloutemme on suoriutunut myös lopusta asuntolainasta ja olemme täysin velattomia.

Perheemme elää varsin keskiluokkaista elämää maalla omakotitalossa ja sitä aiemmin mainitsemaani asuntolainaa on vielä hieman jäljellä. Taloudessamme on yksi auto, jolla kuljemme puolisoni kanssa töissä läheisessä kaupungissa. Auton voi siis laskea välttämättömyydeksi. Tosin koko elämäntyylinhän voi kyseenalaistaa, tämän maalaiselämän ja omakotitalon. Halvemmallakin toki eläisi. Toisaalta rakennettiin oikeaan aikaan, lainaa ei ole useita satoja tuhansia ollut alun alkaenkaan ja meidän talomme kulut pyörivät kohtuullisella budjetilla. Lisäksi meillä on vain yksi auto. Valinta on meidän näkökulmastamme sinänsä järkevä sekä taloudellisessa että ekologisessa mielessä.

Mutta mennäänpä sitten budjetointiin. Tulomme koostuvat pääpiirteittäin molempien palkoista ja kahden lapsen lapsilisästä. Menot koostuvat asuntolainan hoitokulujen lisäksi muista asumiskuluista (sähkö- ja vesimaksut, nuohouslasku, lokakaivon tyhjennys, jätehuolto), vakuutusmaksuista, autoon liittyvistä menoista sekä muut laskut osioista (mm. puhelinlaskut). Ruoka- ja päivittäistavaramenot haukkaavat asumiskulujen lisäksi suurimman potin kuukausibudjetista. Terveellisestä ja hyvästä ravinnosta emme ole valmiita tinkimään joten tämä osio säilynee kohtuullisen isona myös jatkossa, säästöprojektista huolimatta.

Lapset harrastavat pianonsoittoa ja ratsastusta. Kuopus laulaa kuorossa ja esikoinen tykkäisi käydä laskettelemassa. Näistä harrastuksista ratsastus on eniten rahaa vievä niin tuntien, vakiotuntien, leirien kuin välineidenkin muodossa. Meidän aikuisten harrastukset eivät ole kalliita. Lähinnä lenkkeilyä, kahvakuulaa ja hiihtoa. Urheiluvälinehankintoja siis toki on. Me aikuiset emme kuitenkaan tarvitse kovin usein uusia, koska kasvua ei enää tapahdu. Urheiluvaatteet ja lenkkarit ovat ehkä ne useimmiten hankintalistalla olevat.

Rahaa sieppaa myös muut vaate- ja kenkämenot, erityisesti jälkikasvulle. Vuosibudjettiin tulee huomioida myös terveysmenot (esikoisen lääke- ja lääkärikulut, kuopuksen silmälasit & yksityislääkärin kontrollit) sekä ns. yllättävät menot osio. Meidän taloudessamme budjettissa on myös oma osio matkasäästöille, myöskään matkustamisesta emme ole valmiita tinkimään. Toki jos elämäntilanne muuttuisi, tämä olisi se ensimmäinen kohde mistä nipistettäisiin. Pääpiirteittäin taloutemme budjetti (tulot ja menot) muodostuu edellä mainitulla tavalla. Kuulostaako perheellisten korvaan tutulta?

Miten sitä rahaa sitten käytännössä pyöritetään. Tämä meidän malli ei välttämättä ole se paras, mutta meillä toimivaksi todettu. Meillä on molemmilla omat tilit joihin molempien palkat tulevat, käyttöoikeus meillä on toistemme tileille. Eli meillä on yhteisen kodin ja parisuhteen sekä yhteisten lasten lisäksi myös yhteiset rahat. Näin on ollut aina.

Käyttötilien lisäksi meillä on mieheni nimissä oleva toinen tili, ns. säästötili sekä minun nimissäni oleva kokonaan eri pankissa oleva säästötili. Näihin kahteen viimeksi mainittuun ei ole pankkikortteja joten rahat pysyvät melko hyvin tallessa arjen menoilta. Toisella säästötilillä on lisäksi nostorajoitus melko alhaiselle summalle, joten tiliä voi käyttää vain erittäin harkiten. Joka kuukausi palkkojen tullessa siirrämme tietyt summat suoraan säästötileille ja sen jälkeen maksetaan laskut. Asuntolaina lähtee automaattisesti. Lopulla sitten eletään seuraavaan palkkapäivään saakka. Tämä on hyvä tapa, koska sitä säästöön siirrettyä summaa ei oikeastaan ole koskaan olemassa. Säästettävät rahat ovat kuin kuukausittain toistuva lasku. Jos seuraavan tilin tullessa käyttötileille on jäänyt ”ylijäämää”, siirrämme myös ne säästöön. Miehen säästötililtä pyöritetään yllättävät isot menot (autoremontit, kodinkoneiden hajoamiset sekä matkailuun liittyvät kulut). Jos tilanne on ollut pitkään stabiili, niin tällä säästötilillä on enemmän rahaa. Jos taas on ollut paljon yllättäviä menoja, niin tilin saldo on hetkellisesti laihempi. Toisella, sillä rajoitetummalla säästötilillä, olevia rahoja voisi kutsua perheemme puskurirahastoksi. Niihin ei kosketa kuin äärimmäisessä hädässä tai katastrofissa. Pääasiallisena tarkoituksena on vain lihottaa tuon tilin saldoa.

Lisäksi meillä on kotirahasto. Pieni summa käteistä rahaa kotona tallessa niitä tilanteita varten, kun lapselle pitää olla antamassa 20 euroa juuri nyt tai ovelle ilmaantuu punaposkisia partiolaisia myymään joulukalenteria ja kortti ei luonnollisestikaan ole käypäinen maksutapa. Näin pankkikorttien ja mobilepay aikakaudella varmasti myös muilla välillä käy niin ettei kukkaron pohjalla olekaan yhtään käteistä.

Luottokortti löytyy, mutta sitä käytetään lähinnä lentoja ostaessa tai ulkomailla ostoksia maksaessa. Se tyyli jossa päivittäisiä menoja maksetaan luottokortilla ja seuraavassa kuussa lyhennetään velka pois, ei istu meidän elämäämme. Luottokorttivelka maksetaan välittömästi pois. Eli luottokorttia käytetään, kun se on turvallisin tapa maksaa (mm. lennot) ja rahat sen maksamiseen ovat jo odottamassa luottokorttilaskun saapumista.

Jatkan vielä hieman puskurirahastosta, sellainen olisi hyvä olla jokaisessa taloudessa. Sen määräksi suositellaan lähteestä riippuen n. 3-6 kk tuloja vastaavaa summaa. Itse sanoisin sen määrän olevan hyvä silloin kun itsellä on turvallinen olo talouden suhteen. Puskurirahastoa kannattaa kasvattaa myös riskienhallinnan näkökulmaa miettien. Jos työttömyys vaanii nurkan takana kannattaa puskurirahastossa olevan rahan määrää kasvattaa. Jos taas elämä pyörii varsin pienillä menoilla tai omistaa kiinteää omaisuutta/sijoituksia jotka saa tarvittaessa realisoitua rahaksi, voi varsinaisen puskurirahasto olla hieman laihempi. Meillä on aina ollut puskurirahasto, mutta sen määrä on vaihdellut elämäntilanteesta riippuen. Ollessani lasten kanssa kotona ja eläessämme pelkästään perheemme isän tuloilla, puskurirahasto oli luonnollisestikin pienempi kuin perheen molempien aikuisten ollessa täysiaikaisessa palkkatyössä. Tällä hetkellä puskurirahastomme on kohtuullinen, mutta tavoiteputken päässä, jossain vuosien päästä, odottaa toivottavasti loistava puskurirahasto. Itse kuulun ylivarovaisiin ja haluan puskurirahastoni olevan suosituksia suurempi.

Jos elää pienillä tuloilla ja säästäminen tuntuu hankalalta, voi yrittää säästää edes pienen puskurirahaston. Vaikkapa kirjekuoreen kotiin. Laittaa muutaman euron syrjään säännöllisesti ja vuoden päästä kirjekuoressa voi ollakin jo useita kymmeniä euroja ja saattaa pelastaa tilanteen, kun pitää päästä ruokakauppaan vaikka tili näyttää miinusta. Itse ajattelen, että mitä pienemmät tulot, sen merkityksellisempi puskurirahasto on. Muistutan kuitenkin ettei kirjekuoreen säästäminen ole missään tapauksessa järkevää, jos puhutaan isommista summista. Isommille summille kannattaa aina etsiä tuotteliaampi paikka säilyttää tai jopa laittaa pelkän säilyttämisen sijaan raha poikimaan. Tällä esimerkillä tarkoitin lähinnä, että puskurirahaston säästämisen voi aloittaa vaikka pienestä arjen hätävarasta, ”kaupparahasta”.  Kun pieni ”katastrofiruokaraha” on säästettynä, kannattaa siirtää katse isomman puskurirahaston säästämiseen.

Asuntolainaa voi tietyllä lailla pitää myös yhtenä säästämisen muotona. Virallisia taloudellisia julkaisuja tutkiessani huomasin ”talousgurujen” ovat  hieman kahta mieltä tästä. Siitä, lasketaanko asuntolainan lyhennys säästämiseksi vai menoksi? Itse lasken sen kohtaan menot vaikka toki kartutamme sitä maksamalla, perheemme omaisuuden määrää kuukausittain. Ymmärrän, että senkin voi mieltää säästämiseksi. Toisaalta omalla kodilla harva tekee tai edes hakee voittoa, joten sijoittamisesta ei voitane puhua oman kodin asuntolainasta puhuttaessa.

Säästäminen on pitkän sitkeää ja hidasta puuhaa. Kaltaiselleni mulle, heti, kaikki, tänne, nyt -ihmiselle se ei ole helppoa. Olen kuitenkin tsempannut itseäni muutamilla seikoilla. Kun rahaa on säästössä X määrä (sen puskurirahaston yli) voimme tehdä matkan. Sekin tuntuu hyvältä laskiessa, että jos pistän säästöön vaikkapa 200 euroa/kk, on minulla säästössä vuoden päästä 2400 euroa. Jos laitan kuukausittain syrjään 400 euroa, on vuoden päästä koossa 4800 euroa. Tai jos pystyn pistämään normaalin säästetyn summan yli kuukaudessa säästöön summan x, voimme tehdä niillä rahoilla matkan, koskematta varsinaisiin säästöihin. Myönnän, olen jäänyt koukkuun säästämiseen.

Tämä kuulostaa hienolta. Ainahan säästäminen ei kuitenkaan suju toivotusti. On kuukausia jolloin kaikki isot laskut tulevat kerralla, lasten ratsastus- ja kuoroleirit pitää maksaa, kengät ovat juuri nyt pieniä ja uusi takkikin pitää ostaa. Juuri kun ajattelit, että saat jotakin säästöönkin, hajoaa auto. On kuukausia jolloin tuntuu, että kaikki menee mitä tulee. Niistä kuukausista ei pidä kuitenkaan lannistua. Pienikin määrä säästöön on parempi kuin ei mitään. Vuosisuunnitelmaan kannattaa aina jättää kuukauden tai kahden ”vähäsäästöisempi” kuukausi. Vain kerran vuodessa tulevat isot laskut kannattaa budjetoida valmiiksi ja muistaa ne kuukaudet jolloin on käynnissä ns. sesongin vaihtokuukaudet jolloin lapset ovat vailla kauteen ja päälleen sopivia vaatteita, kenkiä ja urheiluvälineita.

Säästämisen tärkeimmät kulmakivet ovat:

  1. Tiedä paljonko talouteesi tulee rahaa ja laadi budjetti.
  2. Tutki mihin rahasi menevät? Pidä kuukauden tai kahden ajan päiväkirjaa kaikista menoistasi ja tuloistasi. Saatat yllättyä! Tunnettuja huomaamattomia rahasyöppöjä ovat kauppareissulla mukaan tarttuvat lehdet, kahvilassa käynnit tai päivittäiset herkkuostokset.
  3. Laske nettovarallisuutesi. Aloita laskemalla paljonko on rahaa tileillä, rahastoissa, säästössä, paljonko on rahaa kiinni kiinteässä omaisuudessa. Laske sen jälkeen velat ja luotot. Katso jäätkö viivan alla plussan vai miinuksen puolelle. Jos tilanne on miinuksen puolella on syytä huolestua.
  4. Osta vain se mitä tarvitset. Ensimmäinen askel säästämisessä on lakata haluamasta tavaraa vain ostamisen ilosta. Jos tuntuu vaikealta lakata kokonaan haluamasta, voi tehdä kuten minä olen tehnyt. Olen budjetoinut itselleni tietyn pienen summan rahaa kuukausittain shoppailuun. Jos jonakin kuukautena en käytä tätä summaa, voin säästää sen ja ostaa vaikka kolmen kuukauden päästä isomman ”turhuuden”.
  5. Ehkä edellistäkin tärkeämpi periaate on, että osta  vain kun sinulla on varaa. Älä osta velaksi. Jos sinulla ei ole varaa maksaa laukusta tässä kuussa 300 euroa, sinulla tuskin on sitä ensi kuussakaan Visa-laskusi erääntyessä. Joku viisas joskus sanoi, et voi kasvattaa molempia samaan aikaan, varallisuutta ja elintasoa. Kyllä, jos haluat säästää, voit joutua tinkimään ainakin osasta siitä kivasta mitä kaikilla muilla on.
  6. Vältä korkeakorkoisia osamaksusopimuksia ja pikavippejä.
  7. Muista tarkkailla jatkuvasti talouttasi. Jos tulo- tai menotasossasi tapahtuu muutoksia, muista laatia uusi budjetti.

Miksi olen tolkuttoman kiinnostunut rahasta ja säästämisestä? Haaveilen jälleen jossakin vaiheessa elämän hidastamisesta. Ylimääräinen irtiotto olisi hienoa, mutta siihen tarvitsee rahaa. Velaksi ei voi elää, joten elämiseen palkattomana aikana tarvittavat rahat pitää olla säästettynä edeltävästi. Toisaalta en halua tinkiä lasten elintasosta enkä halua heidän joutuvan kärsimään siitä, että äiti toteuttaa itseään.  Milloin ja miten haaveilemani hidastamiset tai irtiotot ovat mahdollisia, ei ole vielä tämän hetken asia. Säästää sitä varten kuitenkin voi jo valmiiksi.

Lisäksi minua kiinnostaisi saada kerättyä riittävästi pääomaa, jotta voisi kokeilla sitä kuuluisaa ”laitan rahani tuottamaan”. Olen tutustunut sijoittamisen eri vaihtoehtoihin ja melkoinen viidakko maallikon silmään. Olisi myös mukava saada lapsille jokin pieni pesämuna siihen hetkeen, kun lähtevät opiskelemaan. Onko kukaan kokeillut rahastosäästämistä lapsille? Nythän lapsilla on vain aivan tavalliset säästötilit mihin tyhjennetään possuja ja laitetaan lahjarahat kasvamaan korkoja. Matalan korkotason vuoksi vuosikorko on melko olematon. Ehkä ennemmin käyttötilien lisäksi jotkin rahastot? Indeksirahastot ovat tällä hetkellä tuntuneet hyvältä aloittelijan vaihtoehdolta.

Säästämistä, taloudenhallintaa sekä sijoitusasioita tutkimalla törmää väkisinkin sanapariin taloudellinen riippumattomuus. Taloudellisella riippumattomuudella tarkoitetaan tilannetta jossa säästöt ja sijoittaminen kattavat elämiseen tarvittavat kustannukset eikä työssäkäynti elinkustannusten kattamiseksi ole enää välttämätöntä. Taloudellisen riippumattomuuden tasoja on erilaisia. Osalle riittää perustoimeentulon verran käytettävää rahaa, osa haluaa tämän lisäksi talouden kestävän myös hieman luksusta tavallisen elämän päälle. Itselläni taloudellisen riippumattomuuden ajatus siintää lähinnä eläkevuosiin. En usko eläkejärjestelmän olevan ainakaan nykyisen kaltainen enää tuolloin. Vanhuuden turvaksi on syytä luoda nyt jo jonkinlainen plan B.

Päätin kirjoittaa tämän tänne, jotta säästämisestä ei voi lipsua. Se on tavallaan julkista riistaa nyt, että Liisa perheineen säästää. Seuraavan parin vuoden säästötavoite on euroina tulotasoomme nähden varsin korkea. Uskon kuitenkin, että onnistumme. Ehkä saatan, joskus päivittää tilannetta ja kertoa missä mennään.

Säästämisen lyhyen aikavälin tavoitteena on:

  • Puskurirahaston kartuttaminen edelleen
  • Asuntolainan maksaminen loppuun
  • Matkasäästäminen
  • Kodin hankinnat ja remontit

Pitkän aikavälin tavoitteena on:

  • Rakentaa pihasauna
  • Eläkesäästäminen/mahdolliset ”sijoitukset” tms. jotka voisi aikanaan realisoida omaksi eläkkeekseen aikanaan
  • Ehkä, jos oikein innostumme, edes osittainen taloudellinen riippumattomuus

Lopuksi hyviä linkkivinkkejä muille säästämisestä kiinnostuneille:

https://www.kukkaronkuningatar.com/

http://www.pohatta.com/

http://pihinnaisenelamaa.blogspot.fi/

http://www.tarkkamarkka.com/blogi/ 

Lapset ja raha

Jos sinulla on hankaluuksia aivan arjen rahanhallinnan kanssa, suosittelen tutustumaan mm. Marttojen sivuilla oleviin hyviin vinkkeihin.

 

Jatkan omaa säästöprojektiani. Olen todennut säästämisen olevan loppujen lopuksi todella koukuttavaa ja palkitsevaa puuhaa vaikka se aluksi tuntuikin lähinnä tylsältä. Tulokset ruokkivat intoa säästää jatkossakin. Puskurirahastoon kertynyttä rahaa haluaa varjella viimeiseen asti. Onko kukaan muu innostunut säästämisestä? Olisi kiva kuulla aivan arkisia tavallisten ihmisten tarinoita säästämisestä, onnistumisista ja epäonnistumisista. Muistattehan, että tänne voi laittaa kommentteja myös nimettömänä.  Hyviä säästövinkkejä voi heittää kommentteihin, niitä on aina mukava lukea.

 

Liisa

Kuvat: Pixabay

Kommentit

  • UllaK

    Mä oon joskus koittanut säästää, mutta aina kun oon päässy säästämisen makuun, niin tuntuu et pesukone, auto tai parisuhde (muuttokulut) hajoaa. Parhaiten mulla on toiminut perus tietokoneella täytettävä budjetti, noi kännyköiden budjettisovellukset vaatii jonku verran näpyttelyä, ja se näpyttely vaan on kivempaa tietokoneella esimerkiksi sinne exceliin.

    On joskus tullut sen verta äkkilähtö parisuhteesta ja autoa tarviin töihin, et oon joutunu ottaa hieman pikavippiä, koska omat säästöt ei oo riittäneet. En voi suositella kellekään. Onneks oon vakkaritöissä, niin tiedän et pystyn maksamaan noi vipit nopsaa takasin – muuten oisin kyl jo aikapäivii sitten vararikossa.

    Puhuit kalliista osamaksuista, mut ne pikavipiti vasta kalliita onkin. Pakko vaan sanoa, kun moni kaverikaan ei tiennyt, että lainoja voi vertailla ilman, että käy satojen eri pankkien sivuilla – säästöäkin voi tän mukaan kertyä yli 2000e: https://www.vertaaensin.fi/laina/pikavippi
    En siis tiedä mikä sivusto toi tasantarkkaan on, mut löysin mun tokaan pikavippiin paljon paremman diilin ku ekaan.

    Meni ehkä vähä ohi aiheen, mut hommatkaa kaikki puskurirahasto ettei käy köpelösti! Ja jos on pakko ottaa lainaa, olkaa varovaisia, vertailkaa ja maksakaa takaisin mahdollisimman nopeesti – vaikka joutuis makaronilla elämään viikokausii

     0
    • Liisa

      Kyllä, puskurirahaston merkitystä ei voi koskaan liikaa hehkuttaa.

       0
  • Nimetön Jarska

    Joo ei meikäläiselläkään säästämisestä oo koskaan oikeen tullut mitään. koittanu aina tarkkaankin laskea joka sentin mutta pienillä tuloilla ei se oo helppoo saada rahaa kasaan. Joskus välillä saan pikkasen säästötilille kertyyn, mutta jos tulee yllättäviä kuluja joihin ei säästöt riitä niin lainoihinhan sitä joutuu sortumaan. Ja omassa tilanteessa pienituloisena ei sitä pankista laina saa vaan nettilainat jää ainooks vaihtoehdoks jos haluaa jotain syödäkkin!

    Tiiän, että nää lainat ei todellakaan oo mitään halpoja vaikka kuinka koittaa pohjatyön tehdä. Kaikennäköset lainavertailusivut käyny lävitte joista osta oikeesti tosi hyviä esim http://www.talouskuntoon.com/joustoluotto/ mutta en mä näiden kautta lainahakemusta tehdessä huomannu mitään eroa lainojen hinnoissa. Eli ilmeisesti niiden pointti on vaan antaa informaatioo, mutta mitään sen kummempia tarjouksia ei näitä kautta saa. Harmi.

    Ja voin kyllä todentotta yhtyä ullan mielipiteeseen vippien kalleudesta. pintapuolisesti ne näyttää ihan oklta mutta herranjestas mitä kuluja itekki joutunu maksamaan parin tonnin lainoista.

    Esim suomilimiitiltä sain ekan pienen lainan ilmaseks tarjouksena ja en joutunu maksaan siitä mitään kuluja kun hoidin ajallaan poies. jäi sitten sen verta hyvä maku suuhun että seuraavankin lainan otin sieltä ja voi että se oli virhe.

    sitten sattu elämän hauskoja (vähemmän hauskoja) käänteitä joihin en syvemmälle mee mutta todellinen rahantarve iski tai ois oman kodin menettänyt. otin sitten 2000 euron lainan ja aattelin että pystyn lyhentään sitä 200e/kk. no olin vähän en niin hyvässä mielentilassa enkä miettiny sen tarkemmin ennen lainan hyväksymistä ja nyt on maksettavaa vielä yli 3000 mun 2000e lainasta. kokonaissumma on reilusti yli 4000e mitä tästä 2000e lainasta tulee. eli yli tuplat siitä mitä lainasin, eikä laina-aika ole edes 2 vuotta.

    Pahoittelen jos meni vähän pitkäks mutta haluisin itekkin painottaa säästämisen tärkeyttä. mun tilanteessa 200e jää just ja just säästöön kuussa jos elää melko tarkasti niin 10 kuukaudessa sais kasaan ton 2000e.

    näihin joustoluottohuijauksiin sortuneena maksankin sitten yli 20kk tuota samaa 2000e lainaa takaisin 200e kuukaausilaskuin. miettikääpäs kumpi on parempi ratkasu? maksaa 4000e lainafirmoille vaiko pikkuhiljaa säästää omalle tilille se 2000e?

    kyllä mullakin hyvät mahollisuudet ois ollu oikeesti säästää nää summat mutta ei tullut mieleen ja aina tuli hyvä syy käyttää vähän säästötilillä olevia rahoja ei niin pakollisiin asioihin ja lopputulos on tää. Onneks tää ei mikään maailmanloppu oo ja reilu vuoden päästä velka kuitattu ja tulipahan opittua kerralla.

    Säästäkää hyvät ihmiset. SÄÄSTÄKÄÄ ettette joudu samaan liemeen!

     0
    • Liisa

      Kirjoittamasi asiat pikavipeistä ovat erittäin tärkeitä. Joustoluoton oton hetkellä 200 euron summa tuntuu pieneltä. Erilaisten kulujen jälkeen summa voi kuitenkin kasvaa kymmenillä prosenteilla. Jos et pystykään maksamaan luottoa takaisin ja otat sen maksamiseen toisen vipin kuluineen alkuperäinen summa saattaa olla jo tuplaantunut ja kierre on valmis. Kiitos Jarska, kun muistutit vielä kerran nettilainojen ”vaarallisuudesta”.

      Jälleen kerran voimme todeta säästämisen olevan loistava asia!

      Tsemppiä sinulle lainojen takaisinmaksuun, paremmat päivät odottavat.

       0
  • Linnea

    Mielestäni luottokortit ovat kätevä keino tasapainottaa hankinta-piikkejä seuraavalle kuukaudelle. Luottokorteissa tulee tosiaan muistaa se, että laina tulee maksaa takaisin kokonaisuudessaan, niin välttyy korkokuluilta. Vuoden varrelle sattuu kuitenkin aina niitä kuukausia, jolloin menoja on normaalia enemmän (isot vakuutusmaksut tulevat maksuun yms.), joten miksi ei sitten jakaisi menoja seuraavalle kuukaudelle, jotta arki pysyisi paremmin tasapainossa. Luottokortteissa on kuitenkin korotonta maksuaikaa kortista riippuen yleensä 30-45 vuorokautta (Kts. esim https://www.vertaalaina.fi/luottokortit.html) Matkoja ajatellen olemme keränneet luottokorttiostoilla myös CashPoints -pisteitä, joita kertyy Norwegian-luottokortin käytöstä ja joita voi käyttää saman puljun lentojen ostamiseen. Tämä edellyttää kuitenkin siis aina sitä, että laskun maksaa kokonaisuudessaan. Norwegian-luottokortissa on aika huima luottokorko (19,99%), joten laina-ajan venyttämisellä olisi kova hinta.

     0
    • Liisa

      Tiedän monen tekevän täysin hallitusti samaa kuin mitä viestissäsi kerroit ja talouden pysyvän täysin tasapainossa. Pääasiahan on, että välttää korkokulut, juuri kuten kirjoitit. Ja kyllä, luottokortilla saattaa saada kivoja bonareitakin. En ne siis automaattisesti mitään pahiksia ole. Onnistuinkohan jotenkin kirjoittamaan luottokorteista siihen tyyliin.

      Mun mielestä on vaan niin hemmetin tylsää jälkikäteen maksaa edellisen kuukauden ostoksia, syötyjä ruokia tai arjen kuluja. Mieluummin yritän aina pitää tilillä pientä arjen puskuria (sen isomman puskurirahaston lisäksi) jolla tasapainotan sitten niitä kuukausia, kun menoja on peruskuukautta enemmän.

       0

Jätä kommentti

Tähdellä * merkityt kentät ovat pakollisia, voit kommentoida myös nimettömästi.

*

Kirjoitathan sähköpostiosoite-kenttään toimivan sähköpostiosoitteen, jos haluat saada tämän postauksen uusista kommenteista ilmoitukset sähköpostiisi.